Ikoni (Taina Sampakoski)

Missä ollaan?

Pienessä itä- tai kaakkoissuomalaisessa kaupungissa todennäköisesti 2000-luvun alkupuolella. Kaupunkia ei suoraan nimetä, mutta sen paikallistamiseen antavat vihjeitä kaupungin läpi virtaava joki sekä maininnat lintujen tarkkailijoista, joita saaapuu kaupungin liepeille kevät- ja syysmuuton aikaan. Kirjan päähenkilö Sonja käy välillä myös Pietarissa, mutta Pietaria paikkana ei oikeastaan kuvailla.

Kenestä kerrotaan?

Päähenkilö on nuori venäläisnainen Sonja, joka maalaa ikoneita ja myöhemmin entisöi huonekaluja. Sonja on  taiteilija, joka Suomessa tutustuu Nikolaihin, juuriltaan venäläiseen, mutta tavoiltaan ja ajatusmaailmaltaan hyvin suomalaiseen mieheen. Keskeisiä henkilöitä ovat myös Nikolain naisystävä Laura sekä Nikolain äiti Tamara.

Tarinassa on kymmenkunta henkilöä, joista ainoastaan Laura on varsinaisesti syntyperäinen suomalainen. Venäläisyys onkin yksi tarinan teemoista. Muita voisivat olla usko tai uskonto, taide, parisuhde, vanhemmuus, lapsettomuus ja ehkä myös yksinäisyys.

Mitä jäi mieleen?

Kirjan tunnelma on yleissävyltään melankolinen. Päähenkilöillä on kipupisteensä, mutta kukaan heistä ei oikein osaa tehdä aloitteita niin, että elämä oikeasti muuttuisi, vaikka tarvetta muutokseen olisikin. Erityisesti Nikolai ja Sonja tuntuvat kumpikin ajelehtivan elämässään jonkun muun kuin itsensä viitoittamaa reittiä.

Kirjassa siirrytään välillä aikatasolta toiselle ja myös näkökulma vaihtuu, mutta mielestäni tarina on silti melko helppolukuinen ja jopa koukuttava. Ikoni on tietojeni mukaan Taina Sampakosken ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa romaani. Se oli Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2006.

1Q84 (Haruki Murakami)

Missä ollaan?

Haruki Murakamin yli 1200 -sivuinen teos 1Q84 sijoittuu Japaniin, pääasiassa Tokioon. Tarinassa kuvataan ympäristöä paikoin tarkasti ja mainitaan nimeltä eri kaupunginosia, asemia ja jopa moottoritien liittymiä, joten Tokiota tunteva lukija osaa varmaan sijoittaa tapahumat todellisiin paikkoihin. Ajankohta on vuosi 1984.

Tapahtumapaikka ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaisesti luonnehdittavissa. Teoksessa on (Murakamille tyypillisesti?) rinnakkaistodellisuus, johon kirjan päähenkilöt Aomame ja Tengo huomaamattaan siirtyvät. Tämä toinen todellisuus on nimeltään 1Q84 tai kissojen kaupunki. Siihen kuuluu kaksi kuuta, kuolleen vuohen suusta ihmisten ilmoille tuleva pikkuväki sekä eräänlaiset kaksoisolennot, joita varten pikkuväki rakentaa ilmakoteloita.

Kenestä kerrotaan?

Kirjassa on kaksi päähenkilöä; hiukan alle 30-vuotias kunto-ohjaaja Aomame sekä preppauskoulussa matematiikkaa opettava ja sivutoimisena kustannustoimittajana toimiva samanikäinen Tengo Kawana. Aomame ja Tengo ovat kumpikin eläneet kurjan lapsuuden ja olleet muutaman vuoden ajan luokkatovereita. Tuolloin heidän välilleen syntyi ohimenevän hetken ajan hyvin syvä yhteys, jota kumpikin on muistellut ja varjellut mielessään lähes kaksikymmentä vuotta. Tarinassa on siis eräällä tasolla kysymys siitä, miten Aomame ja Tengo tulevat tietoisiksi kaipauksestaan ja alkavat etsiä toisiaan kummallisista vastoinkäymisistä huolimatta.

