Kuka, missä, milloin?
Jalokiviliikkeen ryöstäjät kaappavat viereisen parturiliikkeen asiakkaat ja työntekijän panttivangeiksi. Paikalle kutsutaan äskettäin panttivankitilanteiden ratkaisukurssin käynyt naispoliisi, joka yrittää parhaansa mukaan saada tilannetta laukeamaan rauhanomaisesti.
Tarinassa ei varsinaisesti ole päähenkilöä. Kerronnan näkökulma vaihtuu useaan otteeseen.
Tapahtumat sijoittuvat loppukesän helteiseen Helsinkiin, 2000-luvulle.
Oma lukukokemus
Roman Schatzin kirjoittamassa kirjassa on 156 sivua, joten se on nopealukuinen. Lukemista sujuvoittaa myös se, että luvut ovat lyhyitä ja niissä on paljon dialogia. Kirjan tyypittäminen on vähän haasteellista. Olisikohan tämä surkuhumoristinen dekkari? Takakannessa teosta luonnehditaan näin:"Parturi on tiivis ja railakas satiiri yhteis- ja ehkä koko ihmiskunnankin nykytilasta." Parturi on mielestäni kompakti ja raikas, joskin uskottavuuden suhteen hivenen yliampuva teos.
Teemat
rikos
oikeudenmukaisuus
yhteiskunta
Lukion kurssit
2 dekkari
9 nykykirjallisuus
lauantai 17. lokakuuta 2015
Anna Karenina
Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?
Leo Tolstoin kirjoittama Anna Karenina sijoittuu 1800-luvun Venäjälle, tarkemmin Pietarin ja Moskovan yläluokan piireihin. Päähenkilö on ylhäisönainen Anna Karenina, joka on naimisissa ministeriön päällikön Aleksei Kareninin kanssa ja pienen pojan äiti, mutta rakastuu kreivi Aleksei Vronskiin.
Tarinan toinen pääjuonne kertoo tilanomistaja Konstantin Levinin ja Kitty Stserbatskajan tarinaa.
Kirjassa kuvataan 1800-luvun pietarilaisia ja moskovalaisia seurapiirejä, joiden elämään kuuluvat erilaiset juhlat ja vierailut, teatterikäynnit, hevoskilpailut ja jopa metsästysretket. Vastapainona kaupunkien seurapiireille kuvataan Konstantin Levinin elämää (varsin takapajuisella) maaseudulla.
Kirjan henkilökavalkadi on melko mittava. Aloitussivulla nimetään 28 henkilöä!
Mistä on kyse?
Tarinan tärkein aihe on miehen ja naisen välinen intohimoinen rakkaus - Annan ja Vronskin tarina. Ainakin nykylukijan silmin teoksessa käsitellään myös paljon moraalikysymyksiä - niin ihmissuhteisin kuin yhteiskunnallisiin kysymyksiinkin liityviä.
Oma lukukokemus
Kirja on melkoinen tiiliskivi. Lukemassani versiossa on lähes 1000 sivua. Tarinaa ei voi luonnehtia erityisen mukaansatempaavaksi, mutta viipyilevässä ja melko polveilevassa kerronnassa on kuitenkin jotain viehättävää. Asioiden verkkainen eteneminen on jollain lailla uskottavaa: Elämässä harvoin tapahtuu kovin äkkinäisiä käänteitä. Suuretkin tunteet kehittyvät ja kuolevat pitkissä prosesseissa, joiden tunnistaminen voi itselle olla vaikeaa. Annan tarina on loppujen lopuksi aika surullinen.
Mitään kiireisen lukijan "pikaruokaa" kirja ei tosiaankaan ole, muta jos haluaa lukea kunnon vanhan ajan klassikon ja haastaa hiukan itseään, kirja voi olla hyvä valinta.
Teemoja
rakkaus
velvollisuus
uskollisuus
eriarvoisuus
Lukion kurssit
5 (klassikko, kyllä!)
Leo Tolstoin kirjoittama Anna Karenina sijoittuu 1800-luvun Venäjälle, tarkemmin Pietarin ja Moskovan yläluokan piireihin. Päähenkilö on ylhäisönainen Anna Karenina, joka on naimisissa ministeriön päällikön Aleksei Kareninin kanssa ja pienen pojan äiti, mutta rakastuu kreivi Aleksei Vronskiin.
Tarinan toinen pääjuonne kertoo tilanomistaja Konstantin Levinin ja Kitty Stserbatskajan tarinaa.
Kirjassa kuvataan 1800-luvun pietarilaisia ja moskovalaisia seurapiirejä, joiden elämään kuuluvat erilaiset juhlat ja vierailut, teatterikäynnit, hevoskilpailut ja jopa metsästysretket. Vastapainona kaupunkien seurapiireille kuvataan Konstantin Levinin elämää (varsin takapajuisella) maaseudulla.
