Bim mustakorva

Jotain ihan muuta! Näin voisi luonnehtia Gavril Trojepolskin vuonna 1971 kirjoittamaa romaania Bim mustakorva. Se onkin lähes täydellinen vastakohta äsken lukemilleni Mari Jungstedtin kiivastempoisille dekkareille.

" Bim nuolaisi isännän kättä ja katsoi tätä tarkkaavaisesti silmiin. Hän oli jo oppinut pitämään siitä, että isäntä puheli hänelle vaikka ymmärsikin toistaiseksi vain sanat: "Bim" ja "ei saa". Ja sylissä oli niin kovin, kovin mukavaa tarkkailla otsalle valahtavia valkeita hiuksia, ystävällisiä huulien liikkeitä ja tuntea turkissaan lämpimien, lempeiden sormien kosketus. Sitä paitsi Bim tiesi jo erehtymättömän varmasti, oliko isäntä iloinen vai murheellinen, moittiko hän vai kehui, kutsuiko luokseen vai käskikö pois."

Missä ollaan?

Venäläisessä (neuvostoliittolaisessa) tarkemmin nimeämättömässä pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.

Kenestä kerrotaan?

Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjan päähenkilö on koira, mustakorvainen englanninsetteri (toisten lähteiden mukaan gordoninsetterin albiinomuunnos) Bim. Bim on viisas ja oppivainen lintukoira, ja on lämpimästi kiintynyt isäntäänsä. Isäntä, Ivan Ivanyts, on yksinäinen leskimies.

Kirjan voi tavallaan jakaa kolmeen osaan: aluksi Bim ja Ivan Ivanyts elävät rauhallista elämää, joka koostuu yhteisistä metsäretkistä, lämminhenkisestä yhdessäolosta ja arkipäivän pienistä sattumuksista. Tapahtumat saavat käänteen, kun Ivan Ivanyts sairastuu ja joutuu sairaalaan toiselle paikkakunnalle. Bim ei tiedä, mihin isäntä on mennyt, joten tarinan toisen osa kertoo Bimin pitkästä odotuksesta ja epätoivoisista etsintäretkistä. Tämä osio ei pääty onnellisesti, ja niinpä kolmas osa kertoo Bimin kanssa ystävystyneiden ihmisten elämästä sen jälkeen, kun Bimistä on jäljellä enää kauniita (ja vain kauniita!) muistoja.

Mitä jäi mieleen?

Lukijana nautin Trojepolskin leppoisasta ja tunnelmoivasta tyylistä. Tarinan surullisesta pohjavireestä huolimatta mukana on hiukan huumoriakin. Bim kuvataan niin elävästi, että lukijana tuntuu kuin olisi oikeasti saanut tutustua hienoon ja ystävälliseen lemmikkiin. Uskon, että koiranomistajat saavat tekstistä vielä lisää sävyjä irti.

"Ensinnäkin Bim huomasi, että kaikki ihmiset tuoksuivat pakokaasulle ja vasta sen takana tuntui muita eriasteisia hajuja. Tuossa menee pitkä, laiha ihminen suurissa, aika kuluneissa kengissä kantaen verkkokassissa perunoita, samanlaisia, joita isännällä oli tapana tuoda kotiin. Laiha kantaa perunoita ja tuoksuu tupakalta. Hän askeltaa nopeasti, kiirehtien, ikään kuin yrittäen saavuttaa jotakuta. Mutta se on näennäistä - kaikki yrittävät saavuttaa jonkun. Ja kaikki etsivät jotakin niin kuin kenttäkokeissa sillä miksi he muuten juoksisivat pitkin katua, ovista sisään ja taas ulos ja jatkaisivat matkaa?"

Huomionarvoista

Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanislav Rostotskiy. Mikäli muistan oikein, elokuvan käsikirjoitus seurailee tarkasti kirjan tapahtumia. Elokuva on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Kirjassa on noin 250 sivua.

