Koiran elämää - Parhaat koirakertomukset

Koiran elämää -teos koostuu useista 10-20 sivun mittaisista, pääosin fiktiivisistä kertomuksista, jotka kaikki kertovat koirista, niiden elämästä ja myös niiden omistajista.

Kirjassa on yhteensä 23 kertomusta, joilla kaikilla on eri kirjoittaja. Kirjoittajia ovat esimerkiksi James Herriot, Rudyard Kipling ja Virginia Woolf. Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1990 ja suomeksi vuonna 1993.

Kirjan esipuheen on kirjoittanut Gerard Durrell, joka toteaa esipuheensa lopuksi näin: "Uskon tämän kirjan osoittavan, miten tavattoman monitahoisia ja kiehtovia eläimiä koirat ovat. Lukekaapa ja nauttikaa näistä tarinoista, jotka kuuluvat koiratarinoiden parhaimistoon."

En oikein tiedä, onko kirjallisuudessa genreä nimeltä "koiratarinat", mutta mitenkään muuten kertomuksia olisi vaikea kuvailla.
Tarinoiden tapahtumaympäristöt ovat anglosaksisessa maailmassa, joko Britanniassa tai Pohjois-Amerikassa. Osa kertomuksista sijoittuu 1900-luvun varhaisemmille vuosikymmenille, osa myöhemmille. Useimmiten näkökulma on koiran omistajan, mutta onpa joukossa sellainenkin tarina, jossa kertojana on koira: Rudyard Kiplingin Aarteenetsijän kertoja on tryffelikoira Teem, joka yrittää saada omistajansa ymmärtämään, että hänellä on rahanarvoinen taito: tryffelisienten löytäminen metsästä.

Kenelle voi suositella?

Koiran elämää ei ole satukirja, joten sen kohderyhmä tuskin on pikkulapset. Itselleni tulee tarinoista mieleen James Herriotin eläinlääkärimuistelmat ja Sesse Koiviston Korkeasaaren eläintarhan eläimistä kirjoittamat kirjat, kuten Eläintarha olohuoneessamme tai Tarinoita eläinten saarelta. Voin suositella kirjaa lukijalle, joka pitää koirista ja haluaa lukea hyväntahtoisia ja liikuttaviakin tarinoita koiran ja ihmisen välisestä ystävyydestä. Itse en lukenut kirjaa kerralla, vaan se viihtyi yöpöydälläni jonkun aikaa, ja luin koiratarinoita aina silloin, kun halusin rauhoittua ja saada hyvän mielen.

Dr. Mumbai (Jukka Behm)

Kuka ja missä?

Dr. Mumbai on yhdenpäivänromaani. Heti alkuun on sanottava, että tarinassa kuvatun päivän tempo ja tapahtumakirjo vastannee noin viikkoa tavallisen tallaajan elämästä.

Tarinan päähenkilö on Helsingissä asuva intialaissyntyinen lastenpsykiatri Satish Rao. Hänen elämäntilanteensa on lievästi sanottuna kaoottinen. Satish on uusperheen isä, mitä hän yrittää kovasti salata Suomeen yllätysvierailulle saapuneelta äidiltään. Satishin suomalainen avovaimo on viimeisillään raskaana, ja lisäksi vaimon sisar lähettelee Satishille eroottissävyisiä vihjeviestejä.

Lastenpsykiatrin asiakkaat ovat oma lukunsa. Heitä hän terapoi yksityisellä lääkäriasemalla. Satish Rao on myös kirjoittanut lastenkasvatusta käsittelevän kirjan, jossa hän kritsoi suomalaisten kasvatusnäkemyksiä. Joku lähettelee pitkin päivää tappouhkauksia Satishin sähköpostiin- ehkäpä hänen näkemyksistään kimmastuneena. Uhkausten motiivista  tai viestien lähettäjästä Satish ei kuitenkaan ole varma.

Tarinassa kuvatun päivän iltana hän on menossa suoraan tv-lähetykseen keskustelemaan. Eikä siinä vielä kaikki...