Mutta kyse on kyllä paljon muustakin. Kirjailijan Kafka rannalla -teoksen tapaan nuori ihminen yrittää selvittää niukoilla tiedoilla perheensä menneisyyttä. Lisäksi 1Q48 sisältää paljon mystisiä tilanteita ja henkilöitä, joiden yhteydet toisiinsa tai tarinan loppuratkaisuun eivät oikeastaan koskaan selviä lukijalle. Tarinassa on myös melko paljon väkivaltaa. Koviakaan keinoja ei kaihdeta, kun halutaan urkkia tietoja ja raivata ikävä henkilö pois tieltä. Toinen päähenkilöistä, Aomame, elää koko tainan ajan kuoleman uhkan pelossa.

Mitä jäi mieleen?

Siinä mielessä 1Q84 muistuttaa muita lukemiani Murakamin teoksia, että yksinäisyys on keskeinen teema teoksessa. Molemmat päähenkilöt olivat yksinäisiä, ja heidän oli vaikea nähdä, että elämä voisi olla toisenlaistakin. Kunnes...

En ole koskaan käynyt Japanissa enkä juurikaan ole lukenut muiden japanilaisten kirjailijoiden kuin Murakamin teoksia, mutta silti minulle tuli lukiessa tunne, että kirjassa on jotain hyvin japanilaista. Ehkä tunne syntyi tarkasta ympäristön kuvauksesta tai henkilöiden vakavasta suhtautumisesta elämäänsä.

Erityistä

Kerrontatekniikka on kiinnostavaa. Näkökulma vaihtuu välillä kesken luvun. Ulkopuolisen kertojan havaintojen sekaan on laitettu kursiivilla kirjoitettuja minäkertojan ajatuksia
"- - Mies oli ehkä avannut makuuhuoneen oven, mennyt katsomaan johtajaa ja huomannut, että tämän sydän oli pysähtynyt...
Aomame kurottautui kokeilemaan pistoolin kahvaa. Minun on pakko rauhoittua, hän sanoi mielessään. En saa pelätä. Pelko näkyy ja herättää epäilyjä."

Hyvää:
tarina vie mennessään, kun pääsee vauhtiin
päähenkilöt ovat sympaattisia

Huonoa:
tarinakudelman punainen lanka saattaa välillä kadota
monet asiat jäävät vaille selitystä (tästä syystä kirja sopisi hyvin lukupiirikirjaksi, sillä olisi kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia erilaisista tulkintavaihtoehdoista)

Teemoja
yksinäisyys
rakkaus
perhe
vanhemmuus
kirjallisuus
uskonto

Mobile Library (David Whitehouse)

Tarinasta

David Whitehousen Mobile library -kirjan päähenkilö on (englantilainen) koulupoika Bobby Nusku, jonka elämässä kipupisteitä riittää: äiti on kuollut ja isä käyttäytyy väkivaltaisesti. Koulussa kiusataan ja ystäviä ei juuri ole. Keskellä kurjuuttaan Bobby tutustuu Valiin, lähistöllä asuvaan yksinhuoltajaäitiin, jonka luona hänellä on pitkästä aikaa hyvä olla.

Tilanne ei kuitenkaan ole ongelmaton, ja niinpä Val tyttärineen päätyy lähtemään karkumatkalle Bobby mukanaan. Pakovälineenä heillä on käytöstä poistettu vanha kirjastoauto.

Piileskellessään metsikössä kolmikko tapaa Joen, miehen, joka myös on karkumatkalla, -tosin hiukan eri syistä kuin Bobby ystävineen.

Lukukokemus

Kirjan englanti on vaativampaa kuin esimerkiksi tässä blogissa esitellyn Fiona Gibsonin kirjan kieli. Sen vuoksi jotain saattoi jäädä ymmärtämättäkin, mutta pääsääntöisesti pysyin mukana juonen käänteissä. Tarina itsessään kuulostaa hiukan epäuskottavalta, mutta sen myötä käsitellään täysin uskottavia aiheita, kuten vanhempien ja lasten välisiä suhteita, rakkauden ja läheisyyden kaipuuta sekä elämän arvoja.

Erityistä

Pakomatkalla oleva joukkio lukee tarinan kuluessa paljon, mikä tietysti on ymmärrettävää, kun kulkuneuvona on kirjastoauto. Niinpä kertomus sisältää paljon viittauksia erilaisiin kirjoihin ja tarinoihin. Tästä osasta saa varmasti paljon irti sellainen lukija, joka tuntee englantilaista lasten- ja nuortenkirjallisuustraditiota.

Kerrontateknisesti huomiota herättää se, että käytännössä kirjan ensimmäinen ja viimeinen luku ovat samat. Kirja siis alkaa ennakoinnilla tulevasta.

Bim mustakorva

Jotain ihan muuta! Näin voisi luonnehtia Gavril Trojepolskin vuonna 1971 kirjoittamaa romaania Bim mustakorva. Se onkin lähes täydellinen vastakohta äsken lukemilleni Mari Jungstedtin kiivastempoisille dekkareille.

" Bim nuolaisi isännän kättä ja katsoi tätä tarkkaavaisesti silmiin. Hän oli jo oppinut pitämään siitä, että isäntä puheli hänelle vaikka ymmärsikin toistaiseksi vain sanat: "Bim" ja "ei saa". Ja sylissä oli niin kovin, kovin mukavaa tarkkailla otsalle valahtavia valkeita hiuksia, ystävällisiä huulien liikkeitä ja tuntea turkissaan lämpimien, lempeiden sormien kosketus. Sitä paitsi Bim tiesi jo erehtymättömän varmasti, oliko isäntä iloinen vai murheellinen, moittiko hän vai kehui, kutsuiko luokseen vai käskikö pois."

Missä ollaan?

Venäläisessä (neuvostoliittolaisessa) tarkemmin nimeämättömässä pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.

Kenestä kerrotaan?

Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjan päähenkilö on koira, mustakorvainen englanninsetteri (toisten lähteiden mukaan gordoninsetterin albiinomuunnos) Bim. Bim on viisas ja oppivainen lintukoira, ja on lämpimästi kiintynyt isäntäänsä. Isäntä, Ivan Ivanyts, on yksinäinen leskimies.

Kirjan voi tavallaan jakaa kolmeen osaan: aluksi Bim ja Ivan Ivanyts elävät rauhallista elämää, joka koostuu yhteisistä metsäretkistä, lämminhenkisestä yhdessäolosta ja arkipäivän pienistä sattumuksista. Tapahtumat saavat käänteen, kun Ivan Ivanyts sairastuu ja joutuu sairaalaan toiselle paikkakunnalle. Bim ei tiedä, mihin isäntä on mennyt, joten tarinan toisen osa kertoo Bimin pitkästä odotuksesta ja epätoivoisista etsintäretkistä. Tämä osio ei pääty onnellisesti, ja niinpä kolmas osa kertoo Bimin kanssa ystävystyneiden ihmisten elämästä sen jälkeen, kun Bimistä on jäljellä enää kauniita (ja vain kauniita!) muistoja.

Mitä jäi mieleen?

Lukijana nautin Trojepolskin leppoisasta ja tunnelmoivasta tyylistä. Tarinan surullisesta pohjavireestä huolimatta mukana on hiukan huumoriakin. Bim kuvataan niin elävästi, että lukijana tuntuu kuin olisi oikeasti saanut tutustua hienoon ja ystävälliseen lemmikkiin. Uskon, että koiranomistajat saavat tekstistä vielä lisää sävyjä irti.

"Ensinnäkin Bim huomasi, että kaikki ihmiset tuoksuivat pakokaasulle ja vasta sen takana tuntui muita eriasteisia hajuja. Tuossa menee pitkä, laiha ihminen suurissa, aika kuluneissa kengissä kantaen verkkokassissa perunoita, samanlaisia, joita isännällä oli tapana tuoda kotiin. Laiha kantaa perunoita ja tuoksuu tupakalta. Hän askeltaa nopeasti, kiirehtien, ikään kuin yrittäen saavuttaa jotakuta. Mutta se on näennäistä - kaikki yrittävät saavuttaa jonkun. Ja kaikki etsivät jotakin niin kuin kenttäkokeissa sillä miksi he muuten juoksisivat pitkin katua, ovista sisään ja taas ulos ja jatkaisivat matkaa?"

Huomionarvoista

Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanislav Rostotskiy. Mikäli muistan oikein, elokuvan käsikirjoitus seurailee tarkasti kirjan tapahtumia. Elokuva on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Kirjassa on noin 250 sivua.

Teemoja

ihmisen suhde luontoon
ystävyys eri muodoissaan (ihmisen ja eläimen välinen ystävyys, ihmisten välinen ystävyys)
uskollisuus

Lukion kurssit

1 toisesta kulttuurista kertova romaani
4 vaikuttava romaani

Pohdittavaa:

Millaisena kirjassa kuvataan ihmisen luontosuhdetta?
Miten kirjassa kuvataan ystävyyttä?
Millä keinoin teksti ohjaa lukijaa eläytymään Bimin maailmaan?
Millä keinoin teksti vaikuttaa lukijan tunteisiin?

Kafka rannalla

Missä ollaan?
Japanissa; ensin Tokiossa ja sitten Takamatsussa, Shikokun saarella. Kirjan henkistä miljöötä onkin sitten paljon vaikeampaa kuvailla. Ollaan sekä reaalimaailmassa että henkilöiden mielenmaisemissa, nykyhetkessä, menneisyydessä ja tavallaan myös ajasta riippumattomassa tilassa. Tarinassa esiintyy kynnyskivi, jonka sisäänkäynnin auettua päähenkilö voi matkustaa eräänlaiseen ajattomaan tilaan, jossa hän pääsee tapaamaan itselleen tärkeää keski-ikäistä henkilöä nuorena.

Kenestä kerrotaan?

Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, jotka ovat kaikki merkityksellisiä tarinan kulun kannalta. Päähenkilöitä ovat kuitenkin 15 -vuotias kotoaan karannut Kafka Tamura sekä kuusikymppinen mies nimeltä Nakata. Kafka äiti on lähtenyt matkoihinsa pojan ollessa vielä pieni. Kafkasta on kasvanut yksinäinen ja melko surullinen nuori mies.

"Shikokuun, minä päätän. Lähden sinne. Minulla ei ole mitään erityistä syytä mennä nimenomaan Shikokuun, karttaa katsoessa vain alkoi tuntua siltä."

Kafka ei tee karkumatkaansa hetken mielijohteesta, vaan on suunnitellut sitä pitkään. Hänen tarkoituksenaan lienee - joko tietoisesti tai alitajuisesti - selvittää, kuka hän oikeastaan on ja miksi hänen äitinsä lähti aikanaan pois.

Toinen päähenkilö, Nakata, on yksinkertainen, hiukan hidasälyiseltä vaikuttava luku- ja kirjoitustaidoton mies, joka kuitenkin osaa puhua kissojen kieltä.

Mistä on kyse?

Tarinassa on jonkinlaisen vaellusromaanin ja myös kehitysromaanin piirteitä. Mukana on myös paljon yliluonnollisia tai vähintäänkin epärealistisia, surrealistisia tapahtumia, joita lukija saa tulkita omalla tavallaan. Taivaalta sataa makrilleja ja iilimatoja, kynnyskiveltä mennään ja tullaan ajattomuuden tilaan ja tavataan toisen maailmansodan aikana metsään eksyneitä sotilaita. Apuna toimii materiaton ei-henkilö, joka esiintyy eri hahmossa tarinan eri vaiheissa. Tarinan paha hahmo tappaa kissoja pyydystääksen näiden sielut jättiläismäiseen huiluunsa. (!)

Osa tapahtumista on kuitenkin realistisia ja tarinan kerronta on ilmeikästä ja mukaansatempaavaa. Erikoisten henkilöiden vastapainona esiintyy tavallisista tavallisin nuori mies, rekkakuski Hoshino, joka lupautuu auttamaan luku-ja kirjoitustaidotonta Nakataa kynnyskiven etsinnässä.

Huomionarvoista

Kirjassa on intertekstuaalisia viittauksia muun muassa kreikkalaisen Oidipuksen tarinaan. Osa tapahtumista sijoittuu pieneen takamatsulaiseen kirjastoon, ja ylipäätään kirjallisuutta ja lukemista pidetään tarinassa arvossa.

Kirja on paksu. Lukemassani pokkariversiossa on 639 sivua, mutta tarina on tosiaan mukaansatempaava.

Kirjailija Haruki Murakami on suosittu japanilainen kirjailija, jonka kirjoja on käännetty 34 eri kielelle (todetaan lukemani kirjan takakannessa).

Lukukokemuksesta

Kirjan tunnelma on viehättävä, mystinen ja omaperäinen. En osaa verrata kirjaa mihinkään aiemmin lukemaani teokseen. Kepeä vertauskohta ehkä löytyy Hayao Miyazakin kiehtovista animaatioelokuvista, joissa myös on rinnakkaistodellisuuksia ja puhuvia kissoja. Korostan kuitenkin, että Kafka rannalla -kirjassa uidaan pajon syvemmissä vesissä.

Teemoja

identiteetti
yksinäisyys
perhe
seksuaalisuus
ulkopuolisuus

Lukion kurssit

4 vaikuttava teos (vaatii lukijalta itsenäistä pohdintaa, ei ihan helposti pureskeltava)
8 nykykirjallisuus