Paratiisilinnut (Mara Zalite)

 

Kuka, missä ja milloin?

Kymmenvuotias Laura-tyttö perheineen on palannut joitain aikoja sitten Siperiasta, karkotuksesta, takaisin kotikyläänsä Latviaan. Eletään 1960-luvun kolhoosikylässä Latvian maaseudulla. 

Tarinassa on ulkopuolinen kertoja, mutta tapahtumat ja tilanteet kuvataan Lauran näkökulmasta. Ja tapahtumia tosiaan riittää. Lapset leikkivät omia leikkejään paitsi silloin, kun päätyvät kolhoosin lapsiprikaatiin tekemään aikuisten apuna kananrehua. Työhön pitää kunnon neuvostokansalaisten tottua jo pienestä pitäen! 

Aikuisilla on monenlaisia huolia, ja ajan ilmapiiri sisältää myös  ristivetoa. Ulospäin on näytettävä kunnon (neuvosto)kansalaiselta, mutta vanhan Latvian ajan kansallishenki, jota yritetään piilotella kuin sadun lampun henkeä konsanaan, pääsee näkyville aika ajoin. Erityisesti Lauran Mamma edustaa vanhan ajan ihmisiä, jonka kuullen ei sovi esittää pioneereissa opittuja neuvostofraaseja. Lampun hengen lisäksi myös pullon henki  kyläilee monissa perheissä. 

Siperiassa eletty aika on jättänyt Lauran perheeseen traumoja, joita kukin sulattelee tavallaan. Kotimaahan pääsy ja läheisten kanssa eläminen, vaikkakin uudessa, epämiellyttävässä järjestelmässä, lohduttaa ihmisiä, mutta on oltava varovainen, ettei päästä suustaan vääriä asioita väärässä paikassa.

"Äiti haluaa salata jotakin Lauralta. Lauran itsensä tähden? Isäkään ei halua kertoa kaikkea loppuun asti. Laura haluaa salata, että hän on kuuluut, mitä vanhemmat puhuvat. Kaikki haluavat salata kaikilta vierailta ihmisiltä, millaista Siperiassa on oikeasti ollut." 

Mitä jäi mieleen?

Kuvaus lasten työprikaatista on surkuhupaisa. Lapset ovat lapsia kaikkina aikoina, joten vastuullinen kanojenhoito saattoi muuttua yhtäkkiä munasodaksi, josta palattiin kotiin tukka ja vaatteet tahmassa. Lauran kotikylän värikäs väki hämmästytti ja ilahdutti.

Mietin myös, saako noin vinksahtaneessa yhteiskuntajärjestyksessä eläminen ihmisistä jollain lailla inhimillisempiä toisiaan kohtaan, kun kaikki joutuvat tavalla tai toisella elämään yhteiskunnan outoja odotuksia väistellen. 

Muuta

Paratiisilinnut valittiin ilmestymisvuonnaan (2018) Latvian parhaaksi proosateokseksi. Perheen vaiheista kerrotaan myös aiemmin ilmestyneessä romaanissa Viisi sormea. Molemmat teokset ovat osittain omaelämäkerrallisia. 

Kosken kahta puolta (Jari Järvelä)

Kuka, missä, milloin?

Romaanissa 7-vuotias Jari-poika elää kaksi kesäpäivää kahdessa mummilassaan. Kirjan takakannessa kerrotaan, että tapahtuma-aika on vuosi 1977. Mummit asuvat samalla paikkakunnalla, mutta eivät ole juuri tekemisissä keskenään ennen kuin romaanin viimeisessä luvussa istuvat Jarin ylioppilasjuhlissa pihakiikussa vierekkäin.

Mummien lapsuudenperheet ovat eläneet vuoden 1918 tapahtumat eri puolillla, toinen punaisten, toinen valkoisten. Lapsuudenaikaiset sotakokemukset ovat pitäneet heidän maailmansa erillään - vaikka sitten onkin käynyt niin,että heidän lapsensa ovat rakastuneet ja perustaneet perheen.

