Jaakobin portaat (Joel Haahtela)

 Kuka, missä, milloin?

   

 Yliopiston kirjallisuuden laitokselta sopimattoman suhteen takia potkut saanut opettajamies matkustaa pikakomennuksella Helsingistä Jerusalemiin pitämään huolta psykiatriseen sairaalaan joutuneesta veljestään, Iljasta. Veljen päästyä pois nimettömäksi jäävä veljes päätyy itsekin hetkeksi samalle osastolle. Sitten he palaavat yhdessä takaisin kotiin. Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan.

Siinä tiivistetysti teoksen juoni, mutta tapahtumasarjan kuvaus ei oikeastaan kerro tärkeimmästä, teoksen tunnelmasta, juuri mitään. 

Haahtelamaisesti päähenkilö on mies, jonka kerrontahetken elämä on jollain lailla sekaisin ja menneisyydessä on koettu menetys. Jaakobin portaiden päähenkilön äiti on kuollut varhain, ja matka Jerusalemiin on tavallaan äidin tai äidin muiston etsintämatka. 

Teoksen nimi viittaa myyttiin, jossa Jaakob näki unessaan portaat, joita myöten hyvyys kulkee. Sekä Ilja että poikien merimiespappina toiminut isoisä ovat etsineet kumpikin vuorollaan myyttisiä portaita. 

Kenelle suosittelen?

Pienoisromaani sopii lukijalle, joka ei häiriinny siitä, että tarinan niin sanottu ratkaisu jää lukijan oman tulkinnan varaan. Kertomuksessa on myös mystinen pohjavire. Jotain tapahtuu - mutta ovatko tapahtumat silmin nähtävää todellisuutta vai päähenkilön mielessä syntyviä yhteyksiä ja oivalluksia. 

Itselleni Joel Haahtelan pienoisromaanit ovat aina olleet lukuelämyksiä, mutta elämyksen ydintä on jostain syystä vaikea pukea sanoiksi tai lukusuositukseksi. Teokset koskettavat minussa jotain  henkilökohtaista, jonka voi kokea, mutta jota on vaikea selittää. 

"Äiti oli siinä. Ja minä olin siinä, olemisen reunalla. Hän katsoi minua joka pyörähdyksellä. Samalla kuitenkin mietin missä minä oikeastaan olin, ja pikku hiljaa ymmärsin olevani äidin rakkaudessa, mitenkään muuten en osannut asiaa selittää. Olin rakkaudessa, jonka äiti oli jättänyt maailmaan. Tuo rakkaus pystyi ottamaan minkä muodon tahansa, se saattoi liikkua ajassa ja muuttua myös paikaksi."

Päivi Röppäsen kritiikissä (10.1.2022, kultuuritoimitus.fi) kuvataan Jaakobin portaiden symboliikkaa ja kieltä osuvasti.

Talon tytär (Anne B. Ragde)

 

Kuka, missä ja milloin?

Nelikymppinen Torunn asuu sukutilallaan Norjassa. Tila on vuosien saatossa nähnyt monenlaista, ja nyt on Torunnin vuoro tehdä tilasta itselleen mieluinen. Realiteetit on kuitenkin huomioitava, sillä hän hoitaa myös sedältään perimäänsä hautaustoimistoa. Näin ollen hautauspalvelun arkkuvarasto on sijoitettu tilan latoon. 

 Torunnin nykyhetken elämäntilanne on seurausta monimutkaisesta tapahtumasarjasta, jonka lopputuloksena etelänorjalainen eläinlääkärin apulainen on päätynyt  ottamaan hoitoonsa suvun maatilan Trondheimin lähistöllä. 

Torunnin suvun tarina on vähintäänkin erikoinen, ja perhekuviota selvitellään  Berliininpoppelit-sarjan aiemmissa osissa. 

Tässäkin osassa viihdytään Neshovin suvun vielä elossa olevien, kuluneesti sanottuna värikkäiden persoonien parissa.

Teos on ilmestynyt norjaksi vuonna 2019, ja se sijoittuu nykyaikaan. 

Talon tyttäressä ihmissuhteet ovat keskeisessä osassa: sukulais-, ystävyys-, ja rakkaussuhteet. Äiti suuttuu sukunimen vaihtamisesta, homosuhteessa elävän sedän suurperhe kyläilee, isoisä nillittää lipputangon jalustasta. Lisäksi entinen miesystävä tuo porsaita hoitoon ja papinkaavussa tavattu yksinhuoltajaisä herättää Torunnin piilevän romantiikan ja läheisyyden kaipuun. 

Mikä jäi mieleen?

Tarina on mukaansatempaava, joten erityistä huomioitavaa löytyy ehkä yksityiskohdista. Torunnin sedän elämänkumppani Krumme on loistava kokki, ja kuvaukset hänen keittiövelhoilustaan ovat innostavia. 

Koiranomistajana kiinnitin myös huomiota Torunnin ja hänen Anna-huskynsa suhteen kuvaamiseen.  Anna on rakas seuralainen ja oikeastaan Torunnin elämänkumppani. Toki sen alkukantaiset vaistot herättävät hiukan huolta lukijassa, sillä Torunn päästää pienet tyttöpossut juoksentelemaan Annan koira-aitaukseen! Paitsi ihmissuhteita, teos käsittelee mielestäni myös ihmisten suhtautumista eläimiin. 

Muuta

Talon tyttären takakannessa sanotaan, että se on sarjan päätösosa.  Harmi. Torunnin ja muiden Neshovien vaiheisiin kannattaa tutustua teosten ilmestymisjärjestyksessä, mutta sarjan kirjat on luettavissa myös itsenäisinä kokonaisuuksina. Sarjan kaikki teokset ovat Berliininpoppelit, Erakkoravut, Vihreät niityt, Perintötila, Elämänrakentajat ja viimeisimpänä Talon tytär.