torstai 12. marraskuuta 2015

Norwegian Wood

Kuka, missä, milloin?

Tarina kertoo Watanabe-nimisestä nuoresta miehestä 1960-luvun lopun Japanissa. Kirjan takakansiteksti kuvailee Watanaben tarinaa seuraavasti: "- - hän ajelehtii hauraan ja aistillisen naisen välissä surun, intohimon ja seksin vietävänä."

Watanabe on yliopisto-opiskelija. Hänen hyvä ystävänsä on tehnyt itsemurhan. Ystävän tyttöystävä ja Watanabe surevat kumpikin kuollutta poikaa ja lähenevät toisiaan. Tyttöystävän, Naokon, mielenterveys kuitenkin järkkyy.

Watanabe tutustuu yliopistolla myös Midoriin, sinnikkääsen nuoreen naiseen, jonka elämäntilanne ei sekään ole helpoimmasta päästä.

Minkätyylinen kirja on?

Kirja on sävyltään aika melankolinen. Itsemurha on yksi keskeisistä teemoista. Tarinassa on kuitenkin mukana paljon nuoruuden elämäniloa. Päähenkilö, nuori mies, vaikuttaa aidon tuntuiselta henkilöltä. Hänet tekee mielenkiinoiseksi eräänlainen ulkopuolisuus, jonka turvin hän pystyy muodostamaan mielipiteensä melko riippumattomasti ja viihtyy hyvinkin erilaisten ihmisten seurassa. Watanabe on sopeutuva tarkkailija, joka suhtautuu ystäviinsä empaattisesti.

Oman seksuaalisuuden käsittely on melko suuressa osassa Watanaben tarinaa. Se, millä tavoin rakkaus ja seksi liittyvät toisiinsa lienee yksi Watanaben kasvutarinan -jos sellaisesta haluaa puhua- aiheista.

Vastakkainasettelua syntyy itsetuhoisuuden ja mielenterveysongelmien sekä nuoruuden kaikkivoipaisen elämänvimman välille.

Kirjan nimi

Norwegian wood -nimi viittaa Beatles-yhtyeen 1960-luvun lopulla julkaisemaan kappaleeseen.


Kirjan teemoja

ystävyys
seksuaalisuus
itsemurha
nuoruus, opiskelijaelämä

Lukion kurssit



lauantai 17. lokakuuta 2015

Iloiset hautajaiset

Kuka, missä, milloin?

Ljudmila Ulitskajan kirjoittama Iloiset hautajaiset kertoo venäläisten siirtolaisten yhteisöstä New Yorkissa. Tapahtumat sijoittuvat oletettavasti 1990-luvulle.

Tarinan alussa ollaan jättämässä jäähyväisiä Alikille, vakavasti sairaalle venäläismiehelle, joka osoittautuu eräänlaiseksi yhteisönsä keskushenkilöksi. Alik sairastaa kotonaan. Tarinan aikana lukuisa joukko hänen elämäänsä liittyneitä ihmisiä joko oleilee tai käy pyörähtämässä Alikin ja hänen elämänkumppaninsa Ninan kotona.

Tarinan lopussa ollaan hautajaisissa ja muistotilaisuudessa, jotka eivät ole aivan tavanomaisia tilaisuuksia.

Mistä on kysymys?

Mielestäni kirja kertoo siitä, miten ihmisten elämät kutoutuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Alikin tarinan sisällä lukija tutustuu myös muiden henkilöiden -etupäässä naisten- tarinoihin.

Oma lukukokemus

Pidin kirjasta (kuten yleensäkin Ulitskajan kirjoista).Jotenkin odotin kirjan alkuasetelman perusteella, että tarina olisi melko synkkä. Siinä oli kuitenkin paljon lämpöä ja huumoriakin. Henkilöt oli mielestäni kuvattu kiinnostavina ja jollain lailla rosoisina. Kirjan luvut ovat melko lyhyitä. Teoksen sivumäärä on 185.

Teemoja

ystävyys
parisuhde
vanhemmuus
uskonto
maahanmuutto
kuolema

Lukion kurssit
?

Parturi

Kuka, missä, milloin?

Jalokiviliikkeen ryöstäjät kaappavat viereisen parturiliikkeen asiakkaat ja työntekijän panttivangeiksi. Paikalle kutsutaan äskettäin panttivankitilanteiden ratkaisukurssin käynyt naispoliisi, joka yrittää parhaansa mukaan saada tilannetta laukeamaan rauhanomaisesti.

Tarinassa ei varsinaisesti ole päähenkilöä. Kerronnan näkökulma vaihtuu useaan otteeseen.

Tapahtumat sijoittuvat loppukesän helteiseen Helsinkiin, 2000-luvulle.

Oma lukukokemus

Roman Schatzin kirjoittamassa kirjassa on 156 sivua, joten se on nopealukuinen. Lukemista sujuvoittaa myös se, että luvut ovat lyhyitä ja niissä on paljon dialogia. Kirjan tyypittäminen on vähän haasteellista. Olisikohan tämä surkuhumoristinen dekkari? Takakannessa teosta luonnehditaan näin:"Parturi on tiivis ja railakas satiiri yhteis- ja ehkä koko ihmiskunnankin nykytilasta." Parturi on mielestäni kompakti ja raikas, joskin uskottavuuden suhteen hivenen yliampuva teos.

Teemat

rikos
oikeudenmukaisuus
yhteiskunta

Lukion kurssit

2 dekkari
9 nykykirjallisuus

Anna Karenina

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Leo Tolstoin kirjoittama Anna Karenina sijoittuu 1800-luvun Venäjälle, tarkemmin Pietarin ja Moskovan yläluokan piireihin. Päähenkilö on ylhäisönainen Anna Karenina, joka on naimisissa ministeriön päällikön Aleksei Kareninin kanssa ja pienen pojan äiti, mutta rakastuu kreivi Aleksei Vronskiin.

Tarinan toinen pääjuonne kertoo tilanomistaja Konstantin Levinin ja Kitty Stserbatskajan tarinaa.

Kirjassa kuvataan 1800-luvun pietarilaisia ja moskovalaisia seurapiirejä, joiden elämään kuuluvat erilaiset juhlat ja vierailut, teatterikäynnit, hevoskilpailut ja jopa metsästysretket. Vastapainona kaupunkien seurapiireille kuvataan Konstantin Levinin elämää (varsin takapajuisella) maaseudulla.

Kirjan henkilökavalkadi on melko mittava. Aloitussivulla  nimetään 28 henkilöä!

Mistä on kyse?

Tarinan tärkein aihe on miehen ja naisen välinen intohimoinen rakkaus - Annan ja Vronskin tarina. Ainakin nykylukijan silmin teoksessa käsitellään myös paljon moraalikysymyksiä - niin ihmissuhteisin kuin yhteiskunnallisiin kysymyksiinkin liityviä.

Oma lukukokemus

Kirja on melkoinen tiiliskivi. Lukemassani versiossa on lähes 1000 sivua. Tarinaa ei voi luonnehtia erityisen mukaansatempaavaksi, mutta viipyilevässä ja melko polveilevassa kerronnassa on kuitenkin jotain viehättävää. Asioiden verkkainen eteneminen on jollain lailla uskottavaa: Elämässä harvoin tapahtuu kovin äkkinäisiä käänteitä. Suuretkin tunteet kehittyvät ja kuolevat pitkissä prosesseissa, joiden tunnistaminen voi itselle olla vaikeaa. Annan tarina on loppujen lopuksi aika surullinen.

Mitään kiireisen lukijan "pikaruokaa" kirja ei tosiaankaan ole, muta jos haluaa lukea kunnon vanhan ajan klassikon ja haastaa hiukan itseään, kirja voi olla hyvä valinta.

Teemoja

rakkaus
velvollisuus
uskollisuus
eriarvoisuus

Lukion kurssit
5 (klassikko, kyllä!)

lauantai 8. elokuuta 2015

Keskuspuiston yksinäinen

Kuka, missä, milloin?

Newyorkilaisen kerrostalon asukkaat huomaavat, että Keskuspuistossa asuu koditon koira, joka on lisäksi hyvin ihmisarka. Muuan talon asukas, vanha mies, saavuttaa pikku hiljaa koiran luottamuksen.

Tarinan kertoja tai oikeastaan erityisesti hänen vaimonsa seuraa mielenkiinnolla koiran ja vanhan miehen kehittyvää ystävyyttä. Lopulta koiralle on löydyttävä koti. Mitä tehdään?

Mistä on kyse?

Tarinan keskiössä on sympaattinen koirapersoona. Lähes yhtä tarkeää on koiran aikaansaama yhteisöllisyys. Tämä piirre tuo mieleen blogissa aiemmin esitellyn Bim Mustakorvan.

Muuta

Kirja on lyhyt (131 sivua) ja siis nopealukuinen. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen Paul Wilkes.


Kuin surmaisi satakielen (To kill a Mockingbird)

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Kahdeksanvuotias Scout -tyttö asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Perheeseen kuuluu myös mustaihoinen palvelijatar.

Mistä on kyse?

Scoutin isä, Atticus, on ammatiltaan asianajaja. Hän puolustaa oikeudenkäynnissä mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen pahoinpitelystä. Alabamassa vallitsee vielä kirjan kuvaamana aikana tiukka rotuerottelu. Oikeamielistä ja moraalikäsityksiltään useimmista valkoisista poikkeavaa Atticusta paheksutaan, koska tämä puolustaa mustaihoista miestä. Yhteisön paheksunnasta saavat osansa myös lapset Scout ja Jem.

Paitsi oikeudenkäynnistä ja sen vaikutuksista maycombilaiseen yhteisöön, kirja kertoo myös äidittömänä kasvaneen tytön ja tämän veljen lapsuudesta. Tarina kerrotaan Scoutin näkökulmasta.

Kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista. Ympäristöä ja ihmisiä kuvaillaan yhdeksänvuotiaan silmin. Tarinassa on myös runsaasti dialogia, mikä sujuvoittaa lukemista.

Oma lukukokemus

Suomalaisen kustantajan, Gummeruksen,  sivuilla kirjaa kuvaillaan "amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakiveksi" ja "yhdeksi rakstetuimmista klassikkoromaaneista" kautta maailman. Mielestäni romaani on hyvä. Tarina on "koukuttava"; lukijana haluaa tietysti tietää, miten oikeudenkäynnissä käy. Henkilöt ovat aidon oloisia. Oman mausteensa tarinaan tuo aikuisten maailma lapsen silmin nähtynä. Mielestäni kirjassa suuret teemat, kuten  rotuerottelu, naisten asema, eriarvoisuus ja sivistyksen merkitys saavat kaikki kasvot tarina henkilöiltä.

Mitä erityistä?

Kirjailija Harper Lee on julkaissut teoksen vuonna 1960. Juuri äsken (2015) on ilmestynyt toinen teos, Go set a Watcman (Kaikki taivaan linnut). Se on kirjoitettu jo 1950 -luvulla, mutta jatkaa päähenkilö Scoutin tarinaa.