Teemoja

ihmisen suhde luontoon
ystävyys eri muodoissaan (ihmisen ja eläimen välinen ystävyys, ihmisten välinen ystävyys)
uskollisuus

Lukion kurssit

1 toisesta kulttuurista kertova romaani
4 vaikuttava romaani

Pohdittavaa:

Millaisena kirjassa kuvataan ihmisen luontosuhdetta?
Miten kirjassa kuvataan ystävyyttä?
Millä keinoin teksti ohjaa lukijaa eläytymään Bimin maailmaan?
Millä keinoin teksti vaikuttaa lukijan tunteisiin?

Murhia Gotlannissa

Kesän dekkariannoksena luin peräjälkeen Mari Jungstedtin kolme uusinta (suomennettua) dekkaria: Neljäs uhri, Viimeinen näytös ja Joka yksin kulkee.

Missä ollaan?

Gotlannissa, joka on kaikkien toistaiseksi ilmestyneiden Mari Jungstedtin dekkareiden (12) tapahtumapaikka. Saaren pääkaupunki on keskiaikainen, muurien ympäröimä Visby, joka on suosittu turistikohde kesäisin. Turistisesonki sekä Visbyssä järjestettävät erilaiset (kesä)tapahtumat kehystävät usein Jungstedtin dekkareiden tapahtumia.

Kenestä kerrotaan?

Jungstedtin dekkareissa seurataan visbyläistä poliisikuntaa, joka selvittää saarella tapahtuvia henkirikoksia. Keskeisiä hahmoja ovat rikoskomissario Anders Knutas ja hänen kollegansa Karin Jacobsson.  Lukija tutustuu sarjan edetessä poliisien henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin.

Kertomuksesta toiseen on mukana myös Tukholmasta Gotlantiin muuttanut tv-toimittaja Johan Berg. Hänen yksityiselämänsä on huomion kohteena erityisesti sarjan aiemmissa osissa.

Tarinoiden rikolliset tavataan sarjassa yleensä vain kertaalleen - murhan selvittyä heidät on passitettu kärsimään rangaistustaan. Poikkeuksen tekee sarjan viimeisimmissä kirjoissa esiintyvä  kaksoismurhaaja, joka aiemmin on päässyt pakenemaan visbyläisiä lainvartijoita.

Neljäs uhri -kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle pankkiryöstöstä. Pian yksi ryöstäjistä löytyy murhattuna autiotalon ulkohuussista. Murhan syy on  menneisyyden tapahtumissa, joita kirjassa valotetaan vähitellen.

Viimeinen näytös -dekkarissa etsitään murhaajaa, joka on syypää kuuluisan tv-toimittajan kuolemaan. Taustalta alkaa paljastua monisyinen intohimodraama. Myös sarjassa aiemmin poliisilta paenneen kaksoismurhaajan jäljille päästään.

Joka yksin kulkee -kirjassa kaksi pikkutyttöä siepataan, ja sieppausdraamasta kehkeytyy paljon muutakin. Rikoskomisario Anders Knutaksen yksityiselämä saa tässä kirjassa paljon huomiota.

Huomionarvoista

Jungstedtin dekkareiden avulla on mahdollista tutustua moniin kaunokirjallisuuden analyysin käsitteisiin. Tekstistä suorastaan pursuilee erilaisia kertojatyyppejä, vaihtuvia näkökulmia, tekstin aukkoja, takaumia ja dialogia.

Varsinkin kahdessa viimeisimmässä kirjassa luvut ovat kovin lyhyitä, joten kerronta on mielestäni kohtausmaista. Tällainen kerrontatekniikka on lukijalle toisaalta koukuttava, mutta toisaalta vaatii myös keskittymistä, sillä peräkkäisissä luvuissa näkökulma usein vaihtuu.

Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari Itämeressä. Viime aikoina saari on päässyt uutisotsikoihin, koska Ruotsi on päättänyt avata uudelleen Gotlannissa sijaitsevan, jo kertaalleen suljetun sotilastukikohdan.

Pohdittavaa

Mitä dekkareiden alalajeja Mari Jungstedtin kirjat edustavat? Millä tavoin Jungstedtin dekkarit eroavat esimerkiksi Agatha Christien dekkareista (brittiläinen kultakauden dekkari)?
Miksi kerronnassa vaihdetaan näkökulmaa?
Keihin kirjojen henkilöihin on helppoa samaistua? Miksi?

