Krossin teosta voisi ehkä nimittää jonkinasteiseksi luku-urakaksi, sillä siinä on 1221 sivua!
Käytin teoksen lukemiseen lähes koko kesän - tosin niin, että luin samalla tai välillä muutaman muunkin kirjan, jotka on esitelty blogin edellisissä postauksissa.
Teos sijoittuu ajallisesti 1500- luvun puolivälin tienoilta 1600 -luvun taitteeseen eli se kuvaa noin viittäkymmentä vuotta. Fyysinen miljöö on pääasiassa Tallinna, mutta päähenkilön nuoruuden aikana oleillaan Saksassa, ja toisinaan vieraillaan myös Viron maaseudulla.
Uppiniskaisuuden kronikan päähenkilö on kirkkoherra Balthasar Russow. Jännitettä tarinaan syntyy siitä, että Balthasar on ajurin poika Tallinnan Kalamajasta, kun taas monet yhteiskunnan yläoksilla istuvista ovat saksalaista syntyperää. Balthasaria ei täysin hyväksytä hänen "hevostallinhajuisen" syntyperänsä takia.
Tarinan alussa Balthasar, Palle, on koulupoika, joka myöhemmin lähetetään Saksaan opiskelemaan. Kotiin palattuaan hän toimii pappina ja lopulta tulee nimitetyksi Tallinnan Pyhän Hengen seurakunnan kirkkoherraksi. Naimisiin hän ehtii kolmasti; 1500 -luvun vitsaus, rutto, vie Balthasarilta ensimmäisen vaimon ja kaksi lasta. Toinen vaimo kuolee saatuaan keskenmenon.
Balthasar kokee sielunpaimenen rooliakin tärkeämmäksi Tallinnan kronikan kirjoittamisen. Kronikan julkaisu kokee kuitenkin paljon vastustusta, koska on selvää, että siitä käy ilmi asioita, jotka eivät ole eduksi valtaapitäville.
1200-sivuisesta teoksesta on vaikea sanoa tiiviisti mitään kovin tyhjentävää. Teosta lukiessani kiinnitin huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin:
- Liivinmaan eli nykyisten Baltian maiden alueen valtioiden rajat ovat olleet 1500-luvulla melkoisessa käymistilassa.
- Intressiristiriidat aateliston + porvareiden (saksalaisten) ja tavallisen väen (virolaisten) välillä olivat suurempia kuin Suomessa aateliston ja tavallisen kansan.
- Ankarista sääoloista huolimatta Tallinnasta kuljettiin meritse niin Suomeen ja Ruotsiin kuin Keski-Eurooppaakin.
- Kirkon asema ihmisten elämässä oli huomattava.
- Inhimilliset toiveet ja tarpeet olivat 1500-luvun eläjillä kovin samankaltaisia kuin nykyihmisilläkin.
Kenelle suosittelen?
Jos Viron historia kiinnostaa, Balthasar Russowin tarina kannattaa lukea. Historiallisia tapahtumia kuvataan kiinnostavasti yksilön näkökulmasta. Tallinnan kaupunki kivimuureineen ja kujineen on myös näkyvästi esillä. Balthasar Russow on sitäpaitsi historiallinen henkilö. Teoksen lopussa on kattavasti kerrottu sekä Russowista että Jaan Krossin tavasta käsitellä Russowin henkilöä romaanissaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. elokuuta 2019
keskiviikko 24. toukokuuta 2017
Pobeda 1946 (Ilmar Taska)
Kuka ja missä?
Sodanjälkeisessä Tallinnassa elää perhe,
jonka isä pysyttelee piilossa, äiti on koko ajan huolestunut ja pikkupoika
leikkii halkopinon päällä linja-auton kuljettajaa. Lähistöllä liikkuu tuliterä
Pobeda (vau!), jonka kuljettaja käy juttusille pojan kanssa. Eipä aikaakaan,
kun tuo mukava setä saa tietää kodin takahuoneessa piileskelevästä isästä. Sitten
isä viedäänkin mustalla pakettiautolla pois, ja äiti ja poika jäävät
kahdestaan. Tai melkein kahdestaan, sillä sedällä tuntuu olevan asiaa myös
äidille.
Ilmar Taskan Pobeda 1946 kertoo toisen
maailmansodan jälkiselvittelyistä Virossa. Tarinassa kuvattu aika vaikuttaa
kaoottiselta. Viron turvallisuuspalvelu vangitsee itsenäisyysliikettä lähellä
olleen kansalliskomitean jäseniä - siinä sivussa varmaan muitakin
epäluotettaviksi tai kansanvihollisiksi luokiteltuja virolaisia. Vangitsemiset,
oikeudenkäynnit ja karkotukset ovat jokapäiväisiä asioita. Samaan aikaan maahan
lappaa tulijoita Neuvostoliiton muista osista. Kaikille ei ole asuntoja, joten
tulijoita sijoitetaan tavallisten virolaisten koteihin. Pojan tädin kotiin
esimerkiksi sijoitetaan Keski-Aasiasta kotoisin oleva perhe.
Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että
kirjassa on kaksi tarinalinjaa, joista toisessa käy hyvin ja toisessa käy
huonosti. Pojan ja hänen vanhempiensa kohtalo on surullinen ja jää osin
avoimeksi. Tädin käy paremmin.
Erityistä
Klassisella musiikilla ja
oopperalibretoilla on osansa tarinassa. Pojan täti Johanna on oopperalaulaja,
joka käy kirjeenvaihtoa englantilaisen miehensä kanssa. Koska sensuuri on
voimassa, verhoaa Johanna sanottavansa vertauskuvallisesti
oopperalibrettoja apuna käyttäen.
Toinen erityinen asia on, että vain
Johannasta ja tämän miehestä Alanista käytetään nimiä. Muut henkilöt ovat
poika, äiti (sisko), isä ja mies. Onko tällä valinnalla haluttu korostaa
henkilöiden kasvottomuutta? Osoitetaan, että surulliset ja epäoikeudenmukaiset
kohtalot olivat monien osa sodanjälkeisessä Virossa.
lauantai 17. lokakuuta 2015
Parturi
Kuka, missä, milloin?
Jalokiviliikkeen ryöstäjät kaappavat viereisen parturiliikkeen asiakkaat ja työntekijän panttivangeiksi. Paikalle kutsutaan äskettäin panttivankitilanteiden ratkaisukurssin käynyt naispoliisi, joka yrittää parhaansa mukaan saada tilannetta laukeamaan rauhanomaisesti.
Tarinassa ei varsinaisesti ole päähenkilöä. Kerronnan näkökulma vaihtuu useaan otteeseen.
Tapahtumat sijoittuvat loppukesän helteiseen Helsinkiin, 2000-luvulle.
Oma lukukokemus
Roman Schatzin kirjoittamassa kirjassa on 156 sivua, joten se on nopealukuinen. Lukemista sujuvoittaa myös se, että luvut ovat lyhyitä ja niissä on paljon dialogia. Kirjan tyypittäminen on vähän haasteellista. Olisikohan tämä surkuhumoristinen dekkari? Takakannessa teosta luonnehditaan näin:"Parturi on tiivis ja railakas satiiri yhteis- ja ehkä koko ihmiskunnankin nykytilasta." Parturi on mielestäni kompakti ja raikas, joskin uskottavuuden suhteen hivenen yliampuva teos.
Teemat
rikos
oikeudenmukaisuus
yhteiskunta
Lukion kurssit
2 dekkari
9 nykykirjallisuus
Jalokiviliikkeen ryöstäjät kaappavat viereisen parturiliikkeen asiakkaat ja työntekijän panttivangeiksi. Paikalle kutsutaan äskettäin panttivankitilanteiden ratkaisukurssin käynyt naispoliisi, joka yrittää parhaansa mukaan saada tilannetta laukeamaan rauhanomaisesti.
Tarinassa ei varsinaisesti ole päähenkilöä. Kerronnan näkökulma vaihtuu useaan otteeseen.
Tapahtumat sijoittuvat loppukesän helteiseen Helsinkiin, 2000-luvulle.
Oma lukukokemus
Roman Schatzin kirjoittamassa kirjassa on 156 sivua, joten se on nopealukuinen. Lukemista sujuvoittaa myös se, että luvut ovat lyhyitä ja niissä on paljon dialogia. Kirjan tyypittäminen on vähän haasteellista. Olisikohan tämä surkuhumoristinen dekkari? Takakannessa teosta luonnehditaan näin:"Parturi on tiivis ja railakas satiiri yhteis- ja ehkä koko ihmiskunnankin nykytilasta." Parturi on mielestäni kompakti ja raikas, joskin uskottavuuden suhteen hivenen yliampuva teos.
Teemat
rikos
oikeudenmukaisuus
yhteiskunta
Lukion kurssit
2 dekkari
9 nykykirjallisuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Kenelle? Parasta sanoa heti, että Õnnepalun Paratiisi -kirja ei ole erityisen helppolukuinen! Vaikka lukija olisi lähtökohtaisesti kiinn...
-
Kuka ja missä? Kolmekymppinen Tuomas Hamara palaa toukokuisena viikonloppuna kotikyläänsä, suomalaiseen pikkutaajamaan kuin sisäisen pak...
-
Kuka, missä, milloin? Sergei Dovlatovin autofiktiivisen romaanin päähenkilö on toimittaja nimeltä Sergei Dovlatov, joka kirjoittaa juttuja...

