Keskuspuiston yksinäinen

Kuka, missä, milloin?

Newyorkilaisen kerrostalon asukkaat huomaavat, että Keskuspuistossa asuu koditon koira, joka on lisäksi hyvin ihmisarka. Muuan talon asukas, vanha mies, saavuttaa pikku hiljaa koiran luottamuksen.

Tarinan kertoja tai oikeastaan erityisesti hänen vaimonsa seuraa mielenkiinnolla koiran ja vanhan miehen kehittyvää ystävyyttä. Lopulta koiralle on löydyttävä koti. Mitä tehdään?

Mistä on kyse?

Tarinan keskiössä on sympaattinen koirapersoona. Lähes yhtä tarkeää on koiran aikaansaama yhteisöllisyys. Tämä piirre tuo mieleen blogissa aiemmin esitellyn Bim Mustakorvan.

Muuta

Kirja on lyhyt (131 sivua) ja siis nopealukuinen. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen Paul Wilkes.

Kuin surmaisi satakielen (To kill a Mockingbird)

Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?

Kahdeksanvuotias Scout -tyttö asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Perheeseen kuuluu myös mustaihoinen palvelijatar.

Mistä on kyse?

Scoutin isä, Atticus, on ammatiltaan asianajaja. Hän puolustaa oikeudenkäynnissä mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen pahoinpitelystä. Alabamassa vallitsee vielä kirjan kuvaamana aikana tiukka rotuerottelu. Oikeamielistä ja moraalikäsityksiltään useimmista valkoisista poikkeavaa Atticusta paheksutaan, koska tämä puolustaa mustaihoista miestä. Yhteisön paheksunnasta saavat osansa myös lapset Scout ja Jem.

Paitsi oikeudenkäynnistä ja sen vaikutuksista maycombilaiseen yhteisöön, kirja kertoo myös äidittömänä kasvaneen tytön ja tämän veljen lapsuudesta. Tarina kerrotaan Scoutin näkökulmasta.

Kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista. Ympäristöä ja ihmisiä kuvaillaan yhdeksänvuotiaan silmin. Tarinassa on myös runsaasti dialogia, mikä sujuvoittaa lukemista.

Oma lukukokemus

Suomalaisen kustantajan, Gummeruksen,  sivuilla kirjaa kuvaillaan "amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakiveksi" ja "yhdeksi rakstetuimmista klassikkoromaaneista" kautta maailman. Mielestäni romaani on hyvä. Tarina on "koukuttava"; lukijana haluaa tietysti tietää, miten oikeudenkäynnissä käy. Henkilöt ovat aidon oloisia. Oman mausteensa tarinaan tuo aikuisten maailma lapsen silmin nähtynä. Mielestäni kirjassa suuret teemat, kuten  rotuerottelu, naisten asema, eriarvoisuus ja sivistyksen merkitys saavat kaikki kasvot tarina henkilöiltä.

Mitä erityistä?

Kirjailija Harper Lee on julkaissut teoksen vuonna 1960. Juuri äsken (2015) on ilmestynyt toinen teos, Go set a Watcman (Kaikki taivaan linnut). Se on kirjoitettu jo 1950 -luvulla, mutta jatkaa päähenkilö Scoutin tarinaa.

Kirjasta on tehty myös elokuva. Se on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Pohdittavaa

Selvitä, miksi Yhdysvalloissa oli rotuerottelua vielä 1930 -luvulla.
Mitkä kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia?

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri
4 vaikuttava romaani

Bim mustakorva

Jotain ihan muuta! Näin voisi luonnehtia Gavril Trojepolskin vuonna 1971 kirjoittamaa romaania Bim mustakorva. Se onkin lähes täydellinen vastakohta äsken lukemilleni Mari Jungstedtin kiivastempoisille dekkareille.