Lukukokemus

Päähenkilö on sympaattinen, ja hänen hengästyttävä elämänrytminsä saa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Satishin esittämä kritiikki suomalaisten lastenkasvatuskäytännöistä on osuvaa. Lukijana mietin, haluaako kirjailija Satish Raon suulla kritisoida suomalaisten kasvatusarvoja vai haluaako hän vain luoda mahdollisuuden herkulliseen dialogiin, jota Satish joutuu käymään muun muassa avopuolisonsa eli oman lapsensa tulevan äidin kanssa.

"Mikä unohtui?" Satish kysyi, mutta pojat olivat livistäneet jo olohuoneeseen, arvatenkin peliensä ääreen.
"Tämä on koti", Satish korotti ääntään. "Eikä mikään viihdekeskus."
"Älä huuda", huusi Jonna.
"Lapsille kuuluu kotityöt", Satish sanoi. "Edes murokuppien palautus."
"Juu", sanoi Jonna, ja katsoi Satishia ensimmäistä kertaa aamun aikana huvittuneena. "Et sinäkään tehnyt lapsena mitään. Teillä oli palvelija."
"No", sanoi Satish. "Se on eri asia."

Tiivistetysti voisi sanoa, että jos (uus)perhe-elämän kuviot ja kultturien väliset erot kiinnostavat, kirja ei taatusti tuota pettymystä. Naseva dialogi ja toiminnalliset tilanteet tuovat mieleen, että romaanin pohjalta saisi tehtyä myös elokuvakäsikirjoituksen.

Huomionarvoista

Teos on voittanut kustannusosakeyhtiö Tammen vuonna 2007 järjestämän Vuosi Suomessa -romaanikilpailun. Dr Mumbai on käännetty ainakin ruotsiksi.

Kirjailija Jukka Behm on julkaissut myös seuraavat romaanit: Matkoilla (2009), Lahjoja norsujumalalle (2013) sekä Viallinen valkaisuvoide (2016). Kirjailijan kotisivuilla esitellään hänen tuotantoaan, ja kirjoista on myös pienet lukunäytteet
http://www.jukkabehm.com/

Ikoni (Taina Sampakoski)

Missä ollaan?

Pienessä itä- tai kaakkoissuomalaisessa kaupungissa todennäköisesti 2000-luvun alkupuolella. Kaupunkia ei suoraan nimetä, mutta sen paikallistamiseen antavat vihjeitä kaupungin läpi virtaava joki sekä maininnat lintujen tarkkailijoista, joita saaapuu kaupungin liepeille kevät- ja syysmuuton aikaan. Kirjan päähenkilö Sonja käy välillä myös Pietarissa, mutta Pietaria paikkana ei oikeastaan kuvailla.

Kenestä kerrotaan?

Päähenkilö on nuori venäläisnainen Sonja, joka maalaa ikoneita ja myöhemmin entisöi huonekaluja. Sonja on  taiteilija, joka Suomessa tutustuu Nikolaihin, juuriltaan venäläiseen, mutta tavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan hyvin suomalaiseen mieheen. Keskeisiä henkilöitä ovat myös Nikolain naisystävä Laura sekä Nikolain äiti Tamara.

Tarinassa on kymmenkunta henkilöä, joista ainoastaan Laura on varsinaisesti syntyperäinen suomalainen. Venäläisyys onkin yksi tarinan teemoista. Muita voisivat olla usko tai uskonto, taide, parisuhde, vanhemmuus, lapsettomuus ja ehkä myös yksinäisyys.

Mitä jäi mieleen?

Kirjan tunnelma on yleissävyltään melankolinen. Päähenkilöillä on kipupisteensä, mutta kukaan heistä ei oikein osaa tehdä aloitteita niin, että elämä oikeasti muuttuisi, vaikka tarvetta muutokseen olisikin. Erityisesti Nikolai ja Sonja tuntuvat kumpikin ajelehtivan elämässään jonkun muun kuin itsensä viitoittamaa reittiä.

Kirjassa siirrytään välillä aikatasolta toiselle ja myös näkökulma vaihtuu, mutta mielestäni tarina on silti melko helppolukuinen ja jopa koukuttava. Ikoni on tietojeni mukaan Taina Sampakosken ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa romaani. Se oli Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2006.

1Q84 (Haruki Murakami)

Missä ollaan?