Kirjan henkilökavalkadi on melko mittava. Aloitussivulla nimetään 28 henkilöä!
Mistä on kyse?
Tarinan tärkein aihe on miehen ja naisen välinen intohimoinen rakkaus - Annan ja Vronskin tarina. Ainakin nykylukijan silmin teoksessa käsitellään myös paljon moraalikysymyksiä - niin ihmissuhteisin kuin yhteiskunnallisiin kysymyksiinkin liityviä.
Oma lukukokemus
Kirja on melkoinen tiiliskivi. Lukemassani versiossa on lähes 1000 sivua. Tarinaa ei voi luonnehtia erityisen mukaansatempaavaksi, mutta viipyilevässä ja melko polveilevassa kerronnassa on kuitenkin jotain viehättävää. Asioiden verkkainen eteneminen on jollain lailla uskottavaa: Elämässä harvoin tapahtuu kovin äkkinäisiä käänteitä. Suuretkin tunteet kehittyvät ja kuolevat pitkissä prosesseissa, joiden tunnistaminen voi itselle olla vaikeaa. Annan tarina on loppujen lopuksi aika surullinen.
Mitään kiireisen lukijan "pikaruokaa" kirja ei tosiaankaan ole, muta jos haluaa lukea kunnon vanhan ajan klassikon ja haastaa hiukan itseään, kirja voi olla hyvä valinta.
Teemoja
rakkaus
velvollisuus
uskollisuus
eriarvoisuus
Lukion kurssit
5 (klassikko, kyllä!)
lauantai 8. elokuuta 2015
Keskuspuiston yksinäinen
Kuka, missä, milloin?
Newyorkilaisen kerrostalon asukkaat huomaavat, että Keskuspuistossa asuu koditon koira, joka on lisäksi hyvin ihmisarka. Muuan talon asukas, vanha mies, saavuttaa pikku hiljaa koiran luottamuksen.
Tarinan kertoja tai oikeastaan erityisesti hänen vaimonsa seuraa mielenkiinnolla koiran ja vanhan miehen kehittyvää ystävyyttä. Lopulta koiralle on löydyttävä koti. Mitä tehdään?
Mistä on kyse?
Tarinan keskiössä on sympaattinen koirapersoona. Lähes yhtä tarkeää on koiran aikaansaama yhteisöllisyys. Tämä piirre tuo mieleen blogissa aiemmin esitellyn Bim Mustakorvan.
Muuta
Kirja on lyhyt (131 sivua) ja siis nopealukuinen. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen Paul Wilkes.
Newyorkilaisen kerrostalon asukkaat huomaavat, että Keskuspuistossa asuu koditon koira, joka on lisäksi hyvin ihmisarka. Muuan talon asukas, vanha mies, saavuttaa pikku hiljaa koiran luottamuksen.
Tarinan kertoja tai oikeastaan erityisesti hänen vaimonsa seuraa mielenkiinnolla koiran ja vanhan miehen kehittyvää ystävyyttä. Lopulta koiralle on löydyttävä koti. Mitä tehdään?
Mistä on kyse?
Tarinan keskiössä on sympaattinen koirapersoona. Lähes yhtä tarkeää on koiran aikaansaama yhteisöllisyys. Tämä piirre tuo mieleen blogissa aiemmin esitellyn Bim Mustakorvan.
Muuta
Kirja on lyhyt (131 sivua) ja siis nopealukuinen. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen Paul Wilkes.
Kuin surmaisi satakielen (To kill a Mockingbird)
Missä ollaan ja kenestä kerrotaan?
Kahdeksanvuotias Scout -tyttö asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Perheeseen kuuluu myös mustaihoinen palvelijatar.
Mistä on kyse?
Scoutin isä, Atticus, on ammatiltaan asianajaja. Hän puolustaa oikeudenkäynnissä mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen pahoinpitelystä. Alabamassa vallitsee vielä kirjan kuvaamana aikana tiukka rotuerottelu. Oikeamielistä ja moraalikäsityksiltään useimmista valkoisista poikkeavaa Atticusta paheksutaan, koska tämä puolustaa mustaihoista miestä. Yhteisön paheksunnasta saavat osansa myös lapset Scout ja Jem.
Paitsi oikeudenkäynnistä ja sen vaikutuksista maycombilaiseen yhteisöön, kirja kertoo myös äidittömänä kasvaneen tytön ja tämän veljen lapsuudesta. Tarina kerrotaan Scoutin näkökulmasta.
Kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista. Ympäristöä ja ihmisiä kuvaillaan yhdeksänvuotiaan silmin. Tarinassa on myös runsaasti dialogia, mikä sujuvoittaa lukemista.
