Korkea aika (Laura Lähteenmäki)

Kuka, missä ja milloin?

Korkea aika on perhetarina, jonka aikajänne ylettyy vuodesta 1948 nykypäivään. Keskeinen henkilö on nuorena evakkona Hämeeseen muuttanut Anna. Tarina kuvaa Annan perheen elämää neljässä polvessa.

Kaiken alku on Annan ja Olavin liitto ja perhe-elämä, jota he alkavat niukoista lähtökohdistaan rakentaa sodanjälkeiseen Hämeeseen. Tarina päättyy Annan ja hänen lapsenlapsenlapsensa yhteiseen hetkeen, jossa keskeisenä puheenaiheena on vuosikymmeniä sitten Suomesta lähtenyt isoisoisä, Olavi. Onko hän vielä elossa?  Mihin ja miksi hän oikeastaan lähti?

Kirja on moninäkökulmainen. Kirjassa on ulkopuolinen kertoja, mutta aina luvun vaihtuessa näkökulmakin vaihtuu. Luvut on otsikoitu esimerkiksi "Anna, 1948" tai "Olavi, 1970".

Mitä kirja kertoo maailmasta ja ihmisistä?

Tämä on kysymys, jota pyydän oppilaita pohtimaan minkä tahansa romaanin tai novellin luettuaan.  Korkea aika on tarina, jonka yksityiskohtien kuvaileminen tuntuu turhalta, kun kysymys on elämän suurista asioista ja niiden kokemisesta. Kirjan kannen kuvituksena on musteläiskämäinen profiilikuva. Ehkä sen on tarkoitus viestiä, että todellisuuden ja sen vaikutukset voi nähdä ja kokea monella eri tavalla. Elämässä ei ole olemassa yhtä todellisuutta tai kokemusta, jonka voisi jakaa toisen ihmisen kanssa, vaan jokaisella on omansa. Esimerkiksi perheenjäsenen kuolema merkitsee jokaiselle eri asioita. Yksi menettää kasvinkumppaninsa, toinen tulevat lapsenlapsensa ja kolmas kadottaa elämänilonsa yleisesti.

Korkea aika kuvaa mielestäni myös sitä, kuinka yksilön teoilla on seurauksensa ja vaikutuksensa myös läheisten ihmisten elämään. Jos asioista ei puhuta, vaikutukset ovat usein aika ikäviäkin. Puhumatta jääneet asiat jokainen taas tulkitsee omalla tavallaan. Surkuhupaisin esimerkki tarinassa liittyy perheen isän päätökseen jättää perheensä ja siihenastinen elämänsä. Hän jättää talon vaimolleen ja ostaa tälle lähtiäislahjaksi  väritelevision. Näin hän uskoo hyvittäneensä pieleen menneen yhteiselämän. Vaimo mykistyy ja suree koko loppuelämänsä selvittämättä jääneitä asioita.

Kirjan keskeinen pohdiskelun kohde on hyvin kiteytetty kansiliepeen sitaatissa. "Kai tyttö oli selittänyt itselleen äsken puhutut, ei niin mukavat perhesuhteet monin tavoin, ja he tuijottivat toisiaan kuin arvioiden, kuinka paljon toinen kesti suoraa puhetta ja missä kohtaa asiat oli syytä sanoa hellemmin."

Kirjasta toisaalla:

Kirjakaapin kummitus

Ullan luetut kirjat

Falling in love (Donna Leon)

Miksi?

Pidän dekkareiden lukemisesta - ainakin pieninä annoksina silloin tällöin. Donna Leonit huomaan lukevani suunnilleen sitä myöten kun niitä ilmestyy. Näyttää siltä, että tuottelias kirjailija julkaisee suunnilleen dekkarin per vuosi. Kaikkiaan venetsialaiskomisario Guido Brunettista kertovia dekkareita on julkaistu jo 25 kappaletta. Olen lukenut näistä Leonin Venetsia-dekkareista varmaankin toistakymmentä. Tämän kirjan luin kuitenkin alkukielellä - siis englanniksi.

Donna Leon on yhdysvaltalainen kirjailija, joka asuu Venetsiassa ja kirjoittaa englanniksi. Mielenkiintoista on, että  Brunetti-kirjasarjaa  ei ole käännetty italiaksi, koska Leon haluaa pysyä tuntemattomana nykyisessä kotimaassaan Italiassa.

Brunetti-dekkareiden lukemisessa viehättää ennen kaikkea lukijalle tutuksi käynyt päähenkilö perheineen ja työyhteisöineen. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin pääsisisi itsekin hetkeksi mukaan venetsialaiseen elämänmenoon. Kun Brunetti lähtee ruokatunnilla kotiinsa syömään vaimon valmistamaa lounasta ja kulauttaa palan painikkeeksi lasillisen valkoviiniä, ei kulttuuripiirin ero voisi olla selvempi! Vai voisiko kukaan kuvitella suomalaispoliisin siemailevan grappaa "neuvoa antavalla" tauolla ja panevan päivittäin merkille naispuolisen kollegansa mekon materiaalia? Brunetti ei kuitenkaan mielestäni ole mikään snobi vaan ympäristönsä ja kulttuurinsa kasvatti.