Haruki Murakamin yli 1200 -sivuinen teos 1Q84 sijoittuu Japaniin, pääasiassa Tokioon. Tarinassa kuvataan ympäristöä paikoin tarkasti ja mainitaan nimeltä eri kaupunginosia, asemia ja jopa moottoritien liittymiä, joten Tokiota tunteva lukija osaa varmaan sijoittaa tapahumat todellisiin paikkoihin. Ajankohta on vuosi 1984.

Tapahtumapaikka ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaisesti luonnehdittavissa. Teoksessa on (Murakamille tyypillisesti?) rinnakkaistodellisuus, johon kirjan päähenkilöt Aomame ja Tengo huomaamattaan siirtyvät. Tämä toinen todellisuus on nimeltään 1Q84 tai kissojen kaupunki. Siihen kuuluu kaksi kuuta, kuolleen vuohen suusta ihmisten ilmoille tuleva pikkuväki sekä eräänlaiset kaksoisolennot, joita varten pikkuväki rakentaa ilmakoteloita.

Kenestä kerrotaan?

Kirjassa on kaksi päähenkilöä; hiukan alle 30-vuotias kunto-ohjaaja Aomame sekä preppauskoulussa matematiikkaa opettava ja sivutoimisena kustannustoimittajana toimiva samanikäinen Tengo Kawana. Aomame ja Tengo ovat kumpikin eläneet kurjan lapsuuden ja olleet muutaman vuoden ajan luokkatovereita. Tuolloin heidän välilleen syntyi ohimenevän hetken ajan hyvin syvä yhteys, jota kumpikin on muistellut ja varjellut mielessään lähes kaksikymmentä vuotta. Tarinassa on siis eräällä tasolla kysymys siitä, miten Aomame ja Tengo tulevat tietoisiksi kaipauksestaan ja alkavat etsiä toisiaan kummallisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Mutta kyse on kyllä paljon muustakin. Kirjailijan Kafka rannalla -teoksen tapaan nuori ihminen yrittää selvittää niukoilla tiedoilla perheensä menneisyyttä. Lisäksi 1Q48 sisältää paljon mystisiä tilanteita ja henkilöitä, joiden yhteydet toisiinsa tai tarinan loppuratkaisuun eivät oikeastaan koskaan selviä lukijalle. Tarinassa on myös melko paljon väkivaltaa. Koviakaan keinoja ei kaihdeta, kun halutaan urkkia tietoja ja raivata ikävä henkilö pois tieltä. Toinen päähenkilöistä, Aomame, elää koko tainan ajan kuoleman uhkan pelossa.

Mitä jäi mieleen?

Siinä mielessä 1Q84 muistuttaa muita lukemiani Murakamin teoksia, että yksinäisyys on keskeinen teema teoksessa. Molemmat päähenkilöt olivat yksinäisiä, ja heidän oli vaikea nähdä, että elämä voisi olla toisenlaistakin. Kunnes...

En ole koskaan käynyt Japanissa enkä juurikaan ole lukenut muiden japanilaisten kirjailijoiden kuin Murakamin teoksia, mutta silti minulle tuli lukiessa tunne, että kirjassa on jotain hyvin japanilaista. Ehkä tunne syntyi tarkasta ympäristön kuvauksesta tai henkilöiden vakavasta suhtautumisesta elämäänsä.

Erityistä

Kerrontatekniikka on kiinnostavaa. Näkökulma vaihtuu välillä kesken luvun. Ulkopuolisen kertojan havaintojen sekaan on laitettu kursiivilla kirjoitettuja minäkertojan ajatuksia
"- - Mies oli ehkä avannut makuuhuoneen oven, mennyt katsomaan johtajaa ja huomannut, että tämän sydän oli pysähtynyt...
Aomame kurottautui kokeilemaan pistoolin kahvaa. Minun on pakko rauhoittua, hän sanoi mielessään. En saa pelätä. Pelko näkyy ja herättää epäilyjä."