Oma lukukokemus
Suomalaisen kustantajan, Gummeruksen, sivuilla kirjaa kuvaillaan "amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakiveksi" ja "yhdeksi rakstetuimmista klassikkoromaaneista" kautta maailman. Mielestäni romaani on hyvä. Tarina on "koukuttava"; lukijana haluaa tietysti tietää, miten oikeudenkäynnissä käy. Henkilöt ovat aidon oloisia. Oman mausteensa tarinaan tuo aikuisten maailma lapsen silmin nähtynä. Mielestäni kirjassa suuret teemat, kuten rotuerottelu, naisten asema, eriarvoisuus ja sivistyksen merkitys saavat kaikki kasvot tarina henkilöiltä.
Mitä erityistä?
Kirjailija Harper Lee on julkaissut teoksen vuonna 1960. Juuri äsken (2015) on ilmestynyt toinen teos, Go set a Watcman (Kaikki taivaan linnut). Se on kirjoitettu jo 1950 -luvulla, mutta jatkaa päähenkilö Scoutin tarinaa.
Kirjasta on tehty myös elokuva. Se on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.
Pohdittavaa
Selvitä, miksi Yhdysvalloissa oli rotuerottelua vielä 1930 -luvulla.
Mitkä kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia?
Lukion kurssit
1 vieras kulttuuri
4 vaikuttava romaani
Kahdeksanvuotias Scout -tyttö asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Perheeseen kuuluu myös mustaihoinen palvelijatar.
Mistä on kyse?
Scoutin isä, Atticus, on ammatiltaan asianajaja. Hän puolustaa oikeudenkäynnissä mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen pahoinpitelystä. Alabamassa vallitsee vielä kirjan kuvaamana aikana tiukka rotuerottelu. Oikeamielistä ja moraalikäsityksiltään useimmista valkoisista poikkeavaa Atticusta paheksutaan, koska tämä puolustaa mustaihoista miestä. Yhteisön paheksunnasta saavat osansa myös lapset Scout ja Jem.
Paitsi oikeudenkäynnistä ja sen vaikutuksista maycombilaiseen yhteisöön, kirja kertoo myös äidittömänä kasvaneen tytön ja tämän veljen lapsuudesta. Tarina kerrotaan Scoutin näkökulmasta.
Kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista. Ympäristöä ja ihmisiä kuvaillaan yhdeksänvuotiaan silmin. Tarinassa on myös runsaasti dialogia, mikä sujuvoittaa lukemista.
Oma lukukokemus
Suomalaisen kustantajan, Gummeruksen, sivuilla kirjaa kuvaillaan "amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakiveksi" ja "yhdeksi rakstetuimmista klassikkoromaaneista" kautta maailman. Mielestäni romaani on hyvä. Tarina on "koukuttava"; lukijana haluaa tietysti tietää, miten oikeudenkäynnissä käy. Henkilöt ovat aidon oloisia. Oman mausteensa tarinaan tuo aikuisten maailma lapsen silmin nähtynä. Mielestäni kirjassa suuret teemat, kuten rotuerottelu, naisten asema, eriarvoisuus ja sivistyksen merkitys saavat kaikki kasvot tarina henkilöiltä.
Mitä erityistä?
Kirjailija Harper Lee on julkaissut teoksen vuonna 1960. Juuri äsken (2015) on ilmestynyt toinen teos, Go set a Watcman (Kaikki taivaan linnut). Se on kirjoitettu jo 1950 -luvulla, mutta jatkaa päähenkilö Scoutin tarinaa.
Kirjasta on tehty myös elokuva. Se on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.
Pohdittavaa
Selvitä, miksi Yhdysvalloissa oli rotuerottelua vielä 1930 -luvulla.
Mitkä kirjan teemat ovat edelleen ajankohtaisia?
Lukion kurssit
1 vieras kulttuuri
4 vaikuttava romaani
torstai 23. heinäkuuta 2015
Bim mustakorva
Jotain ihan muuta! Näin voisi luonnehtia Gavril Trojepolskin vuonna 1971 kirjoittamaa romaania Bim mustakorva. Se onkin lähes täydellinen vastakohta äsken lukemilleni Mari Jungstedtin kiivastempoisille dekkareille.
" Bim nuolaisi isännän kättä ja katsoi tätä tarkkaavaisesti silmiin. Hän oli jo oppinut pitämään siitä, että isäntä puheli hänelle vaikka ymmärsikin toistaiseksi vain sanat: "Bim" ja "ei saa". Ja sylissä oli niin kovin, kovin mukavaa tarkkailla otsalle valahtavia valkeita hiuksia, ystävällisiä huulien liikkeitä ja tuntea turkissaan lämpimien, lempeiden sormien kosketus. Sitä paitsi Bim tiesi jo erehtymättömän varmasti, oliko isäntä iloinen vai murheellinen, moittiko hän vai kehui, kutsuiko luokseen vai käskikö pois."
Missä ollaan?
Venäläisessä (neuvostoliittolaisessa) tarkemmin nimeämättömässä pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.
Kenestä kerrotaan?
Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjan päähenkilö on koira, mustakorvainen englanninsetteri (toisten lähteiden mukaan gordoninsetterin albiinomuunnos) Bim. Bim on viisas ja oppivainen lintukoira, ja on lämpimästi kiintynyt isäntäänsä. Isäntä, Ivan Ivanyts, on yksinäinen leskimies.
Kirjan voi tavallaan jakaa kolmeen osaan: aluksi Bim ja Ivan Ivanyts elävät rauhallista elämää, joka koostuu yhteisistä metsäretkistä, lämminhenkisestä yhdessäolosta ja arkipäivän pienistä sattumuksista. Tapahtumat saavat käänteen, kun Ivan Ivanyts sairastuu ja joutuu sairaalaan toiselle paikkakunnalle. Bim ei tiedä, mihin isäntä on mennyt, joten tarinan toisen osa kertoo Bimin pitkästä odotuksesta ja epätoivoisista etsintäretkistä. Tämä osio ei pääty onnellisesti, ja niinpä kolmas osa kertoo Bimin kanssa ystävystyneiden ihmisten elämästä sen jälkeen, kun Bimistä on jäljellä enää kauniita (ja vain kauniita!) muistoja.
Mitä jäi mieleen?
Lukijana nautin Trojepolskin leppoisasta ja tunnelmoivasta tyylistä. Tarinan surullisesta pohjavireestä huolimatta mukana on hiukan huumoriakin. Bim kuvataan niin elävästi, että lukijana tuntuu kuin olisi oikeasti saanut tutustua hienoon ja ystävälliseen lemmikkiin. Uskon, että koiranomistajat saavat tekstistä vielä lisää sävyjä irti.
"Ensinnäkin Bim huomasi, että kaikki ihmiset tuoksuivat pakokaasulle ja vasta sen takana tuntui muita eriasteisia hajuja. Tuossa menee pitkä, laiha ihminen suurissa, aika kuluneissa kengissä kantaen verkkokassissa perunoita, samanlaisia, joita isännällä oli tapana tuoda kotiin. Laiha kantaa perunoita ja tuoksuu tupakalta. Hän askeltaa nopeasti, kiirehtien, ikään kuin yrittäen saavuttaa jotakuta. Mutta se on näennäistä - kaikki yrittävät saavuttaa jonkun. Ja kaikki etsivät jotakin niin kuin kenttäkokeissa sillä miksi he muuten juoksisivat pitkin katua, ovista sisään ja taas ulos ja jatkaisivat matkaa?"
Huomionarvoista
Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanislav Rostotskiy. Mikäli muistan oikein, elokuvan käsikirjoitus seurailee tarkasti kirjan tapahtumia. Elokuva on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.
Kirjassa on noin 250 sivua.
Teemoja
ihmisen suhde luontoon
ystävyys eri muodoissaan (ihmisen ja eläimen välinen ystävyys, ihmisten välinen ystävyys)
uskollisuus
Lukion kurssit
1 toisesta kulttuurista kertova romaani
4 vaikuttava romaani
Pohdittavaa:
Millaisena kirjassa kuvataan ihmisen luontosuhdetta?
Miten kirjassa kuvataan ystävyyttä?
Millä keinoin teksti ohjaa lukijaa eläytymään Bimin maailmaan?
Millä keinoin teksti vaikuttaa lukijan tunteisiin?
" Bim nuolaisi isännän kättä ja katsoi tätä tarkkaavaisesti silmiin. Hän oli jo oppinut pitämään siitä, että isäntä puheli hänelle vaikka ymmärsikin toistaiseksi vain sanat: "Bim" ja "ei saa". Ja sylissä oli niin kovin, kovin mukavaa tarkkailla otsalle valahtavia valkeita hiuksia, ystävällisiä huulien liikkeitä ja tuntea turkissaan lämpimien, lempeiden sormien kosketus. Sitä paitsi Bim tiesi jo erehtymättömän varmasti, oliko isäntä iloinen vai murheellinen, moittiko hän vai kehui, kutsuiko luokseen vai käskikö pois."
Missä ollaan?
Venäläisessä (neuvostoliittolaisessa) tarkemmin nimeämättömässä pikkukaupungissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla.
Kenestä kerrotaan?
Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, kirjan päähenkilö on koira, mustakorvainen englanninsetteri (toisten lähteiden mukaan gordoninsetterin albiinomuunnos) Bim. Bim on viisas ja oppivainen lintukoira, ja on lämpimästi kiintynyt isäntäänsä. Isäntä, Ivan Ivanyts, on yksinäinen leskimies.