Kirjan kertojana on pääasiassa Jari, mutta välillä kertojina ovat Mummit, Aino ja Sofia,  lapsina. Näin sotatilanteita tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Jarin mielikuvitusmaailmassa Mummien kertomukset alkavat elää. Hän esimerkiksi leikkii Vilho-pojan kanssa, joka surmattiin Aino- Mummin kotipihaan vuonna 1918.

Kenelle voi suositella?

Jos vuoden 1918 tapahtumien tarkastelu eräänlaisesta ruohonjuuriperspektiivistä kiinnostaa, Järvelän teos kannattaa lukea. Romaani myös osoittaa, kuinka pitkät jäljet sotatapahtumilla on ihmisten elämässä.

Korkea aika (Laura Lähteenmäki)

Kuka, missä ja milloin?

Korkea aika on perhetarina, jonka aikajänne ylettyy vuodesta 1948 nykypäivään. Keskeinen henkilö on nuorena evakkona Hämeeseen muuttanut Anna. Tarina kuvaa Annan perheen elämää neljässä polvessa.

Kaiken alku on Annan ja Olavin liitto ja perhe-elämä, jota he alkavat niukoista lähtökohdistaan rakentaa sodanjälkeiseen Hämeeseen. Tarina päättyy Annan ja hänen lapsenlapsenlapsensa yhteiseen hetkeen, jossa keskeisenä puheenaiheena on vuosikymmeniä sitten Suomesta lähtenyt isoisoisä, Olavi. Onko hän vielä elossa?  Mihin ja miksi hän oikeastaan lähti?

Kirja on moninäkökulmainen. Kirjassa on ulkopuolinen kertoja, mutta aina luvun vaihtuessa näkökulmakin vaihtuu. Luvut on otsikoitu esimerkiksi "Anna, 1948" tai "Olavi, 1970".

Mitä kirja kertoo maailmasta ja ihmisistä?

Tämä on kysymys, jota pyydän oppilaita pohtimaan minkä tahansa romaanin tai novellin luettuaan.  Korkea aika on tarina, jonka yksityiskohtien kuvaileminen tuntuu turhalta, kun kysymys on elämän suurista asioista ja niiden kokemisesta. Kirjan kannen kuvituksena on musteläiskämäinen profiilikuva. Ehkä sen on tarkoitus viestiä, että todellisuuden ja sen vaikutukset voi nähdä ja kokea monella eri tavalla. Elämässä ei ole olemassa yhtä todellisuutta tai kokemusta, jonka voisi jakaa toisen ihmisen kanssa, vaan jokaisella on omansa. Esimerkiksi perheenjäsenen kuolema merkitsee jokaiselle eri asioita. Yksi menettää kasvinkumppaninsa, toinen tulevat lapsenlapsensa ja kolmas kadottaa elämänilonsa yleisesti.

Korkea aika kuvaa mielestäni myös sitä, kuinka yksilön teoilla on seurauksensa ja vaikutuksensa myös läheisten ihmisten elämään. Jos asioista ei puhuta, vaikutukset ovat usein aika ikäviäkin. Puhumatta jääneet asiat jokainen taas tulkitsee omalla tavallaan. Surkuhupaisin esimerkki tarinassa liittyy perheen isän päätökseen jättää perheensä ja siihenastinen elämänsä. Hän jättää talon vaimolleen ja ostaa tälle lähtiäislahjaksi  väritelevision. Näin hän uskoo hyvittäneensä pieleen menneen yhteiselämän. Vaimo mykistyy ja suree koko loppuelämänsä selvittämättä jääneitä asioita.

Kirjan keskeinen pohdiskelun kohde on hyvin kiteytetty kansiliepeen sitaatissa. "Kai tyttö oli selittänyt itselleen äsken puhutut, ei niin mukavat perhesuhteet monin tavoin, ja he tuijottivat toisiaan kuin arvioiden, kuinka paljon toinen kesti suoraa puhetta ja missä kohtaa asiat oli syytä sanoa hellemmin."