Hyvää:
tarina vie mennessään, kun pääsee vauhtiin
päähenkilöt ovat sympaattisia

Huonoa:
tarinakudelman punainen lanka saattaa välillä kadota
monet asiat jäävät vaille selitystä (tästä syystä kirja sopisi hyvin lukupiirikirjaksi, sillä olisi kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia erilaisista tulkintavaihtoehdoista)

Teemoja
yksinäisyys
rakkaus
perhe
vanhemmuus
kirjallisuus
uskonto

Meidät kaikki on tehty liimasta (Marina Lewycka)

Miksi halusin lukea?

Edellisen Lewyckan kirjan (Meklareita, hippejä, hamstereita) perusteella kiinnostuin kirjailijan tavasta kuvata "yhteiskunnallisesti monimuotoista" maailmaa. Pidän myös siitä, että romaanihenkilöt ovat hiukan rosoisia ja ristiriitaisia, tavallaan vähän hukassa omassa elämässään. Odotin siis jotain samantapaista tästäkin kirjasta.

Kuka, mitä, missä?

Tarinan päähenkilö on keski-ikäinen englantilaisrouva Georgie, jonka mies on juuri muuttanut pois pariskunnan yhteisestä kodista. Kriisinsä keskellä Georgie tutustuu lähistöllä asuvaan iäkkääseen naiseen, Naomiin, kun tämä on tonkimassa roskalavaa, jonka Georgie on täyttänyt pois heittämillään miehensä tavaroilla.

Tapahtumien edetessä Naomia uhkaa häätö omasta kodistaan, ja hän turvautuu Georgien apuun. Tarinasta kehittyy melkoinen soppa, kun mukana kuvioissa ovat myös Georgien uskonnollisen herätyksen saanut teinipoika, kylmäkiskoinen ex-mies, etäiseksi muuttunut aikuinen tytär ja  ennen pitkää Naomin talossa touhuava sekalainen seurakunta: pakistanilainen remonttimies muslimiveljenpoikineen,  juutalaisen Naomin aikamiespoika sekä Georgin homoseksuaaliesimies iäkkään isänsä kanssa. Georgie tunteet aviomiestään kohtaan eivät ota sammuakseen (tunneskaala toki on sangen laaja!), vaikka hänen seuralaisenaan viihtyykin seksinnälkäinen kiinteistövälittäjä.

Tarinassa siis riittää käänteitä ja kummallisia tilanteita, mutta joku siinä kuitenkin mättää. Mielestäni henkilöt eivät ole oikein uskottavia tai sitten heitä vain yksinkertaisesti on liikaa. Liian moni asia tuntuu päälleliimatulta aivan kuin kirjailija olisi poiminut joltakin asialistalta teemoja ja upottanut ne sitten tarinaansa. Maahanmuuttajat - kyllä, aviokriisi - kyllä, vanhusten heikko asema yhteiskunnassa - kyllä, homoseksuaalit - kyllä, kirjailijan ammatti - kyllä, lasten kasvattamisen vaikeus- kyllä! Aiheissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta teoksesta ei synny maailmaa, johon lukijana voisi upota tai jollain lailla samaistua. Harmi.

Teoksen tyyli on humoristinen, ja se on joka tapauksessa siis viihdyttävää luettavaa. Blogissa aiemmin esitelty Fiona Gibsonin As good as it gets sisältää paljon samoja aineiksia kuin tämänkertainen Lewycka. Gibsonin teos luokiteltaneen tyylilajiltaan chick-litiksi. Jos luokitella halutaan, niin mielestäni "Meidät kaikki on tehty liimasta" kuuluu samaan kategoriaan.

Hyvää: kaikkea voi sattua -fiilis, tarkkaa ja elävää kuvausta

Huonoa: kokonaisuus on liian älytön ollakseen uskottava, henkilöt jäävät ohuiksi

Meklareita, hippejä, hamstereita (Marina Lewycka)

Miksi? 
Lewyckan kirja oli lukupiirikirjamme. Olin tätä ennen lukenut samalta kirjailijalta "Traktorien lyhyt historia ukrainaksi" tai oikeastaan alkukielisen "A Short History of Tractors in Ukranian".  Kesti hetken ennen kuin pääsin vauhtiin kirjan kanssa, mutta tarina oli loppujen lopuksi aika vetävä.