Kirjasta on tehty myös elokuva. Se on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Pohdittavaa

Selvitä, miksi Yhdysvalloissa oli rotuerottelua vielä 1930 -luvulla.
Mitkä kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia?

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri
4 vaikuttava romaani

torstai 23. heinäkuuta 2015

Bim mustakorva

Jotain ihan muuta! Näin voisi luonnehtia Gavril Trojepolskin vuonna 1971 kirjoittamaa romaania Bim mustakorva. Se onkin lähes täydellinen vastakohta äsken lukemilleni Mari Jungstedtin kiivastempoisille dekkareille.

" Bim nuolaisi isännän kättä ja katsoi tätä tarkkaavaisesti silmiin. Hän oli jo oppinut pitämään siitä, että isäntä puheli hänelle vaikka ymmärsikin toistaiseksi vain sanat: "Bim" ja "ei saa". Ja sylissä oli niin kovin, kovin mukavaa tarkkailla otsalle valahtavia valkeita hiuksia, ystävällisiä huulien liikkeitä ja tuntea turkissaan lämpimien, lempeiden sormien kosketus. Sitä paitsi Bim tiesi jo erehtymättömän varmasti, oliko isäntä iloinen vai murheellinen, moittiko hän vai kehui, kutsuiko luokseen vai käskikö pois."

Missä ollaan?

Venäläisessä (neuvostoliittolaisessa) tarkemmin nimeämättömässä pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.

Kenestä kerrotaan?

Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjan päähenkilö on koira, mustakorvainen englanninsetteri (toisten lähteiden mukaan gordoninsetterin albiinomuunnos) Bim. Bim on viisas ja oppivainen lintukoira, ja on lämpimästi kiintynyt isäntäänsä. Isäntä, Ivan Ivanyts, on yksinäinen leskimies.

Kirjan voi tavallaan jakaa kolmeen osaan: aluksi Bim ja Ivan Ivanyts elävät rauhallista elämää, joka koostuu yhteisistä metsäretkistä, lämminhenkisestä yhdessäolosta ja arkipäivän pienistä sattumuksista. Tapahtumat saavat käänteen, kun Ivan Ivanyts sairastuu ja joutuu sairaalaan toiselle paikkakunnalle. Bim ei tiedä, mihin isäntä on mennyt, joten tarinan toisen osa kertoo Bimin pitkästä odotuksesta ja epätoivoisista etsintäretkistä. Tämä osio ei pääty onnellisesti, ja niinpä kolmas osa kertoo Bimin kanssa ystävystyneiden ihmisten elämästä sen jälkeen, kun Bimistä on jäljellä enää kauniita (ja vain kauniita!) muistoja.

Mitä jäi mieleen?

Lukijana nautin Trojepolskin leppoisasta ja tunnelmoivasta tyylistä. Tarinan surullisesta pohjavireestä huolimatta mukana on hiukan huumoriakin. Bim kuvataan niin elävästi, että lukijana tuntuu kuin olisi oikeasti saanut tutustua hienoon ja ystävälliseen lemmikkiin. Uskon, että koiranomistajat saavat tekstistä vielä lisää sävyjä irti.

"Ensinnäkin Bim huomasi, että kaikki ihmiset tuoksuivat pakokaasulle ja vasta sen takana tuntui muita eriasteisia hajuja. Tuossa menee pitkä, laiha ihminen suurissa, aika kuluneissa kengissä kantaen verkkokassissa perunoita, samanlaisia, joita isännällä oli tapana tuoda kotiin. Laiha kantaa perunoita ja tuoksuu tupakalta. Hän askeltaa nopeasti, kiirehtien, ikään kuin yrittäen saavuttaa jotakuta. Mutta se on näennäistä - kaikki yrittävät saavuttaa jonkun. Ja kaikki etsivät jotakin niin kuin kenttäkokeissa sillä miksi he muuten juoksisivat pitkin katua, ovista sisään ja taas ulos ja jatkaisivat matkaa?"

Huomionarvoista

Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanislav Rostotskiy. Mikäli muistan oikein, elokuvan käsikirjoitus seurailee tarkasti kirjan tapahtumia. Elokuva on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Kirjassa on noin 250 sivua.

Teemoja

ihmisen suhde luontoon
ystävyys eri muodoissaan (ihmisen ja eläimen välinen ystävyys, ihmisten välinen ystävyys)
uskollisuus

Lukion kurssit

1 toisesta kulttuurista kertova romaani
4 vaikuttava romaani

Pohdittavaa:

Millaisena kirjassa kuvataan ihmisen luontosuhdetta?
Miten kirjassa kuvataan ystävyyttä?
Millä keinoin teksti ohjaa lukijaa eläytymään Bimin maailmaan?
Millä keinoin teksti vaikuttaa lukijan tunteisiin?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Murhia Gotlannissa

Kesän dekkariannoksena luin peräjälkeen Mari Jungstedtin kolme uusinta (suomennettua) dekkaria: Neljäs uhri, Viimeinen näytös ja Joka yksin kulkee.

Missä ollaan?

Gotlannissa, joka on kaikkien toistaiseksi ilmestyneiden Mari Jungstedtin dekkareiden (12) tapahtumapaikka. Saaren pääkaupunki on keskiaikainen, muurien ympäröimä Visby, joka on suosittu turistikohde kesäisin. Turistisesonki sekä Visbyssä järjestettävät erilaiset (kesä)tapahtumat kehystävät usein Jungstedtin dekkareiden tapahtumia.

Kenestä kerrotaan?

Jungstedtin dekkareissa seurataan visbyläistä poliisikuntaa, joka selvittää saarella tapahtuvia henkirikoksia. Keskeisiä hahmoja ovat rikoskomissario Anders Knutas ja hänen kollegansa Karin Jacobsson.  Lukija tutustuu sarjan edetessä poliisien henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin.

Kertomuksesta toiseen on mukana myös Tukholmasta Gotlantiin muuttanut tv-toimittaja Johan Berg. Hänen yksityiselämänsä on huomion kohteena erityisesti sarjan aiemmissa osissa.

Tarinoiden rikolliset tavataan sarjassa yleensä vain kertaalleen - murhan selvittyä heidät on passitettu kärsimään rangaistustaan. Poikkeuksen tekee sarjan viimeisimmissä kirjoissa esiintyvä  kaksoismurhaaja, joka aiemmin on päässyt pakenemaan visbyläisiä lainvartijoita.

Neljäs uhri -kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle pankkiryöstöstä. Pian yksi ryöstäjistä löytyy murhattuna autiotalon ulkohuussista. Murhan syy on  menneisyyden tapahtumissa, joita kirjassa valotetaan vähitellen.

Viimeinen näytös -dekkarissa etsitään murhaajaa, joka on syypää kuuluisan tv-toimittajan kuolemaan. Taustalta alkaa paljastua monisyinen intohimodraama. Myös sarjassa aiemmin poliisilta paenneen kaksoismurhaajan jäljille päästään.

Joka yksin kulkee -kirjassa kaksi pikkutyttöä siepataan, ja sieppausdraamasta kehkeytyy paljon muutakin. Rikoskomisario Anders Knutaksen yksityiselämä saa tässä kirjassa paljon huomiota.

Huomionarvoista

Jungstedtin dekkareiden avulla on mahdollista tutustua moniin kaunokirjallisuuden analyysin käsitteisiin. Tekstistä suorastaan pursuilee erilaisia kertojatyyppejä, vaihtuvia näkökulmia, tekstin aukkoja, takaumia ja dialogia.

Varsinkin kahdessa viimeisimmässä kirjassa luvut ovat kovin lyhyitä, joten kerronta on mielestäni kohtausmaista. Tällainen kerrontatekniikka on lukijalle toisaalta koukuttava, mutta toisaalta vaatii myös keskittymistä, sillä peräkkäisissä luvuissa näkökulma usein vaihtuu.

Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari Itämeressä. Viime aikoina saari on päässyt uutisotsikoihin, koska Ruotsi on päättänyt avata uudelleen Gotlannissa sijaitsevan, jo kertaalleen suljetun sotilastukikohdan.

Pohdittavaa

Mitä dekkareiden alalajeja Mari Jungstedtin kirjat edustavat? Millä tavoin Jungstedtin dekkarit eroavat esimerkiksi Agatha Christien dekkareista (brittiläinen kultakauden dekkari)?
Miksi kerronnassa vaihdetaan näkökulmaa?
Keihin kirjojen henkilöihin on helppoa samaistua? Miksi?

Lukion kurssit

2 dekkari

torstai 9. heinäkuuta 2015

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani on vuoden 2014 Finlandia -palkinnon voittanut romaani. Blogissa on esitelty muitakin eri vuosina ehdokkaina olleita romaaneja. Oli yllätys, kun huomasin, että palkintoa jakavan Suomen Kirjasäätiön sivuilla todetaan ainoastaan, että palkinto myönnetään ansiokkaalle suomalaiselle romaanille. Tarkempia kriteerejä ei siis ole!

Vuoden 2014 Finlandia -palkinnosta  päätti professori Anne Brunila, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 27.11. perusteli palkinnon antamista Valtosen romaanille seuraavasti:
"Mitään vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta en ole aikaisemmin lukenut." ja "Kirja on hämmästyttävä yhdistelmä tarkkanäköistä ihmissuhdekuvausta, syvällistä moraalista ja eettistä pohdintaa, science fictionia ja jännitystä."

Kuka, missä ja milloin?

Tarina sijoittuu nykyaikaan, Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa parikymmentä vuotta aiemmin, kun nuori neurotieteilijä Joe Chayefski tulee Suomeen, elää lyhyen romanssin ja saa lapsen suomalaisen Alinan kanssa. Kirjan nykyhetkessä Joe on palannut Yhdysvaltoihin ja perustanut uuden perheen, Alina ja pariskunnan yhteinen poika Samuel elävät Suomessa. Samuel on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt opiskelemaan biotieteitä yliopistoon.

Positiivisesta vireestä huolimatta Samuelin elämä sakkaa pahemman kerran. Suuri pettymys on, että etäiseksi jäänyt isä ei pidä mitään yhteyttä, vaikka Samuel on menestynyt hyvin koulussa ja kiinnostunut samanlaisista asioista kuin isä. Lisäksi suhde tyttöystävään päättyy, eivätkä opiskelut etene.

Joen elämää puolestaan hankaloittavat eläinaktivistit, jotka iskevät paitsi työpaikalle myös perheen kotiin. Kriisi ja ulkopuolinen uhka ei tässä tapauksessa yhdistä perhettä, vaan alkaa repiä sitä erilleen.

Oma lukukokemus

Kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Lukukokemukseni ei selvästikään ollut yhtä euforinen kuin professori Anne Brunilalla. Mielestäni kirjassa oli liikaa aineksia ja teemoja: parisuhdeongelmat, avioerolapset, hylätyksi tulemisen kokemus, murrosikäisen kriisi, koulutetun naisen uran ja perheen yhdistäminen, lasten kasvattaminen, eläinaktivismi, tutkimuksen teon eettiset kysymykset, nykyteknologian etiikka, markkinavoimien tunkeutuminen nuoren ihmisen elämään, oikeus aseelliseen itsepuolustukseen (Yhdysvalloissa), kulttuurien väliset erot...