" Bim nuolaisi isännän kättä ja katsoi tätä tarkkaavaisesti silmiin. Hän oli jo oppinut pitämään siitä, että isäntä puheli hänelle vaikka ymmärsikin toistaiseksi vain sanat: "Bim" ja "ei saa". Ja sylissä oli niin kovin, kovin mukavaa tarkkailla otsalle valahtavia valkeita hiuksia, ystävällisiä huulien liikkeitä ja tuntea turkissaan lämpimien, lempeiden sormien kosketus. Sitä paitsi Bim tiesi jo erehtymättömän varmasti, oliko isäntä iloinen vai murheellinen, moittiko hän vai kehui, kutsuiko luokseen vai käskikö pois."

Missä ollaan?

Venäläisessä (neuvostoliittolaisessa) tarkemmin nimeämättömässä pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.

Kenestä kerrotaan?

Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjan päähenkilö on koira, mustakorvainen englanninsetteri (toisten lähteiden mukaan gordoninsetterin albiinomuunnos) Bim. Bim on viisas ja oppivainen lintukoira, ja on lämpimästi kiintynyt isäntäänsä. Isäntä, Ivan Ivanyts, on yksinäinen leskimies.

Kirjan voi tavallaan jakaa kolmeen osaan: aluksi Bim ja Ivan Ivanyts elävät rauhallista elämää, joka koostuu yhteisistä metsäretkistä, lämminhenkisestä yhdessäolosta ja arkipäivän pienistä sattumuksista. Tapahtumat saavat käänteen, kun Ivan Ivanyts sairastuu ja joutuu sairaalaan toiselle paikkakunnalle. Bim ei tiedä, mihin isäntä on mennyt, joten tarinan toisen osa kertoo Bimin pitkästä odotuksesta ja epätoivoisista etsintäretkistä. Tämä osio ei pääty onnellisesti, ja niinpä kolmas osa kertoo Bimin kanssa ystävystyneiden ihmisten elämästä sen jälkeen, kun Bimistä on jäljellä enää kauniita (ja vain kauniita!) muistoja.

Mitä jäi mieleen?

Lukijana nautin Trojepolskin leppoisasta ja tunnelmoivasta tyylistä. Tarinan surullisesta pohjavireestä huolimatta mukana on hiukan huumoriakin. Bim kuvataan niin elävästi, että lukijana tuntuu kuin olisi oikeasti saanut tutustua hienoon ja ystävälliseen lemmikkiin. Uskon, että koiranomistajat saavat tekstistä vielä lisää sävyjä irti.

"Ensinnäkin Bim huomasi, että kaikki ihmiset tuoksuivat pakokaasulle ja vasta sen takana tuntui muita eriasteisia hajuja. Tuossa menee pitkä, laiha ihminen suurissa, aika kuluneissa kengissä kantaen verkkokassissa perunoita, samanlaisia, joita isännällä oli tapana tuoda kotiin. Laiha kantaa perunoita ja tuoksuu tupakalta. Hän askeltaa nopeasti, kiirehtien, ikään kuin yrittäen saavuttaa jotakuta. Mutta se on näennäistä - kaikki yrittävät saavuttaa jonkun. Ja kaikki etsivät jotakin niin kuin kenttäkokeissa sillä miksi he muuten juoksisivat pitkin katua, ovista sisään ja taas ulos ja jatkaisivat matkaa?"

Huomionarvoista

Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanislav Rostotskiy. Mikäli muistan oikein, elokuvan käsikirjoitus seurailee tarkasti kirjan tapahtumia. Elokuva on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.

Kirjassa on noin 250 sivua.

Teemoja

ihmisen suhde luontoon
ystävyys eri muodoissaan (ihmisen ja eläimen välinen ystävyys, ihmisten välinen ystävyys)
uskollisuus

Lukion kurssit

1 toisesta kulttuurista kertova romaani
4 vaikuttava romaani

Pohdittavaa:

Millaisena kirjassa kuvataan ihmisen luontosuhdetta?
Miten kirjassa kuvataan ystävyyttä?
Millä keinoin teksti ohjaa lukijaa eläytymään Bimin maailmaan?
Millä keinoin teksti vaikuttaa lukijan tunteisiin?

