sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Jaakobin portaat (Joel Haahtela)

 Kuka, missä, milloin?

   


 Yliopiston kirjallisuuden laitokselta sopimattoman suhteen takia potkut saanut opettajamies matkustaa pikakomennuksella Helsingistä Jerusalemiin pitämään huolta psykiatriseen sairaalaan joutuneesta veljestään, Iljasta. Veljen päästyä pois nimettömäksi jäävä veljes päätyy itsekin hetkeksi samalle osastolle. Sitten he palaavat yhdessä takaisin kotiin. Tapahtumat sijoittuvat nykyaikaan.

Siinä tiivistetysti teoksen juoni, mutta tapahtumasarjan kuvaus ei oikeastaan kerro tärkeimmästä, teoksen tunnelmasta, juuri mitään. 

Haahtelamaisesti päähenkilö on mies, jonka kerrontahetken elämä on jollain lailla sekaisin ja menneisyydessä on koettu menetys. Jaakobin portaiden päähenkilön äiti on kuollut varhain, ja matka Jerusalemiin on tavallaan äidin tai äidin muiston etsintämatka. 

Teoksen nimi viittaa myyttiin, jossa Jaakob näki unessaan portaat, joita myöten hyvyys kulkee. Sekä Ilja että poikien merimiespappina toiminut isoisä ovat etsineet kumpikin vuorollaan myyttisiä portaita. 


Kenelle suosittelen?

Pienoisromaani sopii lukijalle, joka ei häiriinny siitä, että tarinan niin sanottu ratkaisu jää lukijan oman tulkinnan varaan. Kertomuksessa on myös mystinen pohjavire. Jotain tapahtuu - mutta ovatko tapahtumat silmin nähtävää todellisuutta vai päähenkilön mielessä syntyviä yhteyksiä ja oivalluksia. 

Itselleni Joel Haahtelan pienoisromaanit ovat aina olleet lukuelämyksiä, mutta elämyksen ydintä on jostain syystä vaikea pukea sanoiksi tai lukusuositukseksi. Teokset koskettavat minussa jotain  henkilökohtaista, jonka voi kokea, mutta jota on vaikea selittää. 

"Äiti oli siinä. Ja minä olin siinä, olemisen reunalla. Hän katsoi minua joka pyörähdyksellä. Samalla kuitenkin mietin missä minä oikeastaan olin, ja pikku hiljaa ymmärsin olevani äidin rakkaudessa, mitenkään muuten en osannut asiaa selittää. Olin rakkaudessa, jonka äiti oli jättänyt maailmaan. Tuo rakkaus pystyi ottamaan minkä muodon tahansa, se saattoi liikkua ajassa ja muuttua myös paikaksi."

Päivi Röppäsen kritiikissä (10.1.2022, kultuuritoimitus.fi) kuvataan Jaakobin portaiden symboliikkaa ja kieltä osuvasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti