Kuka, mitä, missä?
By its Cover on Donna Leonin komisario Brunetti -sarjan 23. teos. Se on suomennettu nimellä Ansionsa mukaan.
Venetsialainen rikoskomissario Guido Brunetti elää englannin kielen opettajana yliopistossa työskentelevän vaimonsa Paolan ja kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa Venetsian sydämessä.
Sarjan kuluessa Brunetti on ratkaissut monentyyppisiä rikoksia. Tosin toisinaan on käynyt myös niin, että monimutkaisten italialaisen korruptiokuvioiden vuoksi rikollinen on onnistunut livahtamaan viranomaisilta ja jäänyt näin rangaistuksetta.
Tällä kertaa rikos tapahtuu kirjojen maailmassa. Venetsialaisesta Biblioteca Merula -kirjastosta katoaa arvokkaita kirjoja. Käy myös ilmi, että osaa kirjaston kirjoista on silvottu. Henkilökunta epäilee amerikkalaista tutkijaa, jonka henkilötiedot osoittautuvatkin tarkemmassa selvittelyssä vääriksi.
Komissario Brunetti kollegoineen perehtyy arvokirjojen pimeisiin markkinoihin ja osoittautuu, että myös siellä rikolliset toimivat keinoja kaihtamatta. Murhalta ei vältytä tälläkään kertaa, vaikka aihe aluksi tuntuukin viattomalta verrattuna Brunettin aikaisempiin rikostapauksiin.
Minulle Brunetti-dekkareiden viehätys perustuu pitkälti venetsialaismiljöön ja Brunettin sosiaalisten verkostojen kuvaamiseen. Pidän myös paikoin viipyilevästä kerronnasta, joka ilmenee esimerkiksi Brunettin havaintoina kotikaupunkinsa maisemista ja rakennuksista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Donna Leon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Donna Leon. Näytä kaikki tekstit
lauantai 29. huhtikuuta 2017
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Falling in love (Donna Leon)
Miksi?
Pidän dekkareiden lukemisesta - ainakin pieninä annoksina silloin tällöin. Donna Leonit huomaan lukevani suunnilleen sitä myöten kun niitä ilmestyy. Näyttää siltä, että tuottelias kirjailija julkaisee suunnilleen dekkarin per vuosi. Kaikkiaan venetsialaiskomisario Guido Brunettista kertovia dekkareita on julkaistu jo 25 kappaletta. Olen lukenut näistä Leonin Venetsia-dekkareista varmaankin toistakymmentä. Tämän kirjan luin kuitenkin alkukielellä - siis englanniksi.
Donna Leon on yhdysvaltalainen kirjailija, joka asuu Venetsiassa ja kirjoittaa englanniksi. Mielenkiintoista on, että Brunetti-kirjasarjaa ei ole käännetty italiaksi, koska Leon haluaa pysyä tuntemattomana nykyisessä kotimaassaan Italiassa.
Brunetti-dekkareiden lukemisessa viehättää ennen kaikkea lukijalle tutuksi käynyt päähenkilö perheineen ja työyhteisöineen. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin pääsisisi itsekin hetkeksi mukaan venetsialaiseen elämänmenoon. Kun Brunetti lähtee ruokatunnilla kotiinsa syömään vaimon valmistamaa lounasta ja kulauttaa palan painikkeeksi lasillisen valkoviiniä, ei kulttuuripiirin ero voisi olla selvempi! Vai voisiko kukaan kuvitella suomalaispoliisin siemailevan grappaa "neuvoa antavalla" tauolla ja panevan päivittäin merkille naispuolisen kollegansa mekon materiaalia? Brunetti ei kuitenkaan mielestäni ole mikään snobi vaan ympäristönsä ja kulttuurinsa kasvatti.
Rikos
Kuuluisa oopperalaulajatar Flavia Petrelli joutuu kummallisen ahdistelijan kohteeksi. Brunetti on oopperamusiikin suurena ystävänä tuntenut Petrellin jo entuudestaan. Ahdistelu alkaa melko viattomasti valtavien ruusumäärien lahjoittamisella, mutta saa vähitellen yhä pelottavampia muotoja. Tarinassa liikutaan siis oopperan maailmassa - ihan konkreettisestikin. Brunetti kollegoineen piiloutuu oopperan kulisseihin saadakseen napattua Petrellin ahdistelijan.
Huomionarvoista
Kirjan viimeinen luku on maistiainen seuraavasta Brunetti-dekkarista "The waters of eternal youth".
Pidän dekkareiden lukemisesta - ainakin pieninä annoksina silloin tällöin. Donna Leonit huomaan lukevani suunnilleen sitä myöten kun niitä ilmestyy. Näyttää siltä, että tuottelias kirjailija julkaisee suunnilleen dekkarin per vuosi. Kaikkiaan venetsialaiskomisario Guido Brunettista kertovia dekkareita on julkaistu jo 25 kappaletta. Olen lukenut näistä Leonin Venetsia-dekkareista varmaankin toistakymmentä. Tämän kirjan luin kuitenkin alkukielellä - siis englanniksi.
Donna Leon on yhdysvaltalainen kirjailija, joka asuu Venetsiassa ja kirjoittaa englanniksi. Mielenkiintoista on, että Brunetti-kirjasarjaa ei ole käännetty italiaksi, koska Leon haluaa pysyä tuntemattomana nykyisessä kotimaassaan Italiassa.
Brunetti-dekkareiden lukemisessa viehättää ennen kaikkea lukijalle tutuksi käynyt päähenkilö perheineen ja työyhteisöineen. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin pääsisisi itsekin hetkeksi mukaan venetsialaiseen elämänmenoon. Kun Brunetti lähtee ruokatunnilla kotiinsa syömään vaimon valmistamaa lounasta ja kulauttaa palan painikkeeksi lasillisen valkoviiniä, ei kulttuuripiirin ero voisi olla selvempi! Vai voisiko kukaan kuvitella suomalaispoliisin siemailevan grappaa "neuvoa antavalla" tauolla ja panevan päivittäin merkille naispuolisen kollegansa mekon materiaalia? Brunetti ei kuitenkaan mielestäni ole mikään snobi vaan ympäristönsä ja kulttuurinsa kasvatti.
Rikos
Kuuluisa oopperalaulajatar Flavia Petrelli joutuu kummallisen ahdistelijan kohteeksi. Brunetti on oopperamusiikin suurena ystävänä tuntenut Petrellin jo entuudestaan. Ahdistelu alkaa melko viattomasti valtavien ruusumäärien lahjoittamisella, mutta saa vähitellen yhä pelottavampia muotoja. Tarinassa liikutaan siis oopperan maailmassa - ihan konkreettisestikin. Brunetti kollegoineen piiloutuu oopperan kulisseihin saadakseen napattua Petrellin ahdistelijan.
Huomionarvoista
Kirjan viimeinen luku on maistiainen seuraavasta Brunetti-dekkarista "The waters of eternal youth".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Kenelle? Parasta sanoa heti, että Õnnepalun Paratiisi -kirja ei ole erityisen helppolukuinen! Vaikka lukija olisi lähtökohtaisesti kiinn...
-
Kuka ja missä? Kolmekymppinen Tuomas Hamara palaa toukokuisena viikonloppuna kotikyläänsä, suomalaiseen pikkutaajamaan kuin sisäisen pak...
-
Kuka, missä, milloin? Sergei Dovlatovin autofiktiivisen romaanin päähenkilö on toimittaja nimeltä Sergei Dovlatov, joka kirjoittaa juttuja...