Murhia Gotlannissa

Kesän dekkariannoksena luin peräjälkeen Mari Jungstedtin kolme uusinta (suomennettua) dekkaria: Neljäs uhri, Viimeinen näytös ja Joka yksin kulkee.

Missä ollaan?

Gotlannissa, joka on kaikkien toistaiseksi ilmestyneiden Mari Jungstedtin dekkareiden (12) tapahtumapaikka. Saaren pääkaupunki on keskiaikainen, muurien ympäröimä Visby, joka on suosittu turistikohde kesäisin. Turistisesonki sekä Visbyssä järjestettävät erilaiset (kesä)tapahtumat kehystävät usein Jungstedtin dekkareiden tapahtumia.

Kenestä kerrotaan?

Jungstedtin dekkareissa seurataan visbyläistä poliisikuntaa, joka selvittää saarella tapahtuvia henkirikoksia. Keskeisiä hahmoja ovat rikoskomissario Anders Knutas ja hänen kollegansa Karin Jacobsson.  Lukija tutustuu sarjan edetessä poliisien henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin.

Kertomuksesta toiseen on mukana myös Tukholmasta Gotlantiin muuttanut tv-toimittaja Johan Berg. Hänen yksityiselämänsä on huomion kohteena erityisesti sarjan aiemmissa osissa.

Tarinoiden rikolliset tavataan sarjassa yleensä vain kertaalleen - murhan selvittyä heidät on passitettu kärsimään rangaistustaan. Poikkeuksen tekee sarjan viimeisimmissä kirjoissa esiintyvä  kaksoismurhaaja, joka aiemmin on päässyt pakenemaan visbyläisiä lainvartijoita.

Neljäs uhri -kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle pankkiryöstöstä. Pian yksi ryöstäjistä löytyy murhattuna autiotalon ulkohuussista. Murhan syy on  menneisyyden tapahtumissa, joita kirjassa valotetaan vähitellen.

Viimeinen näytös -dekkarissa etsitään murhaajaa, joka on syypää kuuluisan tv-toimittajan kuolemaan. Taustalta alkaa paljastua monisyinen intohimodraama. Myös sarjassa aiemmin poliisilta paenneen kaksoismurhaajan jäljille päästään.

Joka yksin kulkee -kirjassa kaksi pikkutyttöä siepataan, ja sieppausdraamasta kehkeytyy paljon muutakin. Rikoskomisario Anders Knutaksen yksityiselämä saa tässä kirjassa paljon huomiota.

Huomionarvoista

Jungstedtin dekkareiden avulla on mahdollista tutustua moniin kaunokirjallisuuden analyysin käsitteisiin. Tekstistä suorastaan pursuilee erilaisia kertojatyyppejä, vaihtuvia näkökulmia, tekstin aukkoja, takaumia ja dialogia.

Varsinkin kahdessa viimeisimmässä kirjassa luvut ovat kovin lyhyitä, joten kerronta on mielestäni kohtausmaista. Tällainen kerrontatekniikka on lukijalle toisaalta koukuttava, mutta toisaalta vaatii myös keskittymistä, sillä peräkkäisissä luvuissa näkökulma usein vaihtuu.

Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari Itämeressä. Viime aikoina saari on päässyt uutisotsikoihin, koska Ruotsi on päättänyt avata uudelleen Gotlannissa sijaitsevan, jo kertaalleen suljetun sotilastukikohdan.

Pohdittavaa

Mitä dekkareiden alalajeja Mari Jungstedtin kirjat edustavat? Millä tavoin Jungstedtin dekkarit eroavat esimerkiksi Agatha Christien dekkareista (brittiläinen kultakauden dekkari)?
Miksi kerronnassa vaihdetaan näkökulmaa?
Keihin kirjojen henkilöihin on helppoa samaistua? Miksi?

Lukion kurssit

2 dekkari

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani on vuoden 2014 Finlandia -palkinnon voittanut romaani. Blogissa on esitelty muitakin eri vuosina ehdokkaina olleita romaaneja. Oli yllätys, kun huomasin, että palkintoa jakavan Suomen Kirjasäätiön sivuilla todetaan ainoastaan, että palkinto myönnetään ansiokkaalle suomalaiselle romaanille. Tarkempia kriteerejä ei siis ole!

Vuoden 2014 Finlandia -palkinnosta  päätti professori Anne Brunila, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 27.11. perusteli palkinnon antamista Valtosen romaanille seuraavasti:
"Mitään vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta en ole aikaisemmin lukenut." ja "Kirja on hämmästyttävä yhdistelmä tarkkanäköistä ihmissuhdekuvausta, syvällistä moraalista ja eettistä pohdintaa, science fictionia ja jännitystä."

Kuka, missä ja milloin?

Tarina sijoittuu nykyaikaan, Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa parikymmentä vuotta aiemmin, kun nuori neurotieteilijä Joe Chayefski tulee Suomeen, elää lyhyen romanssin ja saa lapsen suomalaisen Alinan kanssa. Kirjan nykyhetkessä Joe on palannut Yhdysvaltoihin ja perustanut uuden perheen, Alina ja pariskunnan yhteinen poika Samuel elävät Suomessa. Samuel on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt opiskelemaan biotieteitä yliopistoon.

Positiivisesta vireestä huolimatta Samuelin elämä sakkaa pahemman kerran. Suuri pettymys on, että etäiseksi jäänyt isä ei pidä mitään yhteyttä, vaikka Samuel on menestynyt hyvin koulussa ja kiinnostunut samanlaisista asioista kuin isä. Lisäksi suhde tyttöystävään päättyy, eivätkä opiskelut etene.

Joen elämää puolestaan hankaloittavat eläinaktivistit, jotka iskevät paitsi työpaikalle myös perheen kotiin. Kriisi ja ulkopuolinen uhka ei tässä tapauksessa yhdistä perhettä, vaan alkaa repiä sitä erilleen.

Oma lukukokemus

Kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Lukukokemukseni ei selvästikään ollut yhtä euforinen kuin professori Anne Brunilalla. Mielestäni kirjassa oli liikaa aineksia ja teemoja: parisuhdeongelmat, avioerolapset, hylätyksi tulemisen kokemus, murrosikäisen kriisi, koulutetun naisen uran ja perheen yhdistäminen, lasten kasvattaminen, eläinaktivismi, tutkimuksen teon eettiset kysymykset, nykyteknologian etiikka, markkinavoimien tunkeutuminen nuoren ihmisen elämään, oikeus aseelliseen itsepuolustukseen (Yhdysvalloissa), kulttuurien väliset erot...

Hyvää oli se, että kirja käsittelee nykypäivän kysymyksiä. Romaanissa on ulkopuolinen kertoja, mutta näkökulma vaihtuu. Tärkeimmät näkökulmat ovat tietysti Joen ja Samuelin. Kerrontateknisesti kiinnostavaa oli, että kriittisimpiä tapahtumia kuvattaessa Samuelin näkökulmaa ei paljastettu, mutta lukija johdateltiin ajattelemaan tietyllä tavalla Samuelin tekemisistä. Lopussa sitten paljastuu, että asiat eivät ole olleet aivan sitä, miltä ne ensiksi näyttivät. Joen (ja myös lukijan) käsitys Samuelista osoittautui vääristyneeksi. (Onkohan tämä juonipaljastus?)

Teos ei kuvaa tiedemaailmaa kovinkaan syvällisesti, jos joku sitä odottaa. Mietin myös kirjan nimeä, joka on intertekstuaalinen viittaus Jeesuksen ristillä esittämään rukoukseen. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä..." Nimi voi mielestäni romaanissa viitata moniin asioihin tutkimustyöstä ihmissuhdepulmiin tai jopa Joen tyttären uusinta teknologiaa edustavaan i Am -laitteeseen, joka tallentaa käyttäjänsä mieltymyksiä ja kulutustottumuksia.