Hyvää oli se, että kirja käsittelee nykypäivän kysymyksiä. Romaanissa on ulkopuolinen kertoja, mutta näkökulma vaihtuu. Tärkeimmät näkökulmat ovat tietysti Joen ja Samuelin. Kerrontateknisesti kiinnostavaa oli, että kriittisimpiä tapahtumia kuvattaessa Samuelin näkökulmaa ei paljastettu, mutta lukija johdateltiin ajattelemaan tietyllä tavalla Samuelin tekemisistä. Lopussa sitten paljastuu, että asiat eivät ole olleet aivan sitä, miltä ne ensiksi näyttivät. Joen (ja myös lukijan) käsitys Samuelista osoittautui vääristyneeksi. (Onkohan tämä juonipaljastus?)

Teos ei kuvaa tiedemaailmaa kovinkaan syvällisesti, jos joku sitä odottaa. Mietin myös kirjan nimeä, joka on intertekstuaalinen viittaus Jeesuksen ristillä esittämään rukoukseen. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä..." Nimi voi mielestäni romaanissa viitata moniin asioihin tutkimustyöstä ihmissuhdepulmiin tai jopa Joen tyttären uusinta teknologiaa edustavaan i Am -laitteeseen, joka tallentaa käyttäjänsä mieltymyksiä ja kulutustottumuksia.

Kirjassa on 557 sivua.

Lukion kurssit

4 vaikuttava romaani
8,9 kotimainen nykykirjallisuus



maanantai 1. kesäkuuta 2015

Marsipaanisotilas

Kuka, missä, milloin?

Ulla-Lena Lundbergin kirjoittaman Marsipaanisotilaan takakansitekstin mukaan kirja kertoo "tavallisista ihmisistä sodan keskellä". Suomenruotsalaisen Kummelin perheen elämää kuvataan talvi- ja jatkosotien (1939 -1944) aikana. Perheen kolmesta pojasta kaksi on rintamalla. Vanhin poika ei sairautensa vuoksi joudu/ pääse sotaan. Isä, äiti ja pikkusisar elävät kotirintaman arkea.

Kirjassa ei ole varsinaista päähenkilöä, mutta itselleni jäi parhaiten mieleen perheen keskimmäinen poika, Frej, joka oli rintamalla kaikki sotavuodet ja ehti kasvaa ja kehittyä nuoresta pojasta aikuiseksi.

Kummeleiden koti sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, johon osa tapahtumista sijoittuu. Sotatapahtumia kuvataan sekä Itä-Karjalassa että Kotkan ilmatorjuntapatteristossa. Myös Ahvenanmaalla käväistään.

Miksi kannattaa lukea?

Kirja on melko paksu, mutta sitä ei tarvitse säikähtää! Lukemassani pokkariversiossa on yli 600 sivua, mutta en pitkästynyt kirjan parissa kertakaan. Pidin siitä, että sotaa kuvataan eri henkilöiden näkökulmista ja eri paikoista, sekä kotioloista että rintamalta. Kirja kertoo paljon myös Kummelin perheen dynamiikasta, vanhempien ja aikuistuvien lasten suhteesta sekä sisarusten välisistä suhteista. Koska tarinassa on nuoria ihmisiä, on mukana tietysti myös romantiikkaa. Kielikysymystäkin sivutaan. Lisäksi kirjan kieli on elävää ja kuvailevaa - se auttoi ainakin minua eläytymään kirjan tapahtumiin.

"Päällystön edustaja ja hänen adjutanttinsa ovat sotapolulla. Häiriön aiheuttajat on helppo paikantaa. Loimuava nuotio, laulavia, polvillaan istuvia, harppovia, hoilottavia silhuetteja Karjalan yötaivasta vasten.
-Seis!
Jopas piti. Kuulustelu ja tutkinta. Antaa kuulua: missä se tuliliemi on?
Täydellinen ällistys. Paatuneita veikkosia. Yksi heistä astuu esiin ja tekee tervehdyksen, vaikka paita on auki ja univormun housut lönköttävät. Ilmoittaa olevansa kokelas Kummel viestijoukoista. Pyytää saada selittää - -
Kukaan ei haise viinalta. Kaikki ovat nuoria, ainakin kymmenen vuotta nuorempia kuin kapteeni, joka itsekin on vasta 32 -vuotias. Mieleltään hän tosin voisi olla heidän isoisänsä, sillä hän on istunut miettimässä heidän kuljettamistaan rintamalle ja painiskellut suunnitelman ongelmien kanssa." 

Erityisesti jäi mieleen

Kirja ei kerro sankareista, vaan ihmisistä, jotka koettavat selviytyä parhaansa mukaan vallitsevissa oloissa. Tulin myös kirjaa lukiessani ajatelleeksi, että sodan kaltainen poikkeustila ei poista ihmisten muita ongelmia tai tarpeita. Vaikka maa on sodassa, ihmisillä voi sen lisäksi olla ristiriitoja perheensä kanssa tai monimutkaisia rakkaussuhteita. Sota ja sen mukanaan tuoma kärsimys ei myöskään jalosta ihmisiä. Olisi mielenkiintoista kuulla sota-ajan eläneen ihmisen kommentti Marsipaanisotilaasta.

Kirjan nimi muuten ilmeisesti tulee siitä, että Kummelin perheen nuorin poika Göran lähettää kotiin kirjeitä, joissa hän toivoo äidin lähettävän rintamalle makeita herkkuja.


Huomionarvoista

Kirja on ollut Finlandia-ehdokas vuonna 2001, ja Ulla -Lena Lundbergin myöhempi, samoista henkilöistä kertova teos Jää on voittanut Finlandia-palkinnon vuonna 2012.

Teemoja

sota
parisuhde
sisarussuhde
suomenruotsalaisuus
elämä

Lukion kurssit
6,8 kotimainen (nyky)kirjallisuus



Kissani Jugoslavia

Missä ollaan?

Pajtim Statovcin kirjassa on kaksi tarinalinjaa: toinen lähtee 1980 -luvun Kosovosta ja toinen nykyhetken Suomesta, Helsingistä.

Kenestä kerrotaan?

Keskeiset henkilöt, minäkertojat, ovat äiti Emine ja poika Bekim. Oman tarinansa alussa äiti on nuori kosovolaistyttö, joka menee naimisiin ja perustaa perheen. Hänen tiensä kulkee Kosovosta Suomeen sotaa pakoon. Tarinan päättyessä hän on lapsensa aikuiseksi kasvattanut leskirouva.

Parikymppisen pojan tarina alkaa nykyhetkestä, mutta se sisältää takaumia, joissa hän muistelee lapsuuttaan ja perheensä vaikeaa sopeutumista Suomeen. Opiskelijapojan elämä vaikuttaa juurettomalta ja levottomalta. Mystinen elementti tarinassa on baarissa tavattu kissa, jonka kanssa poika ystävystyy ja joka käyttäytyy kuin ihmiset.

Tärkeä henkilö tarinassa on myös perheen isä, Bajram, jota ei oikein voi kuvailla kovin mukavaksi tyypiksi. Isä hallitsee vaimoaan ja viittä lastaan autoritaarisesti. Inhimilliseksi isän tekee se, että hän kärsii ehkä eniten perheen ja oman asemansa romahtamisesta pakolaisuuden myötä. Kotimaassa hankituilla taidoilla ja arvostuksella ei uudessa asuinmaassa ole mitään käyttöä. Niinpä entinen opettaja päätyy luukuttamaan varastettua tavaraa ja lakkaa yrittämästä sopeutua.

Mistä on kyse?

Kosovolaisperhe pakenee sotaa 1990 -luvun alussa Suomeen eikä oikein onnistu sopeutumaan. Ulkopuolisuuden tunne jää pysyväksi. Perheenjäsenet eivät osaa tai halua tukea toisiaan.

Kenelle voi suositella?

Kaikille niille, jotka haluavat tarkastella pakolaisuutta "sisältä päin". Kirjan luettuaan voi ymmärtää, miltä tuntuu muuttaa Suomeen ja yrittää sopeutua. Pakolaisuuden lisäksi kirja kuvaa mielestäni sitä, että oman perheen historia kulkee ihmisen mukana ja muovaa häntä. Kiinnostavaa on myös lukea, miltä Suomi ja suomalaiset näyttävät muualta tulleen silmin.

Huomionarvoista

Kirjailija Pajtim Statovci (s.1990) on itse muuttanut kaksivuotiaana Kosovosta Suomeen. Hän opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä sekä televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista Helsingissä. Kissani Jugoslavia on saanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

Kirja on lainattavissa e-kirjana Lappeenrannan maakuntakirjastosta.

Teemoja
pakolaisuus
ulkopuolisuus
perhe
homoseksualisuus
parisuhde

Lukion kurssit
1 vieraasta kulttuurista kertova teos
4 vaikuttava teos
nykykirjallisuus


maanantai 4. toukokuuta 2015

Tyttölapsia

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Ljudmila Ulitskajan novellikokoelmassa ollaan Moskovassa ja sen liepeillä 1940 -luvun lopun ja 1950 -luvun Neuvostoliitossa.

Kuten kokoelman nimestä voi päätellä, tarinat kertovat koulutytöistä. Jotkut henkilöt esiintyvät useammassakin tarinassa: Tanja, Lidka, Aljona sekä kaksoset Viktorija ja Gajane. Kirjassa kuvataan pääasiassa tyttöjen arkista elämää: koulunkäyntiä, syntymäpäiväjuhlia, pioneerikerholaisia.

Aiheita ovat esimerkiksi tyttöyhteisön hierarkia, sisarusten väliset suhteet, sosiaaliluokkien erot, koulukiusaaminen sekä tietysti tyttöjen oma kasvu ja kehitys. Kerrontatapa on psykologinen. Lukijalle kerrotaan, mitä henkilöt ajattelevat ja miltä heistä tuntuu. Novelleissa on kuitenkin  melko runsaasti dialogia, joka tekee henkilöistä aidon tuntuisia ja tuo tekstiin myös huumoria.

Kokoelman ensimmäisen osan ("Tyttölapsia") novellit ovat pituudeltaan 20-40 -sivuisia. Jälkimmäisen osan (Lapsuus -49) novellit ovat selvästi lyhyempiä, vain muutaman sivun mittaisia.

Kenelle voi suositella?

Jos neuvostonostalgia kiinnostaa, kirja kannattaa lukea. Toisaalta varmasti kuka tahansa voi kiinnostua teoksesta lapsuuden ja nuoruuden kuvauksena. Jotkin asiat ovat ja pysyvät aikakaudesta ja yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta. Ehkä kirja kuitenkin puhuttelee enemmän naislukijoita.

Huomionarvoista

Kirjailija Ljudmila Ulitskaja on koulutukseltaan perinnöllisyystieteilijä ja (kirjan etuliepeen mukaan) yksi Venäjän arvostetuimmista ja myös kansainvälisesti palkituimmista nykykirjailijoista.