Kirjasta toisaalla:

Kirjakaapin kummitus

Ullan luetut kirjat

Kuin surmaisi satakielen (To kill a Mockingbird)

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Kahdeksanvuotias Scout -tyttö asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Perheeseen kuuluu myös mustaihoinen palvelijatar.

Mistä on kyse?

Scoutin isä, Atticus, on ammatiltaan asianajaja. Hän puolustaa oikeudenkäynnissä mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen pahoinpitelystä. Alabamassa vallitsee vielä kirjan kuvaamana aikana tiukka rotuerottelu. Oikeamielistä ja moraalikäsityksiltään useimmista valkoisista poikkeavaa Atticusta paheksutaan, koska tämä puolustaa mustaihoista miestä. Yhteisön paheksunnasta saavat osansa myös lapset Scout ja Jem.

Paitsi oikeudenkäynnistä ja sen vaikutuksista maycombilaiseen yhteisöön, kirja kertoo myös äidittömänä kasvaneen tytön ja tämän veljen lapsuudesta. Tarina kerrotaan Scoutin näkökulmasta.

Kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista. Ympäristöä ja ihmisiä kuvaillaan yhdeksänvuotiaan silmin. Tarinassa on myös runsaasti dialogia, mikä sujuvoittaa lukemista.

Oma lukukokemus

Suomalaisen kustantajan, Gummeruksen,  sivuilla kirjaa kuvaillaan "amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakiveksi" ja "yhdeksi rakstetuimmista klassikkoromaaneista" kautta maailman. Mielestäni romaani on hyvä. Tarina on "koukuttava"; lukijana haluaa tietysti tietää, miten oikeudenkäynnissä käy. Henkilöt ovat aidon oloisia. Oman mausteensa tarinaan tuo aikuisten maailma lapsen silmin nähtynä. Mielestäni kirjassa suuret teemat, kuten  rotuerottelu, naisten asema, eriarvoisuus ja sivistyksen merkitys saavat kaikki kasvot tarina henkilöiltä.

Mitä erityistä?

Kirjailija Harper Lee on julkaissut teoksen vuonna 1960. Juuri äsken (2015) on ilmestynyt toinen teos, Go set a Watcman (Kaikki taivaan linnut). Se on kirjoitettu jo 1950 -luvulla, mutta jatkaa päähenkilö Scoutin tarinaa.

Kirjasta on tehty myös elokuva. Se on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Pohdittavaa

Selvitä, miksi Yhdysvalloissa oli rotuerottelua vielä 1930 -luvulla.
Mitkä kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia?

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri
4 vaikuttava romaani

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani on vuoden 2014 Finlandia -palkinnon voittanut romaani. Blogissa on esitelty muitakin eri vuosina ehdokkaina olleita romaaneja. Oli yllätys, kun huomasin, että palkintoa jakavan Suomen Kirjasäätiön sivuilla todetaan ainoastaan, että palkinto myönnetään ansiokkaalle suomalaiselle romaanille. Tarkempia kriteerejä ei siis ole!

Vuoden 2014 Finlandia -palkinnosta  päätti professori Anne Brunila, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 27.11. perusteli palkinnon antamista Valtosen romaanille seuraavasti:
"Mitään vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta en ole aikaisemmin lukenut." ja "Kirja on hämmästyttävä yhdistelmä tarkkanäköistä ihmissuhdekuvausta, syvällistä moraalista ja eettistä pohdintaa, science fictionia ja jännitystä."

Kuka, missä ja milloin?

Tarina sijoittuu nykyaikaan, Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa parikymmentä vuotta aiemmin, kun nuori neurotieteilijä Joe Chayefski tulee Suomeen, elää lyhyen romanssin ja saa lapsen suomalaisen Alinan kanssa. Kirjan nykyhetkessä Joe on palannut Yhdysvaltoihin ja perustanut uuden perheen, Alina ja pariskunnan yhteinen poika Samuel elävät Suomessa. Samuel on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt opiskelemaan biotieteitä yliopistoon.