Kirjassa on 557 sivua.

Lukion kurssit

4 vaikuttava romaani
8,9 kotimainen nykykirjallisuus

Marsipaanisotilas

Kuka, missä, milloin?

Ulla-Lena Lundbergin kirjoittaman Marsipaanisotilaan takakansitekstin mukaan kirja kertoo "tavallisista ihmisistä sodan keskellä". Suomenruotsalaisen Kummelin perheen elämää kuvataan talvi- ja jatkosotien (1939 -1944) aikana. Perheen kolmesta pojasta kaksi on rintamalla. Vanhin poika ei sairautensa vuoksi joudu/ pääse sotaan. Isä, äiti ja pikkusisar elävät kotirintaman arkea.

Kirjassa ei ole varsinaista päähenkilöä, mutta itselleni jäi parhaiten mieleen perheen keskimmäinen poika, Frej, joka oli rintamalla kaikki sotavuodet ja ehti kasvaa ja kehittyä nuoresta pojasta aikuiseksi.

Kummeleiden koti sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, johon osa tapahtumista sijoittuu. Sotatapahtumia kuvataan sekä Itä-Karjalassa että Kotkan ilmatorjuntapatteristossa. Myös Ahvenanmaalla käväistään.

Miksi kannattaa lukea?

Kirja on melko paksu, mutta sitä ei tarvitse säikähtää! Lukemassani pokkariversiossa on yli 600 sivua, mutta en pitkästynyt kirjan parissa kertakaan. Pidin siitä, että sotaa kuvataan eri henkilöiden näkökulmista ja eri paikoista, sekä kotioloista että rintamalta. Kirja kertoo paljon myös Kummelin perheen dynamiikasta, vanhempien ja aikuistuvien lasten suhteesta sekä sisarusten välisistä suhteista. Koska tarinassa on nuoria ihmisiä, on mukana tietysti myös romantiikkaa. Kielikysymystäkin sivutaan. Lisäksi kirjan kieli on elävää ja kuvailevaa - se auttoi ainakin minua eläytymään kirjan tapahtumiin.

"Päällystön edustaja ja hänen adjutanttinsa ovat sotapolulla. Häiriön aiheuttajat on helppo paikantaa. Loimuava nuotio, laulavia, polvillaan istuvia, harppovia, hoilottavia silhuetteja Karjalan yötaivasta vasten.
-Seis!
Jopas piti. Kuulustelu ja tutkinta. Antaa kuulua: missä se tuliliemi on?
Täydellinen ällistys. Paatuneita veikkosia. Yksi heistä astuu esiin ja tekee tervehdyksen, vaikka paita on auki ja univormun housut lönköttävät. Ilmoittaa olevansa kokelas Kummel viestijoukoista. Pyytää saada selittää - -
Kukaan ei haise viinalta. Kaikki ovat nuoria, ainakin kymmenen vuotta nuorempia kuin kapteeni, joka itsekin on vasta 32 -vuotias. Mieleltään hän tosin voisi olla heidän isoisänsä, sillä hän on istunut miettimässä heidän kuljettamistaan rintamalle ja painiskellut suunnitelman ongelmien kanssa." 

Erityisesti jäi mieleen

Kirja ei kerro sankareista, vaan ihmisistä, jotka koettavat selviytyä parhaansa mukaan vallitsevissa oloissa. Tulin myös kirjaa lukiessani ajatelleeksi, että sodan kaltainen poikkeustila ei poista ihmisten muita ongelmia tai tarpeita. Vaikka maa on sodassa, ihmisillä voi sen lisäksi olla ristiriitoja perheensä kanssa tai monimutkaisia rakkaussuhteita. Sota ja sen mukanaan tuoma kärsimys ei myöskään jalosta ihmisiä. Olisi mielenkiintoista kuulla sota-ajan eläneen ihmisen kommentti Marsipaanisotilaasta.