Teemoja/aiheita

lapsuus, nuoruus
sisaruus
kouluelämä
Venäjä (Neuvostoliitto)

Lukion kurssit

3 novellikokoelma

Pohdittavaa

Millaiset novellikokelmassa kuvatut asiat ovat ajattomia eli kuuluvat myös nykylasten ja -nuorten maailmaan?


torstai 2. huhtikuuta 2015

Graniittimies

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Kirjan takakannen kuvaus kertoo olennaisen: "Ilja ja Klara ovat lähteneet kotimaastaan vapauden valtakuntaan, vannoen etteivät koskaan palaa. Nuori aviopari on vaihtanut nimeä ja kieltä, jättänyt kaiken. Kun Petrogradista tulee Leningrad, alkaa vaikea elämä."

Sirpa Kähkösen Graniittimiehen tapahtumat alkavat vuodesta 1922, jolloin Ilja ja Klara hiihtävät metsiä myöten Suomesta Neuvostoliittoon. Tarina päättyy 1930 -luvun loppuun. Tosin kirjan viimeinen luku, eräänlainen epilogi, on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta.

Sisällissodan jälkeiseen Suomeen pettyneet Klara ja Ilja ovat vakaasti rakentamassa uudenlaista yhteiskuntaa. Aluksi elämä - aineellisesta puutteellisuudestaan huolimatta - sujuukin. Ilja saa käyttöä insinöörintaidoilleen ja Klara perustaa ystävänsä kanssa toimintakeskuksen "Ilon sepät" Petrogradin katulapsille.

Pietarissa on paljon muitakin suomalaisia, ja vähitellen kasvava ystäväpiiri on pariskunnalle kuin perhe. Ystävien joukossa on sirkuslaisia, taiteilijoita, katulapsia ja  -kyllä!- myös liikemies vaimoineen.

Mikä puhuttelee?

Klara on mielestäni tarinan tärkein henkilö. Kirjan kaksi ensimmäistä osaa ovat realistista kerrontaa. Minä-kertojana on Klara. Kolmannessa osassa sen sijaan näkökulma vaihtelee, ja tunnelma muuttuu realistisesta jollain lailla impressionistisemmaksi. Kuvataan tunnelmia ja henkilöiden sisäisiä kokemuksia. Henkilöiden elämä muuttuu ulkoisesti epävarmaksi ja sekavaksi. Luottamus rakoilee, ja ystävät kääntävät toisilleen selkänsä.

Surullista tarinassa on, että lähes kaikki toivo murenee vähitellen. Klara on idealisti, joka on valmis elämään niin kuin opettaa. Vähitellen hän kuitenkin huomaa, että myös sosialistisessa yhteiskunnassa on välistävetäjiä ja omaa etuaan tavoittelevia ihmisiä. Sosialismi ei tehnytkään ihmisistä parempia. On surullista, että ihanteet eivät toteudu. Vielä surullisempaa on joutua toteamaan, että kaikki omat uhraukset ja tehty työ ovat olleet turhia.

Tämä on ehkä lohduttomin kirja, jonka koskaan olen lukenut. Se on myös vaikuttava, kiinnostava ja uskottava.

Surullista on myös tietää, että vaikka yhteiskuntajärjestelmät ja hallitsijat ovat vaihtuneet, katulapset eivät ole hävinneet Pietarista sadassa vuodessa mihinkään.


Muita huomioita

Kirjan kieltä on kehuttu sekä arvosteluissa että monissa kirjablogeissa. Olen samaa mieltä: kieli on kuvailevaa, ajatuksia herättelevää ja monitasoista.

"Eikä Klaraa ruumiin sairaus rikkonut. Klara mureni ihanteensa mukana. Suuria ajatuksia, betoniseiniä, käytäviä. Niitä sai purkaa maailmaan niin paljon kuin ehti ja jaksoi. Mutta ilon tuoja, hellä ja vilpitön, murskattiin."

"Veljeni vartija - en suostunut olemaan, älkää tekään siihen vedotko! Mutta kuulustelija ei vastaa, lehdet ropisevat valtavien pisaroiden alla. Miten se on mahdollista, puu, se on lähtenyt metsästä vaeltamaan, repinyt juurensa maasta, taivaltanut vaahteraharjanteilta tänne saakka, kumartunut siitä matalasta portista jonka läpi autot tälle pihalle tulevat. Tullut pihaan seisomaan, ropisemaan, varistamaan lehtensä, henkimäänmetsää. Eikä pois pääse enää."

Lukion kurssit

4 vaikuttava teos
6,8 nykykirjallisuus

Teemat
- historia
- ihmisen suhde ideologiaan
- vallankäyttö
- oikeudenmukaisuus
- väkivalta
- ystävyys

Pohdittavaa

- selvitä, miksi Suomesta lähdettiin Neuvostoliittoon 1920 -luvulla? Ketkä lähtivät? Mitä lähtijöiden kohtaloista tiedetään?
- kuka tai mikä oli/on graniittimies?
- millä tavoilla suhde ideologiaan (=sosialismiin)  ilmeni romaanin henkilöiden toiminnassa?


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Jos luotain lähdet/ Pudotuspeli

Dekkareita ei blogissa ole vielä tähän mennessä käsitelty ollenkaan. Nyt niitä tulee kaksi samalla kertaa. Luin kirjat nopeassa tahdissa peräkkäin ja päädyin nyt esittelemään ne näin vertailevassa muodossa – ehkä siksikin, että toinen niistä oli mielestäni paljon parempi.
Esittelen kirjat lukemisjärjestyksessä. A on Tess Gerritsenin Jos luotain lähdet ja B Arne Dahlin Pudotuspeli.

Missä ollaan?

A Yhdysvalloista lähdetään, mutta tärkeimmät tapahtumat sijoittuvat eurooppalaisiin suurkaupunkeihin, Berliiniin ja Amsterdamiin.

B Tukholmassa, Ruotsissa. Eri kaupunginosia kuvaillaan tarkastikin. Tämä varmasti lisää uskottavuutta ja luo tuttuutta Tukholmaa tunteville lukijoille.

Kenestä kerrotaan?

A Tärkeimmät henkilöt ovat Sarah Fontaine, mikrobiologi, ja poliisin erikoistutkija Nick O’Hara.

B Päähenkilö on tukholmalainen lähiöpoliisi Paul Hjelm, joka tarinan alussa siirretään vastaperustettuun keskusrikospoliisin erikoisyksikköön. Myös muut erikoisyksikön poliisit tulevat tarinan aikana lukijalle tutuiksi. Osa tarinan viehätystä on seurata poliisiporukan ryhmäytymistä.

Mistä on kyse?

A Sarahin aviomies on kuollut tulipalossa berliiniläisessä hotellissa. Syntyy kuitenkin epäilys, että kuollut mies onkin joku muu, ja aviomies on kadonnut. Nick O’Hara alkaa tutkia tapausta. Pikkuhiljaa paljastuu, että kyseessä on sekava rikosvyyhti, jossa on mukana eri maiden tiedustelupalveluita.

Toinen tärkeä asia on Sarahin ja Nickin välisen romanttisen suhteen kehittyminen. Tämän juonipaljastuksen voi tehdä, koska suhdetta aletaan kehitellä niin alleviivaavalla tavalla heti alusta lähtien, että mitään ei varmasti jää epäselväksi.

B Keskusrikospoliisin uusi yksikkö perustetaan, koska Tukholmassa on murhattu kaksi liikemiestä muutaman päivän sisällä. Ryhmä alkaa selvittää tapausta ja yrittää pysäyttää murhaajan.

Ansiot ja heikkoudet (täysin subjektiivisesti arvioituna!)

A Tarina on trillerimäinen ja loppua koti erityisen tiivistunnelmainen, toimintaelokuvamainen. Miinusta sen sijaan ohuesta ja epäuskottavasta henkilökuvauksesta. Esimerkiksi Sarahin ammattia ei hyödynnetty tarinassa mitenkään, vaikka se aluksi tuotiinkin esiin. Yhtä hyvin hän olisi voinut olla kaupan myyjä tai astronautti. Tarinassa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Henkilöt eivät juuri kehity tarinan aikana vaan pikemminkin ovat jonkinlaisessa roolissa; pelastettava prinsessa ja harmaahiirestä sankariksi muuntuva mies, eräänlainen Superhessu siis. On myös hyvä tietää, mitä ovat FBI, CIA sekä Mossad, jotta tarinan punaista lankaa pystyy seuraamaan.

B Erikoisyksikön poliisit ovat sympaattisia ja lukijalle samaistuttavia heikkouksineen. Suomalaista lukijaa ilahduttavat suomalaiset tai suomalaissyntyiset hahmot. Paul Hjelm on tarinan päähenkilö, mutta välillä näkökulma vaihtuu, ja tilannetta tarkastellaan toisten poliisien tai murhaajan näkökulmasta. Heikkouksia ei tähän hätään tule mieleen. Tarina on suurelta osin uskottava. Erityistä on myös Thelonious Monkin jazzkappaleen Misterioson yksityiskohtainen kirjallinen kuvaus. Kappale on jopa eräänlainen motiivi tarinassa, sillä se soi moneen kertaan. (Kirjan luettuani kuuntelin Misterioson Youtubesta. Se onkin yllättävän hilpeä biisi!)

Joten - tulikin varmaan aika selväksi, kummasta kirjasta pidän enemmän.

Muuta

A Kirjailija Tess Gerritsen on amerikankiinalainen kirjailija ja sisätautilääkäri. Suurin osa hänen muusta tuotannostana sijoittuu sairaalamaailmaan.

B Kirjailija Arne Dahl on oikealta nimeltään Jan Arnald. Pudotuspeli on osa hänen kirjoittamaansa dekkarisarjaa, josta on myös tehty tv-elokuvia. Näitä kaksiosaisia tv-elokuvia esitetään kevättalvella 2015 Yle Fem –kanavalla.

Lukion kurssit

2 dekkarikirjallisuus




tiistai 17. maaliskuuta 2015

Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi

Missä ollaan? 

No nyt! Vaikka missä. Tapahtumat alkavat Ruotsista, mutta ehkä helpompaa olisi mainita sellainen maailmankolkka, jossa kirjan päähenkilö ei pitkän elämänsä aikana käy.

Kenestä kerrotaan, mistä on kyse?

Tarinan päähenkilö on ruotsalainen  Allan Karlsson, joka satavuoispäivänään karkaa vanhainkodista. Hulvattomien sattumusten täyteinen karkumatka on kertomuksen toinen tarinalinja. Matkan aikana Allanin seuraan liittyy joukko erikoisia ja keskenään hyvin erilaisia ihmisiä- ja myös eläimiä.

Toinen tarinalinja on Allanin muistelmat, joissa hän pikkuhiljaa etenee lapsuudestaan kirjan nykyhetkeen. Allanin pitkä elämä on ollut vähintäänkin värikäs. Hän on osittain vapaaehtoisesti, osittain pakotetusti matkustellut eri puolilla maailmaa ja tutustunut siinä samassa esimerkiksi useisiin valtionpäämiehiin.