Mistä ja kenestä kerrotaan? 
(Tämäkin) kirja on perhetarina. Eläkeikäiset englantilaisvanhemmat Marcus ja Doro ovat nuoruudessaan eläneet kommuunissa, Solidaarisuustalossa, jossa heidän lisäkseen asui joukko ihmisiä, kukin erimittaisia aikoja. Kommuunin periaatteisiin kuului muun muassa lasten yhteiskasvattaminen. Vuosia yhteisessä kommuunissa asuneet ihmiset ja erityisesti siellä varttuneet lapset tunsivat myöhemminkin elämässään yhteenkuuluvuutta. Marcuksella ja Dorolla on kolme lasta: Serge, Clara sekä downin syndroomaan sairastava Uuli-Anna.
Kirjan nykyhetki on 2000- luvun finanssikriisin aikaa. Marcuksen ja Doron poika Serge on lähtenyt Cambridgeen tekemään väitöskirjaa, mutta työkenteleekin Lontoon Cityssä meklarina. Hän ei ole uskaltanut kertoa urakäänteestään kulutuskriittisille vanhemmilleen, joiden tietää vastustavan henkeen ja vereen kapitalismin ilmiöitä, kuten pörssikeinottelua. Sergen sisar Clara työskentelee kotikaupungissaan luokanopettajana ja näkee työssään päivittäin köyhyyden ja sivistymättömyyden aiheuttamaa tuskaa oppilaidensa elämässä.

Paitsi yksilöitä, Lewycka kuvaa henkilöitään myös jollain tavalla "koneiston" osasina. Kun Lontoon Cityssä pyöritellään osakkeita ja tehdään erilaisia johdannaiskauppoja, tavalliset doncasterilaiset pinnistelevät saadakseen maksettua lainansa. Meklareiden varsin itsekkäistäkin syistä (Lewyckan mukaan) tekemät päätökset vaikuttavat siis tavallisten ihmisten elämään joskus traagisellakin tavalla.

Tarina sijoittuu Englantiin, 2000-luvun pörssikuplan paisumisen ja puhkeamisen aikaan. Keskeisintä tarinassa ovat kuitenkin ihmissuhdekysymykset, jotka tavallaan ovat ajattomia. On kysymys vanhempien ja aikuisten lasten välisistä arvomaailmojen ristiriidoista, sisarusten välisestä solidaarisuudesta, menneisyyden tekojen vaikutuksesta nykyhetkeen, parisuhteen muodostamisen vaikeudesta ja niin edelleen.

Hyvää: Henkilöt olivat ristiriitaisia ja siksikin todentuntuisia

Huonoa: Tarinan loppupuolella tuntui, että mopo alkoi jo keulia. Ihan kuin kirjailija ei oikein olisi jaksanut kirjoittaa tarinaansa loppuun asti. Toisaalta "överiksi" laittaminen saattaa olla myös tietoinen valinta.

Korkea aika (Laura Lähteenmäki)

Kuka, missä ja milloin?

Korkea aika on perhetarina, jonka aikajänne ylettyy vuodesta 1948 nykypäivään. Keskeinen henkilö on nuorena evakkona Hämeeseen muuttanut Anna. Tarina kuvaa Annan perheen elämää neljässä polvessa.

Kaiken alku on Annan ja Olavin liitto ja perhe-elämä, jota he alkavat niukoista lähtökohdistaan rakentaa sodanjälkeiseen Hämeeseen. Tarina päättyy Annan ja hänen lapsenlapsenlapsensa yhteiseen hetkeen, jossa keskeisenä puheenaiheena on vuosikymmeniä sitten Suomesta lähtenyt isoisoisä, Olavi. Onko hän vielä elossa?  Mihin ja miksi hän oikeastaan lähti?

Kirja on moninäkökulmainen. Kirjassa on ulkopuolinen kertoja, mutta aina luvun vaihtuessa näkökulmakin vaihtuu. Luvut on otsikoitu esimerkiksi "Anna, 1948" tai "Olavi, 1970".

Mitä kirja kertoo maailmasta ja ihmisistä?