Rikos

Kuuluisa oopperalaulajatar Flavia Petrelli joutuu kummallisen ahdistelijan kohteeksi. Brunetti on oopperamusiikin suurena ystävänä tuntenut Petrellin jo entuudestaan. Ahdistelu alkaa melko viattomasti valtavien ruusumäärien lahjoittamisella, mutta saa vähitellen yhä pelottavampia muotoja. Tarinassa liikutaan siis oopperan maailmassa - ihan konkreettisestikin. Brunetti kollegoineen piiloutuu oopperan kulisseihin saadakseen napattua Petrellin ahdistelijan.

Huomionarvoista

Kirjan viimeinen luku on maistiainen seuraavasta Brunetti-dekkarista "The waters of eternal youth".

Mobile Library (David Whitehouse)

Tarinasta

David Whitehousen Mobile library -kirjan päähenkilö on (englantilainen) koulupoika Bobby Nusku, jonka elämässä kipupisteitä riittää: äiti on kuollut ja isä käyttäytyy väkivaltaisesti. Koulussa kiusataan ja ystäviä ei juuri ole. Keskellä kurjuuttaan Bobby tutustuu Valiin, lähistöllä asuvaan yksinhuoltajaäitiin, jonka luona hänellä on pitkästä aikaa hyvä olla.

Tilanne ei kuitenkaan ole ongelmaton, ja niinpä Val tyttärineen päätyy lähtemään karkumatkalle Bobby mukanaan. Pakovälineenä heillä on käytöstä poistettu vanha kirjastoauto.

Piileskellessään metsikössä kolmikko tapaa Joen, miehen, joka myös on karkumatkalla, -tosin hiukan eri syistä kuin Bobby ystävineen.

Lukukokemus

Kirjan englanti on vaativampaa kuin esimerkiksi tässä blogissa esitellyn Fiona Gibsonin kirjan kieli. Sen vuoksi jotain saattoi jäädä ymmärtämättäkin, mutta pääsääntöisesti pysyin mukana juonen käänteissä. Tarina itsessään kuulostaa hiukan epäuskottavalta, mutta sen myötä käsitellään täysin uskottavia aiheita, kuten vanhempien ja lasten välisiä suhteita, rakkauden ja läheisyyden kaipuuta sekä elämän arvoja.

Erityistä

Pakomatkalla oleva joukkio lukee tarinan kuluessa paljon, mikä tietysti on ymmärrettävää, kun kulkuneuvona on kirjastoauto. Niinpä kertomus sisältää paljon viittauksia erilaisiin kirjoihin ja tarinoihin. Tästä osasta saa varmasti paljon irti sellainen lukija, joka tuntee englantilaista lasten- ja nuortenkirjallisuustraditiota.

Kerrontateknisesti huomiota herättää se, että käytännössä kirjan ensimmäinen ja viimeinen luku ovat samat. Kirja siis alkaa ennakoinnilla tulevasta.

As good as it gets? (Fiona Gibson)

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Fiona Gibsonin viihderomaani "As good as it gets?" kertoo neljättäkymmenettä syntymäpäiväänsä lähestyvästä lontoolaisesta Charlottesta ja hän perheestään.

Charlottella on nuorena saatu tytär, jonka biologinen isä ilmestyy kuvioihin lähes kirjaimellisesti "puskista". Perheen elämässä on samaan aikaan yhtä ja toista selviteltävää: isä Will on jäänyt työttömäksi, Charlotten ja Willin suhde vaikuttaa olevan jonkinlaisessa molemminpuolisessa turhautumisen tilassa ja perheen teinityttö Rosie kipuilee mallihaaveidensa kanssa.

Tarinan juoni on mukaansatempaava ja henkilöt melko uskottavia.

Chick-lit -kirjallisuus määritellään kirjallisuudeksi, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Voi olla, että opus siis lukeutuu tähän kategoriaan. Huumoria on mukana, ja mitä parempi kielitaito sitä viihdyttävämpi kirja tietysti on. Yksi oma tavoitteeni kirjan lukemisessa onkin parantaa kielitaitoa.

Mieleen jäänyttä

Englanninkielisten kirjojen lukeminen liittyy itselläni laajempaan tavoitteeseen oppia ymmärtämään (ja tuottamaan) entistä paremmin sekä kirjoitettua että puhuttua englantia. Näin ollen kirjaa lukiessa ilahdutti myös (käsitykseni mukaan) perienglantilainen miljöö ja  elämäntapa puutarhanhoitoineen, naapureineen ja maaseudulle suuntautuvine lomamatkoineen.