Positiivisesta vireestä huolimatta Samuelin elämä sakkaa pahemman kerran. Suuri pettymys on, että etäiseksi jäänyt isä ei pidä mitään yhteyttä, vaikka Samuel on menestynyt hyvin koulussa ja kiinnostunut samanlaisista asioista kuin isä. Lisäksi suhde tyttöystävään päättyy, eivätkä opiskelut etene.

Joen elämää puolestaan hankaloittavat eläinaktivistit, jotka iskevät paitsi työpaikalle myös perheen kotiin. Kriisi ja ulkopuolinen uhka ei tässä tapauksessa yhdistä perhettä, vaan alkaa repiä sitä erilleen.

Oma lukukokemus

Kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Lukukokemukseni ei selvästikään ollut yhtä euforinen kuin professori Anne Brunilalla. Mielestäni kirjassa oli liikaa aineksia ja teemoja: parisuhdeongelmat, avioerolapset, hylätyksi tulemisen kokemus, murrosikäisen kriisi, koulutetun naisen uran ja perheen yhdistäminen, lasten kasvattaminen, eläinaktivismi, tutkimuksen teon eettiset kysymykset, nykyteknologian etiikka, markkinavoimien tunkeutuminen nuoren ihmisen elämään, oikeus aseelliseen itsepuolustukseen (Yhdysvalloissa), kulttuurien väliset erot...

Hyvää oli se, että kirja käsittelee nykypäivän kysymyksiä. Romaanissa on ulkopuolinen kertoja, mutta näkökulma vaihtuu. Tärkeimmät näkökulmat ovat tietysti Joen ja Samuelin. Kerrontateknisesti kiinnostavaa oli, että kriittisimpiä tapahtumia kuvattaessa Samuelin näkökulmaa ei paljastettu, mutta lukija johdateltiin ajattelemaan tietyllä tavalla Samuelin tekemisistä. Lopussa sitten paljastuu, että asiat eivät ole olleet aivan sitä, miltä ne ensiksi näyttivät. Joen (ja myös lukijan) käsitys Samuelista osoittautui vääristyneeksi. (Onkohan tämä juonipaljastus?)

Teos ei kuvaa tiedemaailmaa kovinkaan syvällisesti, jos joku sitä odottaa. Mietin myös kirjan nimeä, joka on intertekstuaalinen viittaus Jeesuksen ristillä esittämään rukoukseen. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä..." Nimi voi mielestäni romaanissa viitata moniin asioihin tutkimustyöstä ihmissuhdepulmiin tai jopa Joen tyttären uusinta teknologiaa edustavaan i Am -laitteeseen, joka tallentaa käyttäjänsä mieltymyksiä ja kulutustottumuksia.

Kirjassa on 557 sivua.

Lukion kurssit

4 vaikuttava romaani
8,9 kotimainen nykykirjallisuus

Tyttölapsia

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Ljudmila Ulitskajan novellikokoelmassa ollaan Moskovassa ja sen liepeillä 1940 -luvun lopun ja 1950 -luvun Neuvostoliitossa.

Kuten kokoelman nimestä voi päätellä, tarinat kertovat koulutytöistä. Jotkut henkilöt esiintyvät useammassakin tarinassa: Tanja, Lidka, Aljona sekä kaksoset Viktorija ja Gajane. Kirjassa kuvataan pääasiassa tyttöjen arkista elämää: koulunkäyntiä, syntymäpäiväjuhlia, pioneerikerholaisia.

Aiheita ovat esimerkiksi tyttöyhteisön hierarkia, sisarusten väliset suhteet, sosiaaliluokkien erot, koulukiusaaminen sekä tietysti tyttöjen oma kasvu ja kehitys. Kerrontatapa on psykologinen. Lukijalle kerrotaan, mitä henkilöt ajattelevat ja miltä heistä tuntuu. Novelleissa on kuitenkin  melko runsaasti dialogia, joka tekee henkilöistä aidon tuntuisia ja tuo tekstiin myös huumoria.