Tämä on kysymys, jota pyydän oppilaita pohtimaan minkä tahansa romaanin tai novellin luettuaan.  Korkea aika on tarina, jonka yksityiskohtien kuvaileminen tuntuu turhalta, kun kysymys on elämän suurista asioista ja niiden kokemisesta. Kirjan kannen kuvituksena on musteläiskämäinen profiilikuva. Ehkä sen on tarkoitus viestiä, että todellisuuden ja sen vaikutukset voi nähdä ja kokea monella eri tavalla. Elämässä ei ole olemassa yhtä todellisuutta tai kokemusta, jonka voisi jakaa toisen ihmisen kanssa, vaan jokaisella on omansa. Esimerkiksi perheenjäsenen kuolema merkitsee jokaiselle eri asioita. Yksi menettää kasvinkumppaninsa, toinen tulevat lapsenlapsensa ja kolmas kadottaa elämänilonsa yleisesti.

Korkea aika kuvaa mielestäni myös sitä, kuinka yksilön teoilla on seurauksensa ja vaikutuksensa myös läheisten ihmisten elämään. Jos asioista ei puhuta, vaikutukset ovat usein aika ikäviäkin. Puhumatta jääneet asiat jokainen taas tulkitsee omalla tavallaan. Surkuhupaisin esimerkki tarinassa liittyy perheen isän päätökseen jättää perheensä ja siihenastinen elämänsä. Hän jättää talon vaimolleen ja ostaa tälle lähtiäislahjaksi  väritelevision. Näin hän uskoo hyvittäneensä pieleen menneen yhteiselämän. Vaimo mykistyy ja suree koko loppuelämänsä selvittämättä jääneitä asioita.

Kirjan keskeinen pohdiskelun kohde on hyvin kiteytetty kansiliepeen sitaatissa. "Kai tyttö oli selittänyt itselleen äsken puhutut, ei niin mukavat perhesuhteet monin tavoin, ja he tuijottivat toisiaan kuin arvioiden, kuinka paljon toinen kesti suoraa puhetta ja missä kohtaa asiat oli syytä sanoa hellemmin."

Kirjasta toisaalla:

Kirjakaapin kummitus

Ullan luetut kirjat

Falling in love (Donna Leon)

Miksi?

Pidän dekkareiden lukemisesta - ainakin pieninä annoksina silloin tällöin. Donna Leonit huomaan lukevani suunnilleen sitä myöten kun niitä ilmestyy. Näyttää siltä, että tuottelias kirjailija julkaisee suunnilleen dekkarin per vuosi. Kaikkiaan venetsialaiskomisario Guido Brunettista kertovia dekkareita on julkaistu jo 25 kappaletta. Olen lukenut näistä Leonin Venetsia-dekkareista varmaankin toistakymmentä. Tämän kirjan luin kuitenkin alkukielellä - siis englanniksi.

Donna Leon on yhdysvaltalainen kirjailija, joka asuu Venetsiassa ja kirjoittaa englanniksi. Mielenkiintoista on, että  Brunetti-kirjasarjaa  ei ole käännetty italiaksi, koska Leon haluaa pysyä tuntemattomana nykyisessä kotimaassaan Italiassa.

Brunetti-dekkareiden lukemisessa viehättää ennen kaikkea lukijalle tutuksi käynyt päähenkilö perheineen ja työyhteisöineen. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin pääsisisi itsekin hetkeksi mukaan venetsialaiseen elämänmenoon. Kun Brunetti lähtee ruokatunnilla kotiinsa syömään vaimon valmistamaa lounasta ja kulauttaa palan painikkeeksi lasillisen valkoviiniä, ei kulttuuripiirin ero voisi olla selvempi! Vai voisiko kukaan kuvitella suomalaispoliisin siemailevan grappaa "neuvoa antavalla" tauolla ja panevan päivittäin merkille naispuolisen kollegansa mekon materiaalia? Brunetti ei kuitenkaan mielestäni ole mikään snobi vaan ympäristönsä ja kulttuurinsa kasvatti.

Rikos

Kuuluisa oopperalaulajatar Flavia Petrelli joutuu kummallisen ahdistelijan kohteeksi. Brunetti on oopperamusiikin suurena ystävänä tuntenut Petrellin jo entuudestaan. Ahdistelu alkaa melko viattomasti valtavien ruusumäärien lahjoittamisella, mutta saa vähitellen yhä pelottavampia muotoja. Tarinassa liikutaan siis oopperan maailmassa - ihan konkreettisestikin. Brunetti kollegoineen piiloutuu oopperan kulisseihin saadakseen napattua Petrellin ahdistelijan.