Lukion kurssit

2 dekkari

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani on vuoden 2014 Finlandia -palkinnon voittanut romaani. Blogissa on esitelty muitakin eri vuosina ehdokkaina olleita romaaneja. Oli yllätys, kun huomasin, että palkintoa jakavan Suomen Kirjasäätiön sivuilla todetaan ainoastaan, että palkinto myönnetään ansiokkaalle suomalaiselle romaanille. Tarkempia kriteerejä ei siis ole!

Vuoden 2014 Finlandia -palkinnosta  päätti professori Anne Brunila, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 27.11. perusteli palkinnon antamista Valtosen romaanille seuraavasti:
"Mitään vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta en ole aikaisemmin lukenut." ja "Kirja on hämmästyttävä yhdistelmä tarkkanäköistä ihmissuhdekuvausta, syvällistä moraalista ja eettistä pohdintaa, science fictionia ja jännitystä."

Kuka, missä ja milloin?

Tarina sijoittuu nykyaikaan, Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa parikymmentä vuotta aiemmin, kun nuori neurotieteilijä Joe Chayefski tulee Suomeen, elää lyhyen romanssin ja saa lapsen suomalaisen Alinan kanssa. Kirjan nykyhetkessä Joe on palannut Yhdysvaltoihin ja perustanut uuden perheen, Alina ja pariskunnan yhteinen poika Samuel elävät Suomessa. Samuel on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt opiskelemaan biotieteitä yliopistoon.

Positiivisesta vireestä huolimatta Samuelin elämä sakkaa pahemman kerran. Suuri pettymys on, että etäiseksi jäänyt isä ei pidä mitään yhteyttä, vaikka Samuel on menestynyt hyvin koulussa ja kiinnostunut samanlaisista asioista kuin isä. Lisäksi suhde tyttöystävään päättyy, eivätkä opiskelut etene.

Joen elämää puolestaan hankaloittavat eläinaktivistit, jotka iskevät paitsi työpaikalle myös perheen kotiin. Kriisi ja ulkopuolinen uhka ei tässä tapauksessa yhdistä perhettä, vaan alkaa repiä sitä erilleen.

Oma lukukokemus

Kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Lukukokemukseni ei selvästikään ollut yhtä euforinen kuin professori Anne Brunilalla. Mielestäni kirjassa oli liikaa aineksia ja teemoja: parisuhdeongelmat, avioerolapset, hylätyksi tulemisen kokemus, murrosikäisen kriisi, koulutetun naisen uran ja perheen yhdistäminen, lasten kasvattaminen, eläinaktivismi, tutkimuksen teon eettiset kysymykset, nykyteknologian etiikka, markkinavoimien tunkeutuminen nuoren ihmisen elämään, oikeus aseelliseen itsepuolustukseen (Yhdysvalloissa), kulttuurien väliset erot...

Hyvää oli se, että kirja käsittelee nykypäivän kysymyksiä. Romaanissa on ulkopuolinen kertoja, mutta näkökulma vaihtuu. Tärkeimmät näkökulmat ovat tietysti Joen ja Samuelin. Kerrontateknisesti kiinnostavaa oli, että kriittisimpiä tapahtumia kuvattaessa Samuelin näkökulmaa ei paljastettu, mutta lukija johdateltiin ajattelemaan tietyllä tavalla Samuelin tekemisistä. Lopussa sitten paljastuu, että asiat eivät ole olleet aivan sitä, miltä ne ensiksi näyttivät. Joen (ja myös lukijan) käsitys Samuelista osoittautui vääristyneeksi. (Onkohan tämä juonipaljastus?)

Teos ei kuvaa tiedemaailmaa kovinkaan syvällisesti, jos joku sitä odottaa. Mietin myös kirjan nimeä, joka on intertekstuaalinen viittaus Jeesuksen ristillä esittämään rukoukseen. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä..." Nimi voi mielestäni romaanissa viitata moniin asioihin tutkimustyöstä ihmissuhdepulmiin tai jopa Joen tyttären uusinta teknologiaa edustavaan i Am -laitteeseen, joka tallentaa käyttäjänsä mieltymyksiä ja kulutustottumuksia.

Kirjassa on 557 sivua.

Lukion kurssit

4 vaikuttava romaani
8,9 kotimainen nykykirjallisuus