Kirjan voi tavallaan jakaa kolmeen osaan: aluksi Bim ja Ivan Ivanyts elävät rauhallista elämää, joka koostuu yhteisistä metsäretkistä, lämminhenkisestä yhdessäolosta ja arkipäivän pienistä sattumuksista. Tapahtumat saavat käänteen, kun Ivan Ivanyts sairastuu ja joutuu sairaalaan toiselle paikkakunnalle. Bim ei tiedä, mihin isäntä on mennyt, joten tarinan toisen osa kertoo Bimin pitkästä odotuksesta ja epätoivoisista etsintäretkistä. Tämä osio ei pääty onnellisesti, ja niinpä kolmas osa kertoo Bimin kanssa ystävystyneiden ihmisten elämästä sen jälkeen, kun Bimistä on jäljellä enää kauniita (ja vain kauniita!) muistoja.
Mitä jäi mieleen?
Lukijana nautin Trojepolskin leppoisasta ja tunnelmoivasta tyylistä. Tarinan surullisesta pohjavireestä huolimatta mukana on hiukan huumoriakin. Bim kuvataan niin elävästi, että lukijana tuntuu kuin olisi oikeasti saanut tutustua hienoon ja ystävälliseen lemmikkiin. Uskon, että koiranomistajat saavat tekstistä vielä lisää sävyjä irti.
"Ensinnäkin Bim huomasi, että kaikki ihmiset tuoksuivat pakokaasulle ja vasta sen takana tuntui muita eriasteisia hajuja. Tuossa menee pitkä, laiha ihminen suurissa, aika kuluneissa kengissä kantaen verkkokassissa perunoita, samanlaisia, joita isännällä oli tapana tuoda kotiin. Laiha kantaa perunoita ja tuoksuu tupakalta. Hän askeltaa nopeasti, kiirehtien, ikään kuin yrittäen saavuttaa jotakuta. Mutta se on näennäistä - kaikki yrittävät saavuttaa jonkun. Ja kaikki etsivät jotakin niin kuin kenttäkokeissa sillä miksi he muuten juoksisivat pitkin katua, ovista sisään ja taas ulos ja jatkaisivat matkaa?"
Huomionarvoista
Kirjan pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva, jonka on ohjannut Stanislav Rostotskiy. Mikäli muistan oikein, elokuvan käsikirjoitus seurailee tarkasti kirjan tapahtumia. Elokuva on lainattavissa Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.
Kirjassa on noin 250 sivua.
Teemoja
ihmisen suhde luontoon
ystävyys eri muodoissaan (ihmisen ja eläimen välinen ystävyys, ihmisten välinen ystävyys)
uskollisuus
Lukion kurssit
1 toisesta kulttuurista kertova romaani
4 vaikuttava romaani
Pohdittavaa:
Millaisena kirjassa kuvataan ihmisen luontosuhdetta?
Miten kirjassa kuvataan ystävyyttä?
Millä keinoin teksti ohjaa lukijaa eläytymään Bimin maailmaan?
Millä keinoin teksti vaikuttaa lukijan tunteisiin?
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Murhia Gotlannissa
Kesän dekkariannoksena luin peräjälkeen Mari Jungstedtin kolme uusinta (suomennettua) dekkaria: Neljäs uhri, Viimeinen näytös ja Joka yksin kulkee.
Missä ollaan?
Gotlannissa, joka on kaikkien toistaiseksi ilmestyneiden Mari Jungstedtin dekkareiden (12) tapahtumapaikka. Saaren pääkaupunki on keskiaikainen, muurien ympäröimä Visby, joka on suosittu turistikohde kesäisin. Turistisesonki sekä Visbyssä järjestettävät erilaiset (kesä)tapahtumat kehystävät usein Jungstedtin dekkareiden tapahtumia.
Kenestä kerrotaan?
Jungstedtin dekkareissa seurataan visbyläistä poliisikuntaa, joka selvittää saarella tapahtuvia henkirikoksia. Keskeisiä hahmoja ovat rikoskomissario Anders Knutas ja hänen kollegansa Karin Jacobsson. Lukija tutustuu sarjan edetessä poliisien henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin.
Kertomuksesta toiseen on mukana myös Tukholmasta Gotlantiin muuttanut tv-toimittaja Johan Berg. Hänen yksityiselämänsä on huomion kohteena erityisesti sarjan aiemmissa osissa.
Tarinoiden rikolliset tavataan sarjassa yleensä vain kertaalleen - murhan selvittyä heidät on passitettu kärsimään rangaistustaan. Poikkeuksen tekee sarjan viimeisimmissä kirjoissa esiintyvä kaksoismurhaaja, joka aiemmin on päässyt pakenemaan visbyläisiä lainvartijoita.
Neljäs uhri -kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle pankkiryöstöstä. Pian yksi ryöstäjistä löytyy murhattuna autiotalon ulkohuussista. Murhan syy on menneisyyden tapahtumissa, joita kirjassa valotetaan vähitellen.