Kirjan luonne

Kirjaa on kuvailtu veijariromaaniksi, ja suomalaiselle lukijalle tulee tietysti mieleen, että kirjailija  Jonas Jonasson on varmaankin Paasilinnansa lukenut. Kirjassa jopa viitataan Paasilinnaan kohdassa, jossa kirjan tärkeä naissivuhenkilö, Gunilla,  esitellään lukijalle. Kirjailija toteaa suunnilleen niin, että tällaisia henkilöitä voi olla vain Arto Paasilinnan romaaneissa. (!)

Paikoin Allanin tarinan käänteet tuovat  myös mieleen Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis -romaanin.

Kirjassa on myös jotain samaa kuin tässä blogissa aiemmin esitellyssä kirjassa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Molemmissa kirjoissa epäodotuksenmukaiset ihmiset muodostavat lämminhenkisen yhteisön, jolla on yhteinen päämäärä.

Kenen kannattaa lukea?

Kirja on mielikuvituksellinen, hauska ja hyväntahtoinen. Allanin nuoruuden seikkailut käyvät jopa jonkinlaisesta historian oppitunnista. Ystävyyden merkitys korostuu Allanin pakomatkan aikana. Kirjaa voi siis suositella lukijalle, joka pitää vähän hulluista ja epärealistisista tarinankäänteistä. Tämä on ennen kaikkea hyvän mielen kirja.

Huomionarvoista

Kirjasta on tehty samanniminen elokuva.

Teemat

ystävyys
historia
vanheneminen




sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kuningasajatus

Kuka, missä, milloin?

Jaan Krossin Kuningasajatus -romaanin tapahtumat sijoittuvat Viroon. Päähenkilö on nuori historiantutkija.  Aikatasoja on oikeastaan kolme: ensiksi ja ehkä tärkeimpänä  kirjan nimettömän minäkertojan elämä 1940 -luvun puolivälissä, toiseksi kertojan tutkimuskohteen Jüri Vilmsin elämänvaiheet ensimmäisen maailmansodan aikaan. Kolmas aikataso kertoo ruotsalaisen tutkimusmatkailijan S.A. Andreen huimapäisestä lentoyrityksestä pohjoisnavalle 1800 -luvun lopussa.

Sekä Jüri Vilms että S.A. Andree ovat todellisia historiallisia henkilöitä. Vilmsin elämän ja erityisesti kuoleman tutkiminen osoittautui 1940 -luvun Viron tilanteessa tulenaraksi aiheeksi. Tarinan nykyhetki kertoo ajasta, jolloin ensimmäinen neuvostomiehitys oli päättynyt Virossa, ja saksalaiset olivat vallassa ennen seuraavaa (ja sittemmin vuosikymmeniä kestänyttä) neuvostomiehitystä. Epäluulon ja terrorin ilmapiiri hallitsi ihmisiä.

Mitä erityistä?

Krossin tapaan tekstissä on paljon historiallisia yksityiskohtia ja eräänlaisia sisäkertomuksia, joten lukeminen on -ainakin minulle- paikoin vähän työlästä. Toisaalta kirjassa keskeistä on rakkauskertomus ja nuorten ihmisten elämän kohtalonhetket, joten jännite kuitenkin säilyy.

Kerrontateknisesti mielenkiintoista on, että päähenkilön kokemukset sekoittuvat välillä Jüri Vilmsin kokemuksiin. Näitä kohtia lukiessaan joutuu miettimään, kenestä kerrotaan ja mikä tarkoitus kokemusten "samaistamisella" on. Onko kirjailija halunnut kuvata kahta elämää, joissa sattumoisin on samanlaisia piirteitä? Vai onko tarkoitus osoittaa, että ihmisinä kokemuksemme harvoin ovat täysin ainutlaatuisia, vaikka ehkä itse haluaisimmekin uskoa niin?  Paras esimerkki tällaisesta "samaistamiskohtauksesta" lienee kirjan surullinen loppukohtaus. (Ei enempää juonipaljastuksia tähän kohtaan!)

Osa kirjan tapahtumista sijoittuu myös Suomeen, kohtalokkaana keväänä 1918.

Teemoja

rakkaus
valta, vallankäyttö
historia
rohkeus

Lukion kurssit

4 vaikuttava teos
(5 klassikko?)








torstai 5. maaliskuuta 2015

Syvyydestä

Missä ollaan?

1950 -luvun Tallinnassa. Kirjan päähenkilön tekemän arkeologisen löydön myötä päästään vilkaisemaan myös keskiaikaista Tallinnaa.

Kenestä kerrotaan? Mistä on kyse?

Syvyydestä -romaanin päähenkilö ja minäkertoja on noin kolmekymmentävuotias Peeter Mirk. Kertomuksen alussa hän on juuri palannut työleiriltä Siperiasta, johon hänet  oli karkotettu kahdeksan vuotta aiemmin tuhansien maanmiestensä tavoin. Ennen karkotustaan Peeter oli ehtinyt valmistua juristiksi Tarton yliopistosta.

Palattuaan Viroon Peeter pääsee töihin arkeologiselle kaivaukselle. Eräänä päivänä hän löytää keskiajalla eläneen Tallinnan arkkipiispan jälkeensä jättämän kirjoituksen. Peeter salaa löytönsä työtovereiltaan ja päättää selvittää  tekstin sisällön ja arvon ennen kuin luovuttaa sen neuvostoviranomaisille.

Kirja kuvaa hyvin toisen maailmansodan jälkeisen Neuvosto-Viron ilmapiiriä ja ihmisten sopeutumista uuteen tilanteeseen, kun niin monet Viron tasavallan aikaiset asiat - kuten omaisuus ja yhteiskunnallinen asema - olivat saattaneet tyystin "nollautua"sosialistisen järjestelmän myötä. Elämää vaikeutti myös kuoleman, katoamisten ja pakolaisuuden myötä murentuneet ystävyys- ja perhesuhteet.

Jaan Kross valottaa henkilöidensä elämäntarinoita useilla sisäkertomuksilla. Näin henkilökuvat syvenevät, ja yhteiskunnallisen todellisuuden kuva laajenee. Kirja antaa vaikutelman, että sota jälkiselvittelyineen vaikutti lähes kaikkien virolaisten elämään epäoikeudenmukaisella ja mielivaltaisella tavalla. Työleirituomioita ja muita rangaistuksia oli jaettu melko sattumanvaraisin perustein, eivätkä Siperiasta kotiin palaavat ihmiset - lähes kymmenen vuoden jälkeenkään - olleet varmoja, keneen uskaltavat luottaa, kun alkavat rakentaa itselleen uutta elämää.

Kenelle suosittelen?

Viron (lähi)historiasta kiinnostuneille kirja on uskoakseni mieluisaa luettavaa. Krossin polveileva tyyli vaatii hiukan tavallista enemmän keskittymistä, mutta on lopulta palkitsevaa: tunnelmat ja henkilökuvat ovat tarkkoja ja uskottavia.

Teemoja
oikeudenmukaisuus
ystävyys
historia

Lukion kurssit
4 vaikuttava teos
5 kirjallisuuden klassikko

Pohdittavaa
Miten tulkitset kirjan loppuratkaisun? Millä tavoin Andreaksen libelli vertautuu Viron (kirjassa kuvatun ajan) yhteikunnalliseen todellisuuteen?





sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kaunis sydän

Missä ollaan?

Tarinan tapahtumat alkavat El Salvadorista, Väli-Amerikasta, jossa käydään veristä ja julmaa sisällissotaa. Enimmän aikaa ollaan kuitenkin Kaliforniassa, jonne päähenkilö pakenee sodan jaloista.

Kenestä kerrotaan?

Kirjan päähenkilö on Ana, joka tarinan alussa on pikkutyttö. Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Toinen kerrontalinja  alkaa Anan sotakokemuksista El Salvadorissa ja etenee  katolisen luostarin kautta kotiapulaisaikaan kalifornialaisperheessä. Toinen tarinataso kertoo ajasta, jonka Ana viettää rakastettunsa sairasvuoteen äärellä.

Anan lisäksi keskeisiä henkilöitä ovat Trellisin perheen jäsenet: vanhemmat ja kaksi lasta.

Mistä on kysymys?

Kaunis sydän on ennen kaikkea ihmissuhdetarina, rakkauskertomus. Tapahtumien aikajänne on parikymmentä vuotta, ja siinä ajassa Ana kasvaa lapsesta keski-ikäiseksi naiseksi. El Salvadorista pelastuttuaan hän päättää ryhtyä nunnaksi, ja viettääkin nuoruutensa luostarissa. Luostarin johtajatar kuitenkin lähettää hänet ennen luostarilupauksen antamista  puoleksi vuodeksi lastenhoitajaksi Trellisin perheeseen. Puoli vuotta venyy ensin vuodeksi, sitten toiseksi ja lopulta kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Näkökulma tarinassa on Anan, joka on varsin sympaattinen ja helposti samaistuttava hahmo. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, ja siinä on paljon dialogia.

Huomionarvoista

Kirjailija Cecilia Samartin on psykoterapeutti, joka on työskennellyt latinalaisamerikkaisten siirtolaisten parissa. Kirjan takakannen mukaan monilla hänen asiakkaistaan on ollut traumaattisia kokemuksia, joista he kuitenkin ovat selviytyneet. Samartin on saanut ideoita kirjoihinsa asiakkaidensa tarinoista.

kirjailijan kotisivu

Teemoja

rakkaus
parisuhde
vanhemmuus
siirtolaisuus
sota

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (kulttuuriympäristö tosin antaa tässä ehkä kehyksen tapahtumille eikä ole erityisemmin tarkastelun kohteena)
4 vaikuttava teos (kirja on hiukan viihteellinen vaikuttavaksi romaaniksi, mutta kirjan aiheet, sodan julmuuksista toipuminen ja eettisten asioiden pohtiminen ovat joka tapauksessa vaikuttavia aiheita)


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kafka rannalla



Missä ollaan?
Japanissa; ensin Tokiossa ja sitten Takamatsussa, Shikokun saarella. Kirjan henkistä miljöötä onkin sitten paljon vaikeampaa kuvailla. Ollaan sekä reaalimaailmassa että henkilöiden mielenmaisemissa, nykyhetkessä, menneisyydessä ja tavallaan myös ajasta riippumattomassa tilassa. Tarinassa esiintyy kynnyskivi, jonka sisäänkäynnin auettua päähenkilö voi matkustaa eräänlaiseen ajattomaan tilaan, jossa hän pääsee tapaamaan itselleen tärkeää keski-ikäistä henkilöä nuorena.

Kenestä kerrotaan?

Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, jotka ovat kaikki merkityksellisiä tarinan kulun kannalta. Päähenkilöitä ovat kuitenkin 15 -vuotias kotoaan karannut Kafka Tamura sekä kuusikymppinen mies nimeltä Nakata. Kafka äiti on lähtenyt matkoihinsa pojan ollessa vielä pieni. Kafkasta on kasvanut yksinäinen ja melko surullinen nuori mies.