Kirjan nimi muuten ilmeisesti tulee siitä, että Kummelin perheen nuorin poika Göran lähettää kotiin kirjeitä, joissa hän toivoo äidin lähettävän rintamalle makeita herkkuja.


Huomionarvoista

Kirja on ollut Finlandia-ehdokas vuonna 2001, ja Ulla -Lena Lundbergin myöhempi, samoista henkilöistä kertova teos Jää on voittanut Finlandia-palkinnon vuonna 2012.

Teemoja

sota
parisuhde
sisarussuhde
suomenruotsalaisuus
elämä

Lukion kurssit
6,8 kotimainen (nyky)kirjallisuus

Kissani Jugoslavia

Missä ollaan?

Pajtim Statovcin kirjassa on kaksi tarinalinjaa: toinen lähtee 1980 -luvun Kosovosta ja toinen nykyhetken Suomesta, Helsingistä.

Kenestä kerrotaan?

Keskeiset henkilöt, minäkertojat, ovat äiti Emine ja poika Bekim. Oman tarinansa alussa äiti on nuori kosovolaistyttö, joka menee naimisiin ja perustaa perheen. Hänen tiensä kulkee Kosovosta Suomeen sotaa pakoon. Tarinan päättyessä hän on lapsensa aikuiseksi kasvattanut leskirouva.

Parikymppisen pojan tarina alkaa nykyhetkestä, mutta se sisältää takaumia, joissa hän muistelee lapsuuttaan ja perheensä vaikeaa sopeutumista Suomeen. Opiskelijapojan elämä vaikuttaa juurettomalta ja levottomalta. Mystinen elementti tarinassa on baarissa tavattu kissa, jonka kanssa poika ystävystyy ja joka käyttäytyy kuin ihmiset.

Tärkeä henkilö tarinassa on myös perheen isä, Bajram, jota ei oikein voi kuvailla kovin mukavaksi tyypiksi. Isä hallitsee vaimoaan ja viittä lastaan autoritaarisesti. Inhimilliseksi isän tekee se, että hän kärsii ehkä eniten perheen ja oman asemansa romahtamisesta pakolaisuuden myötä. Kotimaassa hankituilla taidoilla ja arvostuksella ei uudessa asuinmaassa ole mitään käyttöä. Niinpä entinen opettaja päätyy luukuttamaan varastettua tavaraa ja lakkaa yrittämästä sopeutua.

Mistä on kyse?

Kosovolaisperhe pakenee sotaa 1990 -luvun alussa Suomeen eikä oikein onnistu sopeutumaan. Ulkopuolisuuden tunne jää pysyväksi. Perheenjäsenet eivät osaa tai halua tukea toisiaan.

Kenelle voi suositella?

Kaikille niille, jotka haluavat tarkastella pakolaisuutta "sisältä päin". Kirjan luettuaan voi ymmärtää, miltä tuntuu muuttaa Suomeen ja yrittää sopeutua. Pakolaisuuden lisäksi kirja kuvaa mielestäni sitä, että oman perheen historia kulkee ihmisen mukana ja muovaa häntä. Kiinnostavaa on myös lukea, miltä Suomi ja suomalaiset näyttävät muualta tulleen silmin.

Huomionarvoista

Kirjailija Pajtim Statovci (s.1990) on itse muuttanut kaksivuotiaana Kosovosta Suomeen. Hän opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä sekä televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista Helsingissä. Kissani Jugoslavia on saanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

Kirja on lainattavissa e-kirjana Lappeenrannan maakuntakirjastosta.

Teemoja
pakolaisuus
ulkopuolisuus
perhe
homoseksualisuus
parisuhde

Lukion kurssit
1 vieraasta kulttuurista kertova teos
4 vaikuttava teos
nykykirjallisuus