Kokoelman ensimmäisen osan ("Tyttölapsia") novellit ovat pituudeltaan 20-40 -sivuisia. Jälkimmäisen osan (Lapsuus -49) novellit ovat selvästi lyhyempiä, vain muutaman sivun mittaisia.

Kenelle voi suositella?

Jos neuvostonostalgia kiinnostaa, kirja kannattaa lukea. Toisaalta varmasti kuka tahansa voi kiinnostua teoksesta lapsuuden ja nuoruuden kuvauksena. Jotkin asiat ovat ja pysyvät aikakaudesta ja yhteiskuntajärjestelmästä riippumatta. Ehkä kirja kuitenkin puhuttelee enemmän naislukijoita.

Huomionarvoista

Kirjailija Ljudmila Ulitskaja on koulutukseltaan perinnöllisyystieteilijä ja (kirjan etuliepeen mukaan) yksi Venäjän arvostetuimmista ja myös kansainvälisesti palkituimmista nykykirjailijoista.

Teemoja/aiheita

lapsuus, nuoruus
sisaruus
kouluelämä
Venäjä (Neuvostoliitto)

Lukion kurssit

3 novellikokoelma

Pohdittavaa

Millaiset novellikokelmassa kuvatut asiat ovat ajattomia eli kuuluvat myös nykylasten ja -nuorten maailmaan?

Ja vuoret kaikuivat

Missä ollaan?

Romaanin päänäyttämö on Afganistan. Tapahtumien aikaväli on vuodesta 1952 vuoteen 2010.  Tapahtumat alkavat afganistanilaisesta maalaiskylästä, Shadbagista, jossa asutaan majoissa ja pestään pyykkiä virrassa. Eletään siis alkeellisissa oloissa. Myös Kabul tulee lukijalle tutuksi. Afganistanin lisäksi ollaan Ranskassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.

Kenestä kerrotaan?

Romaanin tärkeimmät henkilöt ovat sisarukset Abdullah ja Pari. Kertomus alkaa heidän lapsuudestaan. Onnettomien olosuhteiden vuoksi he joutuvat eroon toisistaan ja tapaavat toisensa uudelleen vasta vanhuksina (juonipaljastus!) Romaanissa on oikeastaan yhdeksän eri kertomusta, jotka kaikki kerrotaan eri henkilön näkökulmasta. Osassa kertomuksista on minäkertoja, osassa taas ulkopuolinen kertoja. Kaikki henkilöt kuitenkin  liittyvät lopulta Abdullahin ja Parin tarinaan tavalla tai toisella. Henkilöitä ovat esimerkiksi lasten eno Nabi, Shadbagin myöhempien aikojen huumekeisarin poika Adel, Kabulissa kirurgina työkentelevä kreikkalainen Markos sekä Abdullahin tytär Pari.

Mistä on kysymys?

Löysin surullisen keijun
siimeksestä paperipuun.

Tiedän surullisen keijun
jonka tuuli puhalsi pois.

Parin ja Abdullahin hyräilemä lastenlaulu toistuu kertomuksessa useaan otteeseen. Laulun sävy kuvaa koko tarinan tunnelmaa: läheisistään eroon joutuminen saa aikaan surun, joka sävyttää koko elämää. Oikeastaan kaikkia kirjan henkilöitä yhdistää jonkinlainen haavoittuvuus tai kärsimys - joko itse koettuna tai läheltä seurattuna.

Kirjan tarinat ovat sujuvasti kirjoitettuja, ja  henkilöistä piirtyy lukijalle elävä kuva. On myös kiinnostavaa miettiä aina uuden tarinan alkaessa, miten se yhdistyy Abdullahin ja Parin tarinaan.

Mitä jäin miettimään?

Voisiko samantapainen tarina sijoittua Suomeen?  Kadonneen jäljillä tv-ohjelmassa ollaan ehkä samantapaisten kysymysten äärellä. Romaanin tapahtumat toki liittyvät tiukasti Afganistaniin ja siellä vallinneeseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Läheisistään varhain eroon joutuneen lapsen kokemus saattaa kuitenkin olla tunnistettava muuallakin kuin romaanin kuvaamassa maailmassa.