"Shikokuun, minä päätän. Lähden sinne. Minulla ei ole mitään erityistä syytä mennä nimenomaan Shikokuun, karttaa katsoessa vain alkoi tuntua siltä."

Kafka ei tee karkumatkaansa hetken mielijohteesta, vaan on suunnitellut sitä pitkään. Hänen tarkoituksenaan lienee - joko tietoisesti tai alitajuisesti - selvittää, kuka hän oikeastaan on ja miksi hänen äitinsä lähti aikanaan pois.

Toinen päähenkilö, Nakata, on yksinkertainen, hiukan hidasälyiseltä vaikuttava luku- ja kirjoitustaidoton mies, joka kuitenkin osaa puhua kissojen kieltä.

Mistä on kyse?

Tarinassa on jonkinlaisen vaellusromaanin ja myös kehitysromaanin piirteitä. Mukana on myös paljon yliluonnollisia tai vähintäänkin epärealistisia, surrealistisia tapahtumia, joita lukija saa tulkita omalla tavallaan. Taivaalta sataa makrilleja ja iilimatoja, kynnyskiveltä mennään ja tullaan ajattomuuden tilaan ja tavataan toisen maailmansodan aikana metsään eksyneitä sotilaita. Apuna toimii materiaton ei-henkilö, joka esiintyy eri hahmossa tarinan eri vaiheissa. Tarinan paha hahmo tappaa kissoja pyydystääksen näiden sielut jättiläismäiseen huiluunsa. (!)

Osa tapahtumista on kuitenkin realistisia ja tarinan kerronta on ilmeikästä ja mukaansatempaavaa. Erikoisten henkilöiden vastapainona esiintyy tavallisista tavallisin nuori mies, rekkakuski Hoshino, joka lupautuu auttamaan luku-ja kirjoitustaidotonta Nakataa kynnyskiven etsinnässä.

Huomionarvoista

Kirjassa on intertekstuaalisia viittauksia muun muassa kreikkalaisen Oidipuksen tarinaan. Osa tapahtumista sijoittuu pieneen takamatsulaiseen kirjastoon, ja ylipäätään kirjallisuutta ja lukemista pidetään tarinassa arvossa.

Kirja on paksu. Lukemassani pokkariversiossa on 639 sivua, mutta tarina on tosiaan mukaansatempaava.

Kirjailija Haruki Murakami on suosittu japanilainen kirjailija, jonka kirjoja on käännetty 34 eri kielelle (todetaan lukemani kirjan takakannessa).

Lukukokemuksesta

Kirjan tunnelma on viehättävä, mystinen ja omaperäinen. En osaa verrata kirjaa mihinkään aiemmin lukemaani teokseen. Kepeä vertauskohta ehkä löytyy Hayao Miyazakin kiehtovista animaatioelokuvista, joissa myös on rinnakkaistodellisuuksia ja puhuvia kissoja. Korostan kuitenkin, että Kafka rannalla -kirjassa uidaan pajon syvemmissä vesissä.

Teemoja

identiteetti
yksinäisyys
perhe
seksuaalisuus
ulkopuolisuus

Lukion kurssit

4 vaikuttava teos (vaatii lukijalta itsenäistä pohdintaa, ei ihan helposti pureskeltava)
8 nykykirjallisuus

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kotina ystävyys

Missä ollaan?

Suurimmaksi osaksi ollaan 1980 -luvun Italiassa, tarkemmin Roomassa ja sen lähistöllä. Eräs romaanin keskeisistä henkilöistä muuttaa jo tarinan alkuvaiheessa Yhdysvaltojen itärannikolle, Princetoniin. Kirjan aikajänne on noin kaksi ja puoli vuotta.

Kenestä kerrotaan?

Kirjan henkilöt ovat aikuisia ystävyksiä, joista osa on keskenään sukulaisiakin. Keskeisimpiä henkilöitä ovat Giuseppe, Yhdysvaltoihin muuttanut italian kielen opettaja ja kirjailija sekä Lucrezia, Giuseppen entinen rakastettu, viiden lapsen äiti. Henkilöiden ikää ja sosiaalista asemaa on hiukan vaikea päätellä, sillä vaikkapa vain joidenkin henkilöiden ammatit mainitaan suoraan. Esimerkiksi Giuseppen poika Alberico on ammatiltaan elokuvaohjaaja ja Egisto -niminen mies on toimittaja.

Mistä on kysymys?

Kotina ystävyys on kirjeromaani, jossa yhdeksän henkilöä kirjoittaa toisilleen kirjeitä. Kirjeissä raportoidaan oman elämän tapahtumia ja kommentoidaan muiden elämää ja ajatuksia. Kirjeissä puhutaan myös sellaisista henkilöistä, jotka eivät itse osallistu ystäväpiirin kirjeenvaihtoon. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi Giuseppen amerikkalainen vaimo ja Albericon ystävät.


"Anne-Mariella on Philadelphiassa asuva tytär, jonka nimi on Chantal. Kaksi kuukautta sitten Chantal synnytti tytön. Kävimme katsomassa häntä muutama viikko sitten. Chantal ei ole miehensä kanssa onnellinen. Heidän avioliittonsa on luultavasti särkymässä. Lapsi on hyvin kaunis - -."
(Giuseppen kirjeestä pojalleen Albericolle)

Enimmäkseen kirjeissä selostetaan arkisia elämäntapahtumia, mutta välillä kommentoidaan suorasukaisesti ja rohkeasti omia ja ystävien asioita: "Kirjoitin alussa, että olen pahoillani, kun vaimosi on kuollut. Se ei ole totta, sillä minä en ole ollenkaan pahoillani. Ensinnäkään en tuntenut häntä, ja toiseksi tiedän varsin hyvin, ettet ollut hänen kanssaan onnellinen, menit naimisiin vain jostain käsittämättömästä syystä." (Lucrezian kirjeestä Giuseppelle)

Huomionarvoista

Keskustelimme kirjasta lukupiirissämme ja eräs piiriläisistämme arveli kirjan olevan eräänlainen kommentti aikansa saippuasarjoihin, joissa ihmissuhteet olivat sotkuisia. Tähän viittaisi myös Giuseppen kirjoittaman kirjan nimi, Solmu. Mielestäni tämä on kiinnostava huomio, sillä kirjan henkilöillä tosiaan on tai on ollut erilaisia romanttisia, joskin melko lyhytkestoisia suhteita keskenään. On isä- ja äitipuolia, on menty naimisiin veljen vaimon kanssa, on saatu lapsia muille kuin omalle elämänkumppanille...

Kirjan teemoja

ystävyys
parisuhde
vanhemmuus

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (Kirja kuvaa jossain määrin italialaista elämäntapaa, mutta kulttuuriin liittyviä asioita ei ole kovin helppo poimia tekstistä. Kirjeet ovat henkilökohtaisia tekstejä, ja jotenkin tuntuu, että esimerkiksi yhteiskunnallinen todellisuus jää aika lailla taustalle.)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Irakin Purkkajeesus

Missä ollaan?
Kaikkien novellien tapahtumapaikkoja ei nimetä, mutta oletettavasti enimmäkseen ollaan Irakissa, enemmän maaseudulla kuin kaupungissa. Parissa novellissa ollaan Suomessa: ensin Helsingissä ja sitten metsässä, jonkinlaisessa mökkimaisemassa. Novellit kuvaavat yleensä nykyaikaa.

Kenestä kerrotaan?

Kaikki 13 novellia kertovat eri henkilöistä. Useimmat päähenkilöt ovat nuoria irakilaismiehiä. Kokoelman viimeisen novellin Parahin Beto päähenkilö ja kertoja tosin on koira. Sodan vaikutus näkyy jollain tavalla lähes kaikissa henkilöissä. Joko he kärsivät jonkinlaisista sotatraumoista, kuten novellin Ole kiltti äläkä tapa minua päähenkilö Tiikeri, tai heidän elämänsä on sodan vuoksi joutunut oudoille urille.  Helsingissä asuva Tiikeri on ammatiltaan linja-auton kuljettaja. Kerran toisensa jälkeen hän alkaa nähdä, että hänen kuljettamaansa bussiin nousee mies, jonka hän surmasi sodassa viisitoista vuotta sitten. Joidenkin henkilöiden elämässä sota näkyy niin, että elämä on köyhää ja virikkeetöntä. Sota näyttää myös muuttaneen henkilöiden käsitystä oikeasta ja väärästä.

Mistä on kysymys?

Novellit ovat erillisiä tarinoita, eivätkä liity toisiinsa. Osa tarinoista on lähes realistisia, mutta osan tyyliä voisi kai kuvailla maagiseksi realismiksi tai ainakin surrealistiseksi. Esimerkiksi novellissa Onkalo mies putoaa kadulla onkaloon. Onkalossa on vanha mies ja talvisodassa kaatunut venäläinen sotilas. Vanha mies kertoo olevansa ”abbasidiajalta” (750-1258 jKr) ja eräänlainen henkiolento eli dzinni. Käy ilmi, että onkalossa ollaan jonkinlaisessa aikasiirtymäpelissä. Novellin lopussa vanhus kuolee, venäläinen sotilas muuttuu hologrammiksi ja onkaloon pudonnut mies huomaa olevansa dzinni. Sitten aukosta tupsahtaa pieni tyttö, joka kertoo, että häntä jahtaa verikoerobotti...

Novellit antavat myös epätavanomaisen näkökulman sotaan. Kaikki väkivaltaisuuksissa olevat henkilöt eivät ole mukana velvollisuuden, aatteen tai ideologian vuoksi. Mukana on myös vastenmielisiä ihmisiä, jotka pitävät väkivallasta ja toisten alistamisesta. Näin on esimerkiksi novellissa Kompassi ja murhamiehet. Novellissa kuvatusta väkivallan ihannoinnista tulee mieleen jonkinlainen jalkapallohuliganismi -ilmiö, jossa itse asia ei välttämättä edes kiinnosta, mutta se antaa oikeuden riehumiseen ja väkivaltaan.

Teemoja
sota
väkivalta
yhteisöllisyys
uskonto ja ideologia


Huomionarvoista

Kokoelman kirjoittaja Hassan Blasim (s. 1973) on irakilaissyntyinen, mutta asuu nykyisin Suomessa. Novellikokoelma voitti brittiläisen The Independent -lehden arvostetun kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Blasim kirjoittaa arabiaksi.

Lukukokemuksena

Irakin Purkkajeesus on omalaatuinen, osin jopa hiukan vastenmielinen, mutta joka tapauksessa mielenkiintoinen. Se sopisi mielestäni hyvin lukupiirikirjaksi, sillä kirjan luettua tulee  olo, että haluaisi keskustella kirjasta jonkun kanssa.

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (Jos yleensä luet kirjoja, tämä on hyvä valinta, mutta jos edellinen lukemasi kirja on ollut Harry Potter, niin älä valitse tätä)
3 novelli kirjallisuuden lajina
4 vaikuttava teos

perjantai 30. tammikuuta 2015

Ja vuoret kaikuivat

Missä ollaan?

