Alli-niminen kalastajaperheen tytär Laatokalta lähtee talvisodan päätyttyä perheineen evakkoon Seinäjoelle. Aivan kuten Väylä-romaanin nimetön päähenkilö, Allikin saa kulkea evakkotaipaleensa perheen karjasta huolehtien. Lehmien ja hevosen lisäksi Allin seurana tai oikeastaan huolehdittavana on hänen raskaana oleva kälynsä.
Vaikka rauha on solmittu, epävarmuus tulevaisuudesta kalvaa Seinäjoelle päätynyttä perhettä. Kotisaareen Laatokalle on ikävä eikä kalastajan ammattia voi Pohjanmaan lakeuksilla harjoittaa. Perheen parikymppisistä kaksospojista toinen oli kaatunut sodassa eikä nuoren miniän raskaus pääty onnellisesti.
Juonta ei kannata paljastaa enempää. Tärkein teema teoksessa lienee Allin kasvukertomus. Perheen vahvatahtoinen ja suorastaan kovasydäminen äiti haluaa päättää Allin elämän suunnasta. Hän vähättelee Allin kykyjä, osaamista ja toiveita. Tarkkasilmäinen käly ymmärtää perheen vinoutuneen valta-aseman, ja auttaa Allia huomaamaan oman vahvuutensa ja tarpeellisuutensa.
Miltä sota seurauksineen näyttää teoksessa?
Tarinassa on yllättävän paljon samankaltaisia elementtejä kuin edellisessä postauksessa esitellyssä Rosa Liksomin Väylässä. Nuori naispäähenkilö on tarinan minäkertoja. Huomion kohteena ovat evakot eivätkä sotatapahtumat. Ennen lintuja -teoksen nykyhetkessä tykit ovat suurimman osan ajasta jo vaienneet, ja sodan jälkiselvitteyt ovat esissä. Tärkeä miljöö on seinäjokelainen sotasairaala, jonne Allikin päätyy "aputytöksi". Sairaalassa hoidetaan sodassa haavoittuneita, ja sodan jäljet näkyvät sekä fyysisinä että psyykkisinä vammoina. Erityisen riipaisevalta kuulostaa lastenosasto, josta kaikkia lapsia ei haeta kotiin.
Sodan riepottelemien ihmisten elämässä perhesuhteet läpivalaistaan. Allilla on eri isä kuin perheen muilla lapsilla. Tuomas-veli ei jaksa huolehtia omasta lapsestaan. Lydia-äiti kohtelee lapsiaan eriarvoisesti. Mitä perheestä jää jäljelle, kun ulkoiset puitteet sortuvat ympäriltä ja perheenjäsenten käsitys hyvästä elämästä suuren mullistuksen jälkeen on erilainen?
Sen verran spoilaan juonta, että Allille käy hyvin, vaikka Laatokka vaihtuukin hiljakseen virtaavaan jokeen.
"Isätön on kuin muuttolintu, minähän sen tiedän. Mutta riittää, jos on parvi, jossa lentää. Etkö sinäkin ajattele, ettei parven selviytymisen kannalta ole väliä mikä poikanen on kenenkin?"
Alli löytää parvensa, ja hänen siipensä suojaavat muutamaakin elämässään kolhiutunutta tai huonon lähdön saanutta kulkijaa.
Tuli vielä mieleen
Jokin aika sitten keskusteltiin julkisestikin siitä, miten sodan kuvaus on Suomessa pitkään keskittynyt rintamamiesten näkökulmaan. Nythän tilanne on jo ihan toinen! Naisia, kotirintamaa ja evakoita käsitteleviä kirjoja on viime vuosina julkaistu useitakin. Äkkisältään mieleen tulee Minna Rytisalon Lempi, Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa, Rosa Liksomin jo aiemmin tässä tekstissä mainittu Väylä ja nyt Merja Mäen Ennen lintuja. Listaa voisi varmaan vielä jatkaakin.