"Mutta myös jotakin muuta, ja se kutsuu häntä eniten. Se on hänen näkökenttänsä reunalla, pakeneva varjo. Hahmo. -- Hän etsii hahmon kasvoja, mutta ne pakenevat häneltä, liukuvat pois aina, kun hän kääntyy katsomaan. Pari tuntee aukon avautuvan sisällään. Hänen elämästään on aina puuttunut jotain. Jotenkin hän on aina tiennyt sen. "Veli", hän sanoo tajuamatta puhuvansa ääneen. Tajuamatta itkevänsä."



Teemoja

perhe
oikeudenmukaisuus
sisaruus

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (Myös Khaled Hosseinen aiemmat romaanit Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa sopivat kurssin teemaan.)

Kaksi viatonta päivää

Missä ollaan?

Suomessa, tarkemmin määrittelemättömässä kaupungissa. Kirjan nimi viittaa kahteen kesämökillä vietettyyn päivään. Kirjan aikajänne on suunnilleen 1970 -luvulta nykypäivään.

Kenestä kerrotaan?

Kirjan päähenkilö on Sistinja, joka tarinan alussa on lapsi ja tarinan lopussa keski-ikäinen nainen. Sistinja on äitinsä hylkäämä, tätinsä luona kasvanut tyttö. Hän ei saa elämästään otetta, vaan koulut käytyään lipuu elämään alkoholisoituvan ja väkivaltaisen miehen, Aken, kumppanina. Kestääkseen Sistinja tarvitsee lääkkeitä - ja viinaa. Sistinjan tytär Hertta on toinen keskeinen henkilö tarinassa. 

Mistä on kyse?

"Kaksi viatonta päivää" on mielestäni sukupolvien tarina. Siinä kuvataan, kuinka tietynlainen osattomuus ja näköalattomuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Kirjan nimi on siinä mielessä harhaanjohtava, että mökillä vietetyt päivät ovat pienen pieni osa Sistinjan ja Hertan viinanhuuruisesta elämästä eivätkä ole tarinan keskeisin asia. Kirjan kieli on paikoin tajunnanvirtamaista, mikä ainakin minulle luo vaikutelman siitä, että henkilöt ovat jotenkin niin upoksissa omaan surkeuteensa, että eivät enää ymmärrä, miten epänormaalia heidän "normaalielämänsä" on. 

" Ja sitten Hertta kiskoo Aken kengät pois jaloista, se on Hertan luottotehtävä, Hertta on paras tyttö siihen hommaan. Mutta nyt Ake kaatuu hankalaan paikkaan, vessanpytyn ja seinän väliin. Hertta vuoroin empii, vuoroin raivoaa. Ake on painava. Hän repii ja repii, ei Ake liikahda, on jätettävä. Itse käytävä pissalla niin että nostaa jalat Aken ruhon päälle. Pitää Aken paksua niskaa jalkatukena.
Herttaa naurattaa."

Kirjan teemoja

perhe
parisuhde
alkoholismi
lapsuus

Huomionarvoista

Näkökulma vaihtuu useaan otteeseen, eikä kertomus etene kronologisesti, vaan mukana on takaumia, joten tarinan seuraaminen on paikoin haasteellista. Toisaalta sekä äidin että tyttären lapsuus vaikuttaa yhtä ankealta, joten vaikutelma "tätä yhtä ja samaa" voi olla aiheellinenkin.

Kirjasta tulevat mieleeni Markus Nummen Karkkipäivä ja Mari Mörön Kiltin yön lahjat, jotka molemmat kertovat heitteillä olevista lapsista hyvinvointi-Suomessa.

Kaksi viatonta päivää oli vuoden 2014 Finlandia -palkintoehdokas.

Lukion kurssit

 4 vaikuttava kirjallisuus
 6 ja 8 nykykirjallisuus