Viimeinen näytös -dekkarissa etsitään murhaajaa, joka on syypää kuuluisan tv-toimittajan kuolemaan. Taustalta alkaa paljastua monisyinen intohimodraama. Myös sarjassa aiemmin poliisilta paenneen kaksoismurhaajan jäljille päästään.
Joka yksin kulkee -kirjassa kaksi pikkutyttöä siepataan, ja sieppausdraamasta kehkeytyy paljon muutakin. Rikoskomisario Anders Knutaksen yksityiselämä saa tässä kirjassa paljon huomiota.
Huomionarvoista
Jungstedtin dekkareiden avulla on mahdollista tutustua moniin kaunokirjallisuuden analyysin käsitteisiin. Tekstistä suorastaan pursuilee erilaisia kertojatyyppejä, vaihtuvia näkökulmia, tekstin aukkoja, takaumia ja dialogia.
Varsinkin kahdessa viimeisimmässä kirjassa luvut ovat kovin lyhyitä, joten kerronta on mielestäni kohtausmaista. Tällainen kerrontatekniikka on lukijalle toisaalta koukuttava, mutta toisaalta vaatii myös keskittymistä, sillä peräkkäisissä luvuissa näkökulma usein vaihtuu.
Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari Itämeressä. Viime aikoina saari on päässyt uutisotsikoihin, koska Ruotsi on päättänyt avata uudelleen Gotlannissa sijaitsevan, jo kertaalleen suljetun sotilastukikohdan.
Pohdittavaa
Mitä dekkareiden alalajeja Mari Jungstedtin kirjat edustavat? Millä tavoin Jungstedtin dekkarit eroavat esimerkiksi Agatha Christien dekkareista (brittiläinen kultakauden dekkari)?
Miksi kerronnassa vaihdetaan näkökulmaa?
Keihin kirjojen henkilöihin on helppoa samaistua? Miksi?
Lukion kurssit
2 dekkari
Missä ollaan?
Gotlannissa, joka on kaikkien toistaiseksi ilmestyneiden Mari Jungstedtin dekkareiden (12) tapahtumapaikka. Saaren pääkaupunki on keskiaikainen, muurien ympäröimä Visby, joka on suosittu turistikohde kesäisin. Turistisesonki sekä Visbyssä järjestettävät erilaiset (kesä)tapahtumat kehystävät usein Jungstedtin dekkareiden tapahtumia.
Kenestä kerrotaan?
Jungstedtin dekkareissa seurataan visbyläistä poliisikuntaa, joka selvittää saarella tapahtuvia henkirikoksia. Keskeisiä hahmoja ovat rikoskomissario Anders Knutas ja hänen kollegansa Karin Jacobsson. Lukija tutustuu sarjan edetessä poliisien henkilökohtaiseen elämään ja ihmissuhteisiin.
Kertomuksesta toiseen on mukana myös Tukholmasta Gotlantiin muuttanut tv-toimittaja Johan Berg. Hänen yksityiselämänsä on huomion kohteena erityisesti sarjan aiemmissa osissa.
Tarinoiden rikolliset tavataan sarjassa yleensä vain kertaalleen - murhan selvittyä heidät on passitettu kärsimään rangaistustaan. Poikkeuksen tekee sarjan viimeisimmissä kirjoissa esiintyvä kaksoismurhaaja, joka aiemmin on päässyt pakenemaan visbyläisiä lainvartijoita.
Neljäs uhri -kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle pankkiryöstöstä. Pian yksi ryöstäjistä löytyy murhattuna autiotalon ulkohuussista. Murhan syy on menneisyyden tapahtumissa, joita kirjassa valotetaan vähitellen.
Viimeinen näytös -dekkarissa etsitään murhaajaa, joka on syypää kuuluisan tv-toimittajan kuolemaan. Taustalta alkaa paljastua monisyinen intohimodraama. Myös sarjassa aiemmin poliisilta paenneen kaksoismurhaajan jäljille päästään.
Joka yksin kulkee -kirjassa kaksi pikkutyttöä siepataan, ja sieppausdraamasta kehkeytyy paljon muutakin. Rikoskomisario Anders Knutaksen yksityiselämä saa tässä kirjassa paljon huomiota.
Huomionarvoista
Jungstedtin dekkareiden avulla on mahdollista tutustua moniin kaunokirjallisuuden analyysin käsitteisiin. Tekstistä suorastaan pursuilee erilaisia kertojatyyppejä, vaihtuvia näkökulmia, tekstin aukkoja, takaumia ja dialogia.
Varsinkin kahdessa viimeisimmässä kirjassa luvut ovat kovin lyhyitä, joten kerronta on mielestäni kohtausmaista. Tällainen kerrontatekniikka on lukijalle toisaalta koukuttava, mutta toisaalta vaatii myös keskittymistä, sillä peräkkäisissä luvuissa näkökulma usein vaihtuu.