Romaanin päänäyttämö on Afganistan. Tapahtumien aikaväli on vuodesta 1952 vuoteen 2010.  Tapahtumat alkavat afganistanilaisesta maalaiskylästä, Shadbagista, jossa asutaan majoissa ja pestään pyykkiä virrassa. Eletään siis alkeellisissa oloissa. Myös Kabul tulee lukijalle tutuksi. Afganistanin lisäksi ollaan Ranskassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.

Kenestä kerrotaan?

Romaanin tärkeimmät henkilöt ovat sisarukset Abdullah ja Pari. Kertomus alkaa heidän lapsuudestaan. Onnettomien olosuhteiden vuoksi he joutuvat eroon toisistaan ja tapaavat toisensa uudelleen vasta vanhuksina (juonipaljastus!) Romaanissa on oikeastaan yhdeksän eri kertomusta, jotka kaikki kerrotaan eri henkilön näkökulmasta. Osassa kertomuksista on minäkertoja, osassa taas ulkopuolinen kertoja. Kaikki henkilöt kuitenkin  liittyvät lopulta Abdullahin ja Parin tarinaan tavalla tai toisella. Henkilöitä ovat esimerkiksi lasten eno Nabi, Shadbagin myöhempien aikojen huumekeisarin poika Adel, Kabulissa kirurgina työkentelevä kreikkalainen Markos sekä Abdullahin tytär Pari.

Mistä on kysymys?

Löysin surullisen keijun
siimeksestä paperipuun.

Tiedän surullisen keijun
jonka tuuli puhalsi pois.

Parin ja Abdullahin hyräilemä lastenlaulu toistuu kertomuksessa useaan otteeseen. Laulun sävy kuvaa koko tarinan tunnelmaa: läheisistään eroon joutuminen saa aikaan surun, joka sävyttää koko elämää. Oikeastaan kaikkia kirjan henkilöitä yhdistää jonkinlainen haavoittuvuus tai kärsimys - joko itse koettuna tai läheltä seurattuna.

Kirjan tarinat ovat sujuvasti kirjoitettuja, ja  henkilöistä piirtyy lukijalle elävä kuva. On myös kiinnostavaa miettiä aina uuden tarinan alkaessa, miten se yhdistyy Abdullahin ja Parin tarinaan.

Mitä jäin miettimään?

Voisiko samantapainen tarina sijoittua Suomeen?  Kadonneen jäljillä tv-ohjelmassa ollaan ehkä samantapaisten kysymysten äärellä. Romaanin tapahtumat toki liittyvät tiukasti Afganistaniin ja siellä vallinneeseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Läheisistään varhain eroon joutuneen lapsen kokemus saattaa kuitenkin olla tunnistettava muuallakin kuin romaanin kuvaamassa maailmassa.

"Mutta myös jotakin muuta, ja se kutsuu häntä eniten. Se on hänen näkökenttänsä reunalla, pakeneva varjo. Hahmo. -- Hän etsii hahmon kasvoja, mutta ne pakenevat häneltä, liukuvat pois aina, kun hän kääntyy katsomaan. Pari tuntee aukon avautuvan sisällään. Hänen elämästään on aina puuttunut jotain. Jotenkin hän on aina tiennyt sen. "Veli", hän sanoo tajuamatta puhuvansa ääneen. Tajuamatta itkevänsä."



Teemoja

perhe
oikeudenmukaisuus
sisaruus

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (Myös Khaled Hosseinen aiemmat romaanit Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa sopivat kurssin teemaan.)



torstai 29. tammikuuta 2015

Normaalia elämää

Missä ollaan?

Tapahtumapaikat löytyvät 2000 -luvun Suomesta. Kaupunkien tai paikkakuntien nimiä ei mainita, mutta lukiessa tulee olo, että novellien miljööt ovat suomalaisia pikkukaupunkeja. Novellissa Mökkiläiset ollaan meren rannalla. Pikkukaupunkimaiseen ympäristöön viittaa myös kannen kuva: rivi punaisia postilaatikoita.

Kenestä kerrotaan?

Noin kymmenen sivun mittaiset novellit kertovat tavallisista ihmisistä hiukan oudoissa tilanteissa. Novellit on otsikoitu päähenkilöä kuvaavalla sanalla: hammaslääkäri, varastomies, kampaaja, luokkatoverit, mökkiläiset...Päähenkilöt ovat aikuisia; pariskuntia tai yksineläjiä.

Mistä on kysymys?

Miltei kaikissa novelleissa on samantyyppinen rakenne. Novelli alkaa tiiviillä tilannekuvauksella, jossa samalla esitellään päähenkilö ja tapahtumaympäristö.

"Sini ei muistanut nähneensä yhtäkään kolmesta keskustelijasta kantakahvilassaan koskaan aikaisemmin. Mutta heissä kaikissa oli jotakin tuttua, ja Sini jäi kuuntelemaan heitä." (Arkistoväki)

"Paulin hengitys lemusi viinalle jo puoli kolmesta torstai-iltapäivänä. Timo huokasi myötätuntoisesti: miesparka oli ollut taas työlounaalla." (Alainen)

Esittelyjakson jälkeen tapahtumat kehittyvät ja huipentuvat jonkinlaiseen odottamattomaan konfliktiin. Päähenkilö on usein neuvoton ja toisinaan myös sivustakatsoja konfliktitilanteessa. Novellien lopetukset eivät jää avoimiksi, vaan lukija - ainakin suurin piirtein - ymmärtää, millaiseen tilanteeseen konfliktin selvittyä päädytään.

Tarinat ovat siis selkeälukuisia, eivät erityisen monitulkintaisia, mutta kuitenkin kiinnostavia lähinnä henkilöiden ajatusmaailman ja reaktioiden vuoksi. Kokoelman nimi Normaalia elämää saa lukijan miettimään, onko nimi osittain ironinen. Toisaalta novelleissa kuvatut tilanteet vaikuttavat siksi epänormaaleilta, että ne luovat vastakohdan henkilöiden normaalielämälle. Esimerkiksi novellissa Toimittaja kuvataan, miten arkisten ja pienten juttuaiheiden  tylsistämä toimittaja joutuu kesken kesäisen juttukeikkansa setvimään mahdollista hukkumisonnettomuutta.

Huomionarvoista

Kirjailija Maarit Verronen on koulutukseltaan tähtitieteilijä.

Teemoja

ihmisten väliset suhteet
oikeudenmukaisuus

Lukion kurssit

3 novelli kirjallisuuden lajina

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Tuore maa

Missä ollaan?

Tuore maa on novellikokoelma, joka sisältää kahdeksan kertomusta. Tapahtumapaikkoja on siis useita. Etupäässä ollaan Yhdysvaltojen itärannikolla, mutta myös Seattle, Rooma, Lontoo ja Thaimaa ovat tarinoiden tapahtumaympäristöjä.

Kenestä kerrotaan?

Koska kyseessä on novellikokoelma, ei yhtä päähenkilöä ole. Useassa tarinassa kuitenkin esiintyy nuori intialaistaustainen mies nimeltä Kaushik. Hän menettää varhain äitinsä eikä oikein kunnolla toivu tästä. Myöhemmin hänestä tulee sotavalokuvaaja. Niminovellissa Tuore maa nuori äiti saa vieraakseen muualla asuvan leski-isänsä, joka haluaa tutustua tyttärenpoikaansa eikä saa kerrottua tyttärelleen, että on löytänyt uuden rakkauden. Novelli Pelkkää hyvyyttä puolestaan kertoo sisaruksista: sisko kutsuu luokseen pitkään teillä tietymättömillä olleen veljensä, jonka alkoholiongelman koko perhe tietää, mutta mistä kukaan ei halua puhua. Ei kuulu kenellekään –novellissa kirjakaupassa työskentelevälle nuorelle Sangille kosijat soittelevat kotiin. Täydelliseltä tuntuva poikaystävä tuottaa hänelle kuitenkin pettymyksen. Novellien henkilöt ovat enimmäkseen nuoria aikuisia

Mistä on kysymys?

Novellit käsittelevät bengalilaistaustaisten (=intialaisten), Yhdysvaltoihin muuttaneiden perheiden elämää. Huomion kohteena ovat ihmissuhteet sekä ristiriidat erityisesti vanhempien ja aikuistuneiden lasten välillä. Henkilöille perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta joskus myös tukahduttavia. On paljon asioita, joita ei sanota ääneen.

”Hän oli tuntenut Chitran vain muutamia viikkoja, oli tavannut hänet kahdesti ennen avioliittoa. Siviilivihkimisen jälkeen oli nautittu pieni päivällinen hotellissa. ’Sukulaiset järjestivät koko jutun’, hän selitti ikään kuin kieltäytyen vastuusta. Tämä huomautus ahdisti minua enemmän kuin mikään mitä isä oli siihen mennessä sanonut. Isä ei ollut mikään myötäilijä, ja minä tiesin, ettei kukaan olisi rohjennut etsiä hänelle uutta vaimoa, ellei hän olisi itse ehdottanut sitä.  ’Kaushik, minä en jaksanut’, hän sanoi. ’En jaksanut tulla tyhjään taloon joka ilta.’ ”

Teemoja

parisuhde
perhe
perinteet
itsensä ja oman elämäntapansa löytäminen, aikuistuminen

Huomionarvoista

Tarinat ovat novelleiksi melko pitkiä, useiden kymmenien sivujen pituisia, miltei jo pienoisromaaneja siis. Novellit ovat sujuvalukuisia: teksteissä on hyvin kirjoitettua dialogia ja taitavia kuvauksia sekä ympäristöstä että henkilöiden kokemuksista.

"Musiikkisiivestä he löysivät huoneen, jossa oli sohvia ja nuottitelineitä. Nurkassa oli pikkuflyygeli ja sen edessä kaksi roskasäiliötä täynnä kertakäyttömukeja ja rutistettuja leipomon laatikoita. Isolla taitettavalla pöydällä oli kahvinkeitin ja pino käyttämättömiä mukeja."

Vaikka kertomukset ovat sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti kaukana suomalaisen lukijan maailmasta, on henkilöihin helppo samaistua.  Ainakin tarinoissa kuvatut vanhemmuus, sisarussuhteet ja aikuistuminen sisältävät paljon tuttuja  tunteita ja toiveita. Ylipäätään kokoelmassa  kuvattujen tunteiden kirjo teki minuun erityisen vaikutuksen. 


Lukion kurssit
1 vieras kulttuuri
3 novelli kirjallisuuden lajina
6,8 nykykirjallisuus



tiistai 27. tammikuuta 2015

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Missä ollaan?

Kirjan tapahtumien päänäyttämö on mielenkiintoinen: Guernseyn Kanaalisaari Englannin kanaalissa. Tapahtumien ajankohta on toisen maailmansodan jälkeinen aika tammikuusta syyskuuhun vuonna 1946.

Kenestä kerrotaan?