Huomionarvoista

Kirjan viimeinen luku on maistiainen seuraavasta Brunetti-dekkarista "The waters of eternal youth".

Mobile Library (David Whitehouse)

Tarinasta

David Whitehousen Mobile library -kirjan päähenkilö on (englantilainen) koulupoika Bobby Nusku, jonka elämässä kipupisteitä riittää: äiti on kuollut ja isä käyttäytyy väkivaltaisesti. Koulussa kiusataan ja ystäviä ei juuri ole. Keskellä kurjuuttaan Bobby tutustuu Valiin, lähistöllä asuvaan yksinhuoltajaäitiin, jonka luona hänellä on pitkästä aikaa hyvä olla.

Tilanne ei kuitenkaan ole ongelmaton, ja niinpä Val tyttärineen päätyy lähtemään karkumatkalle Bobby mukanaan. Pakovälineenä heillä on käytöstä poistettu vanha kirjastoauto.

Piileskellessään metsikössä kolmikko tapaa Joen, miehen, joka myös on karkumatkalla, -tosin hiukan eri syistä kuin Bobby ystävineen.

Lukukokemus

Kirjan englanti on vaativampaa kuin esimerkiksi tässä blogissa esitellyn Fiona Gibsonin kirjan kieli. Sen vuoksi jotain saattoi jäädä ymmärtämättäkin, mutta pääsääntöisesti pysyin mukana juonen käänteissä. Tarina itsessään kuulostaa hiukan epäuskottavalta, mutta sen myötä käsitellään täysin uskottavia aiheita, kuten vanhempien ja lasten välisiä suhteita, rakkauden ja läheisyyden kaipuuta sekä elämän arvoja.

Erityistä

Pakomatkalla oleva joukkio lukee tarinan kuluessa paljon, mikä tietysti on ymmärrettävää, kun kulkuneuvona on kirjastoauto. Niinpä kertomus sisältää paljon viittauksia erilaisiin kirjoihin ja tarinoihin. Tästä osasta saa varmasti paljon irti sellainen lukija, joka tuntee englantilaista lasten- ja nuortenkirjallisuustraditiota.

Kerrontateknisesti huomiota herättää se, että käytännössä kirjan ensimmäinen ja viimeinen luku ovat samat. Kirja siis alkaa ennakoinnilla tulevasta.

As good as it gets? (Fiona Gibson)

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Fiona Gibsonin viihderomaani "As good as it gets?" kertoo neljättäkymmenettä syntymäpäiväänsä lähestyvästä lontoolaisesta Charlottesta ja hän perheestään.

Charlottella on nuorena saatu tytär, jonka biologinen isä ilmestyy kuvioihin lähes kirjaimellisesti "puskista". Perheen elämässä on samaan aikaan yhtä ja toista selviteltävää: isä Will on jäänyt työttömäksi, Charlotten ja Willin suhde vaikuttaa olevan jonkinlaisessa molemminpuolisessa turhautumisen tilassa ja perheen teinityttö Rosie kipuilee mallihaaveidensa kanssa.

Tarinan juoni on mukaansatempaava ja henkilöt melko uskottavia.

Chick-lit -kirjallisuus määritellään kirjallisuudeksi, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Voi olla, että opus siis lukeutuu tähän kategoriaan. Huumoria on mukana, ja mitä parempi kielitaito sitä viihdyttävämpi kirja tietysti on. Yksi oma tavoitteeni kirjan lukemisessa onkin parantaa kielitaitoa.

Mieleen jäänyttä

Englanninkielisten kirjojen lukeminen liittyy itselläni laajempaan tavoitteeseen oppia ymmärtämään (ja tuottamaan) entistä paremmin sekä kirjoitettua että puhuttua englantia. Näin ollen kirjaa lukiessa ilahdutti myös (käsitykseni mukaan) perienglantilainen miljöö ja  elämäntapa puutarhanhoitoineen, naapureineen ja maaseudulle suuntautuvine lomamatkoineen.