Gotlanti on Ruotsille kuuluva saari Itämeressä. Viime aikoina saari on päässyt uutisotsikoihin, koska Ruotsi on päättänyt avata uudelleen Gotlannissa sijaitsevan, jo kertaalleen suljetun sotilastukikohdan.
Pohdittavaa
Mitä dekkareiden alalajeja Mari Jungstedtin kirjat edustavat? Millä tavoin Jungstedtin dekkarit eroavat esimerkiksi Agatha Christien dekkareista (brittiläinen kultakauden dekkari)?
Miksi kerronnassa vaihdetaan näkökulmaa?
Keihin kirjojen henkilöihin on helppoa samaistua? Miksi?
Lukion kurssit
2 dekkari
torstai 9. heinäkuuta 2015
He eivät tiedä mitä tekevät
Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaani on vuoden 2014 Finlandia -palkinnon voittanut romaani. Blogissa on esitelty muitakin eri vuosina ehdokkaina olleita romaaneja. Oli yllätys, kun huomasin, että palkintoa jakavan Suomen Kirjasäätiön sivuilla todetaan ainoastaan, että palkinto myönnetään ansiokkaalle suomalaiselle romaanille. Tarkempia kriteerejä ei siis ole!
Vuoden 2014 Finlandia -palkinnosta päätti professori Anne Brunila, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 27.11. perusteli palkinnon antamista Valtosen romaanille seuraavasti:
"Mitään vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta en ole aikaisemmin lukenut." ja "Kirja on hämmästyttävä yhdistelmä tarkkanäköistä ihmissuhdekuvausta, syvällistä moraalista ja eettistä pohdintaa, science fictionia ja jännitystä."
Kuka, missä ja milloin?
Tarina sijoittuu nykyaikaan, Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa parikymmentä vuotta aiemmin, kun nuori neurotieteilijä Joe Chayefski tulee Suomeen, elää lyhyen romanssin ja saa lapsen suomalaisen Alinan kanssa. Kirjan nykyhetkessä Joe on palannut Yhdysvaltoihin ja perustanut uuden perheen, Alina ja pariskunnan yhteinen poika Samuel elävät Suomessa. Samuel on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt opiskelemaan biotieteitä yliopistoon.
Positiivisesta vireestä huolimatta Samuelin elämä sakkaa pahemman kerran. Suuri pettymys on, että etäiseksi jäänyt isä ei pidä mitään yhteyttä, vaikka Samuel on menestynyt hyvin koulussa ja kiinnostunut samanlaisista asioista kuin isä. Lisäksi suhde tyttöystävään päättyy, eivätkä opiskelut etene.
Joen elämää puolestaan hankaloittavat eläinaktivistit, jotka iskevät paitsi työpaikalle myös perheen kotiin. Kriisi ja ulkopuolinen uhka ei tässä tapauksessa yhdistä perhettä, vaan alkaa repiä sitä erilleen.
Oma lukukokemus
Kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Lukukokemukseni ei selvästikään ollut yhtä euforinen kuin professori Anne Brunilalla. Mielestäni kirjassa oli liikaa aineksia ja teemoja: parisuhdeongelmat, avioerolapset, hylätyksi tulemisen kokemus, murrosikäisen kriisi, koulutetun naisen uran ja perheen yhdistäminen, lasten kasvattaminen, eläinaktivismi, tutkimuksen teon eettiset kysymykset, nykyteknologian etiikka, markkinavoimien tunkeutuminen nuoren ihmisen elämään, oikeus aseelliseen itsepuolustukseen (Yhdysvalloissa), kulttuurien väliset erot...
Hyvää oli se, että kirja käsittelee nykypäivän kysymyksiä. Romaanissa on ulkopuolinen kertoja, mutta näkökulma vaihtuu. Tärkeimmät näkökulmat ovat tietysti Joen ja Samuelin. Kerrontateknisesti kiinnostavaa oli, että kriittisimpiä tapahtumia kuvattaessa Samuelin näkökulmaa ei paljastettu, mutta lukija johdateltiin ajattelemaan tietyllä tavalla Samuelin tekemisistä. Lopussa sitten paljastuu, että asiat eivät ole olleet aivan sitä, miltä ne ensiksi näyttivät. Joen (ja myös lukijan) käsitys Samuelista osoittautui vääristyneeksi. (Onkohan tämä juonipaljastus?)
Teos ei kuvaa tiedemaailmaa kovinkaan syvällisesti, jos joku sitä odottaa. Mietin myös kirjan nimeä, joka on intertekstuaalinen viittaus Jeesuksen ristillä esittämään rukoukseen. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä..." Nimi voi mielestäni romaanissa viitata moniin asioihin tutkimustyöstä ihmissuhdepulmiin tai jopa Joen tyttären uusinta teknologiaa edustavaan i Am -laitteeseen, joka tallentaa käyttäjänsä mieltymyksiä ja kulutustottumuksia.