Tarinan keskushenkilö on lontoolainen nuori kirjailijatar Juliet Ashton. Juliet on tullut kuuluisaksi kirjoitettuaan sota-aikana sanomalehteen humoristista kolumnia "Izzy Bickerstaffin sodankäynti". Tarinan edetessä henkilögalleria kasvaa mittavaksi. Suurin osa henkilöistä on Guernseyn saarelaisia, jotka yrittävät toipua sodanaikaisesta saksalaismiehityksestä. Kirjan nimi viittaa saarelle perustettuun kirjallisuuspiiriin, joka sai alkunsa aivan muista syistä kuin jäsentensä kiinnostuksesta kirjallisuuteen (!)

Mistä on kysymys?

Kirja on kirjeromaani, joka koostuu pääosin Julietin käymästä kirjeenvaihdosta. Kirjeenvaihtoon osallistuvat niin Julietin kustantaja kuin guernseyläiset ystävätkin. Tapahtumat saavat alkunsa, kun Juliet saa kirjeen Guernseyllä asuvalta mieheltä, joka on saanut haltuunsa aiemmin Julietille kuuluneen kirjan. Häneltä Juliet kuulee saarella vaikuttavasta vähintäänkin epäperinteisestä kirjallisuuspiiristä. Piiristä  innoittuneena Juliet matkustaa Lontoosta Guernseyn saarelle etsimään aihetta uudelle kirjalleen. Aiheen lisäksi hän löytää sitten paljon muutakin. Tarina on melko kepeä, ja kirjeiden osin humoristinen tyyli vahvistaa vaikutelmaa. Tapahtumaympäristö, historiallinen ajankohta ja (todellisuudessakin mahdolliset?) ihmiskohtalot pitävät kuitenkin lukijan uteliaisuuden yllä.

Kirjan teemoja

sota
ystävyys
rakkaus
vanhemmuus

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri

Huomionarvoista

Kirjalla on kaksi kirjoittajaa: Mary Anne Shaffer ja Annie Barrows. Barrows on Shafferin sisarentytär. Hän viimeisteli kirjan Shafferin sairastuttua vakavasti.

Tarinasta käy ilmi, että Kanaalisaarilta lähetettiin lapsia Englantiin saksalaismiehitystä pakoon. Vanhemmistaan erotetut lapset tuovat lukijalle mieleen  Suomesta Ruotsiin lähetetyt sotalapset.

Kirjan kotisivut


Kaksi viatonta päivää

Missä ollaan?

Suomessa, tarkemmin määrittelemättömässä kaupungissa. Kirjan nimi viittaa kahteen kesämökillä vietettyyn päivään. Kirjan aikajänne on suunnilleen 1970 -luvulta nykypäivään.

Kenestä kerrotaan?

Kirjan päähenkilö on Sistinja, joka tarinan alussa on lapsi ja tarinan lopussa keski-ikäinen nainen. Sistinja on äitinsä hylkäämä, tätinsä luona kasvanut tyttö. Hän ei saa elämästään otetta, vaan koulut käytyään lipuu elämään alkoholisoituvan ja väkivaltaisen miehen, Aken, kumppanina. Kestääkseen Sistinja tarvitsee lääkkeitä - ja viinaa. Sistinjan tytär Hertta on toinen keskeinen henkilö tarinassa. 

Mistä on kyse?

"Kaksi viatonta päivää" on mielestäni sukupolvien tarina. Siinä kuvataan, kuinka tietynlainen osattomuus ja näköalattomuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Kirjan nimi on siinä mielessä harhaanjohtava, että mökillä vietetyt päivät ovat pienen pieni osa Sistinjan ja Hertan viinanhuuruisesta elämästä eivätkä ole tarinan keskeisin asia. Kirjan kieli on paikoin tajunnanvirtamaista, mikä ainakin minulle luo vaikutelman siitä, että henkilöt ovat jotenkin niin upoksissa omaan surkeuteensa, että eivät enää ymmärrä, miten epänormaalia heidän "normaalielämänsä" on. 

" Ja sitten Hertta kiskoo Aken kengät pois jaloista, se on Hertan luottotehtävä, Hertta on paras tyttö siihen hommaan. Mutta nyt Ake kaatuu hankalaan paikkaan, vessanpytyn ja seinän väliin. Hertta vuoroin empii, vuoroin raivoaa. Ake on painava. Hän repii ja repii, ei Ake liikahda, on jätettävä. Itse käytävä pissalla niin että nostaa jalat Aken ruhon päälle. Pitää Aken paksua niskaa jalkatukena.
Herttaa naurattaa."

Kirjan teemoja

perhe
parisuhde
alkoholismi
lapsuus

Huomionarvoista

Näkökulma vaihtuu useaan otteeseen, eikä kertomus etene kronologisesti, vaan mukana on takaumia, joten tarinan seuraaminen on paikoin haasteellista. Toisaalta sekä äidin että tyttären lapsuus vaikuttaa yhtä ankealta, joten vaikutelma "tätä yhtä ja samaa" voi olla aiheellinenkin.

Kirjasta tulevat mieleeni Markus Nummen Karkkipäivä ja Mari Mörön Kiltin yön lahjat, jotka molemmat kertovat heitteillä olevista lapsista hyvinvointi-Suomessa.

Kaksi viatonta päivää oli vuoden 2014 Finlandia -palkintoehdokas.

Lukion kurssit

 4 vaikuttava kirjallisuus
 6 ja 8 nykykirjallisuus

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Tulvaniitty

Missä ollaan?

Kertomus alkaa Kalkutasta, Intiasta. Myöhemmät tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, Rhode Islandille. Henkisesti ollaan aika tiiviisti bengalilaisyhteisöissä ja yliopistomaailmassa. Ajallisesti tapahtumat sijoittuvat 1940 -luvulta nykypäivään.

Kenestä kerrotaan?

Keskeisiä henkilöitä ovat kalkuttalaisveljekset ja heidän perheensä. Veljeksistä vanhempi, Subhash, päätyy Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Nuorempi veli Udayan liittyy kalkuttalaisissa opiskelijapiireissä vaikuttavaan naksaliittikapinallisten ryhmään kohtalokkain seurauksin. Tärkeä henkilö on myös Udayanin vaimo Gauri.

Mistä on kysymys? 

Tulvaniitty kertoo perheenjäsenten välisistä lujista sidoksista. Siinä käsitellään myös ideologian ja perinteiden vaikutusta ihmiseen. Isoja elämänkysymyksiä käsitellään kiinnostavien ja ristiriitaistenkin henkilöhahmojen kautta. Mikä elämässä on tärkeää? Millaisia velvollisuuksia ihmisellä on läheisiään kohtaan? Voiko velvollisuudesta kasvaa rakkautta? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Tarinan luettua tuli olo, että onnellisuus ei välttämättä synny odotuksenmukaisuudesta. Elämä tuo eteen odottamattomia asioita, joiden kanssa on selvittävä. Kyky selviytyä ja olla katkeroitumatta on ehkä avain hyvään elämään.

Kirjan nimi Tulvaniitty viittaa veljesten lapsuudenkodin lähistöllä olevaan joutomaahan. Niitty on sekä onnellisten että surullisten tapahtumien näyttämö.

Kirjan teemoja

perhe
valta, vallankäyttö
rakkaus
vanhemmuus


Kirjailijan kotisivu

Huomionarvoista

Intialaistaustainen, Lontoossa syntynyt ja Rhode Islandilla Yhdysvalloissa kasvanut Jhumpa Lahiri asuu nykyään perheineen Roomassa, Italiassa.

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri



The Hidden Cottage

Missä ollaan?

Englantilaisessa pikkukaupungissa nimeltä Little Pelham, joka sijaitsee melko lähellä Lontoota, mutta kuitenkin sen verran etäällä, että ympäristö on selvästi maaseutumainen. Jo kirjan nimikin viittaa "maaseutuidylliin".

Mistä on kyse?

Kansien välistä löytyy kepeähkö ihmissuhdetarina, jossa käsitellään Channingin perheen - vanhempien ja aikuistuneiden lasten -  vuosien varrella patoutuneita ihmissuhteita. Käsittelyssä ovat lasten ja vanhempien väliset suhteet sekä eri-ikäiset parisuhteet. Myös ystävyyttä korostetaan.

Kenestä kerrotaan?

Päähenkilö on Mia Channing, noin 40 -vuotias hattukaupan omistajatar, jonka aviomies Jeff työskentelee viikot Brysselissä. Mian ja Jeffin aikuistuneet lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Jeff on dominoiva ja egoistinen hahmo, jonka kanssa muut perheenjäsenet selvittävät välejään tarinan kuluessa.
Juoni on melko ennalta arvattava, ja henkilöt aika yksiulotteisia: sympaattisia tai epämiellyttäviä.

Kirjan teemoja

parisuhde
perhe-elämän haasteet

Huomionarvoista:

Teos on best-seller kotimaassaan Iso-Britanniassa. Kirjaa ei toistaiseksi ole suomennettu. Kirjan lajityyppi on chick-lit.
Ohessa linkki blogiin, jossa tyylilajia avataan tarkemmin: Mitä on chick-lit?

Kirjailija Erica Jamesin kotisivu

Kaikki oikein

 Missä ollaan?

2000 -luvun Helsingissä / pääkaupunkiseudulla, vaikka mitään paikkoja tai kaupunginosia ei erikseen nimeltä mainitakaan. Välillä päähenkilö käy viikon lomalla Thaimaassa.

Kenestä kerrotaan?

Päähenkilö on kauneushoitolan työntekijä, noin 40 -vuotias Eevi. Toinen tärkeä henkilö kirjassa on Eevin mies Kari. Pariskunta on ollut naimisissa viisitoista vuotta.

Mistä on kysymys?

Eevi voittaa lotossa seitsemän miljoonaa euroa. Eevistä voitto tuntuu hienolta ja ansaitulta, koska hän on elänyt lapsuutensa ankaran pihissä perheessä, eikä aikuisiälläkään ole ollut rahaa liiaksi asti. Voitto huumaannuttaa pariskunnan mutta tuo myös joukon ongelmia mukanaan. Lapsellisen ja tunne-elämältään epäkypsän oloisen Karin alkoholinkäyttö lisääntyy hälyttävästi. Eevi puolestaan kokee rahan erkaannuttavan häntä läheisistään. Ystävät ja sukulaiset suhtautuvat äkkirikastuneeseen Eeviin monella eri tavalla. Eevin ja Karin parisuhde kriisiytyy, ja elämä vaikuttaa - rahan tuomista mahdollisuuksista huolimatta - näköalattomalta.

Kirjan teemoja

parisuhdeongelmat
rahan vaikutus ihmisiin
itsetunto ja identiteetti

Huomionarvoista

Teoksen dialogi on erityisen aitoa ja luontevaa
Taustamateriaalina on käytetty tutkimusta suomalaisista lottovoittajista (1997)

Kustantajan (Otava) julkaisema sivu kirjailija Anna-Leena Härkösestä

Lukion kurssit
6,8 nykykirjallisuus