Kirjassa on 557 sivua.
Lukion kurssit
4 vaikuttava romaani
8,9 kotimainen nykykirjallisuus
Vuoden 2014 Finlandia -palkinnosta päätti professori Anne Brunila, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 27.11. perusteli palkinnon antamista Valtosen romaanille seuraavasti:
"Mitään vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta en ole aikaisemmin lukenut." ja "Kirja on hämmästyttävä yhdistelmä tarkkanäköistä ihmissuhdekuvausta, syvällistä moraalista ja eettistä pohdintaa, science fictionia ja jännitystä."
Kuka, missä ja milloin?
Tarina sijoittuu nykyaikaan, Suomeen ja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa parikymmentä vuotta aiemmin, kun nuori neurotieteilijä Joe Chayefski tulee Suomeen, elää lyhyen romanssin ja saa lapsen suomalaisen Alinan kanssa. Kirjan nykyhetkessä Joe on palannut Yhdysvaltoihin ja perustanut uuden perheen, Alina ja pariskunnan yhteinen poika Samuel elävät Suomessa. Samuel on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt opiskelemaan biotieteitä yliopistoon.
Positiivisesta vireestä huolimatta Samuelin elämä sakkaa pahemman kerran. Suuri pettymys on, että etäiseksi jäänyt isä ei pidä mitään yhteyttä, vaikka Samuel on menestynyt hyvin koulussa ja kiinnostunut samanlaisista asioista kuin isä. Lisäksi suhde tyttöystävään päättyy, eivätkä opiskelut etene.
Joen elämää puolestaan hankaloittavat eläinaktivistit, jotka iskevät paitsi työpaikalle myös perheen kotiin. Kriisi ja ulkopuolinen uhka ei tässä tapauksessa yhdistä perhettä, vaan alkaa repiä sitä erilleen.
Oma lukukokemus
Kirjan lukeminen kesti minulla kauan. Lukukokemukseni ei selvästikään ollut yhtä euforinen kuin professori Anne Brunilalla. Mielestäni kirjassa oli liikaa aineksia ja teemoja: parisuhdeongelmat, avioerolapset, hylätyksi tulemisen kokemus, murrosikäisen kriisi, koulutetun naisen uran ja perheen yhdistäminen, lasten kasvattaminen, eläinaktivismi, tutkimuksen teon eettiset kysymykset, nykyteknologian etiikka, markkinavoimien tunkeutuminen nuoren ihmisen elämään, oikeus aseelliseen itsepuolustukseen (Yhdysvalloissa), kulttuurien väliset erot...
Hyvää oli se, että kirja käsittelee nykypäivän kysymyksiä. Romaanissa on ulkopuolinen kertoja, mutta näkökulma vaihtuu. Tärkeimmät näkökulmat ovat tietysti Joen ja Samuelin. Kerrontateknisesti kiinnostavaa oli, että kriittisimpiä tapahtumia kuvattaessa Samuelin näkökulmaa ei paljastettu, mutta lukija johdateltiin ajattelemaan tietyllä tavalla Samuelin tekemisistä. Lopussa sitten paljastuu, että asiat eivät ole olleet aivan sitä, miltä ne ensiksi näyttivät. Joen (ja myös lukijan) käsitys Samuelista osoittautui vääristyneeksi. (Onkohan tämä juonipaljastus?)
Teos ei kuvaa tiedemaailmaa kovinkaan syvällisesti, jos joku sitä odottaa. Mietin myös kirjan nimeä, joka on intertekstuaalinen viittaus Jeesuksen ristillä esittämään rukoukseen. "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä..." Nimi voi mielestäni romaanissa viitata moniin asioihin tutkimustyöstä ihmissuhdepulmiin tai jopa Joen tyttären uusinta teknologiaa edustavaan i Am -laitteeseen, joka tallentaa käyttäjänsä mieltymyksiä ja kulutustottumuksia.
Kirjassa on 557 sivua.
Lukion kurssit
4 vaikuttava romaani
8,9 kotimainen nykykirjallisuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Kenelle? Parasta sanoa heti, että Õnnepalun Paratiisi -kirja ei ole erityisen helppolukuinen! Vaikka lukija olisi lähtökohtaisesti kiinn...
-
Kuka, missä, milloin? Sergei Dovlatovin autofiktiivisen romaanin päähenkilö on toimittaja nimeltä Sergei Dovlatov, joka kirjoittaa juttuja...
-
Kantarellin kuuntelun taito on eräänlainen tietokirja, jossa kirjoittaja pohtii virolaista tai vähän laajemmin ottaen itämerensuomalaista...






