Dekkareita ei blogissa ole vielä tähän mennessä käsitelty
ollenkaan. Nyt niitä tulee kaksi samalla kertaa. Luin kirjat nopeassa tahdissa
peräkkäin ja päädyin nyt esittelemään ne näin vertailevassa muodossa – ehkä siksikin,
että toinen niistä oli mielestäni paljon parempi.
Esittelen kirjat lukemisjärjestyksessä. A on Tess Gerritsenin
Jos luotain lähdet ja B Arne Dahlin Pudotuspeli.
Missä ollaan?
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSzFDX3Om9PEz7_iz9qW7a_RHKMs78e5Fx71PuHIAUaSuS8EUH9V0LrSUGC35F90rG2AdlAlgyer1dleQK5y05D7hqTKGjzTBehGhRspodxNLykkwsvO3yDkwmLhRFtvATEM_Z0ZRJhjmk/s1600/jos+luotain+l%C3%A4hdet.jpg)
B Tukholmassa, Ruotsissa. Eri kaupunginosia kuvaillaan tarkastikin.
Tämä varmasti lisää uskottavuutta ja luo tuttuutta Tukholmaa tunteville
lukijoille.
Kenestä kerrotaan?
A Tärkeimmät henkilöt ovat Sarah Fontaine, mikrobiologi, ja
poliisin erikoistutkija Nick O’Hara.
B Päähenkilö on tukholmalainen lähiöpoliisi Paul Hjelm, joka
tarinan alussa siirretään vastaperustettuun keskusrikospoliisin
erikoisyksikköön. Myös muut erikoisyksikön poliisit tulevat tarinan aikana
lukijalle tutuiksi. Osa tarinan viehätystä on seurata poliisiporukan ryhmäytymistä.
Mistä on kyse?
A Sarahin aviomies on kuollut tulipalossa berliiniläisessä
hotellissa. Syntyy kuitenkin epäilys, että kuollut mies onkin joku muu, ja
aviomies on kadonnut. Nick O’Hara alkaa tutkia tapausta. Pikkuhiljaa paljastuu,
että kyseessä on sekava rikosvyyhti, jossa on mukana eri maiden
tiedustelupalveluita.
Toinen tärkeä asia on Sarahin ja Nickin välisen
romanttisen suhteen kehittyminen. Tämän juonipaljastuksen voi tehdä, koska
suhdetta aletaan kehitellä niin alleviivaavalla tavalla heti alusta lähtien,
että mitään ei varmasti jää epäselväksi.
B Keskusrikospoliisin uusi yksikkö perustetaan, koska
Tukholmassa on murhattu kaksi liikemiestä muutaman päivän sisällä. Ryhmä alkaa
selvittää tapausta ja yrittää pysäyttää murhaajan.
Ansiot ja heikkoudet (täysin subjektiivisesti arvioituna!)
A Tarina on trillerimäinen ja loppua koti erityisen
tiivistunnelmainen, toimintaelokuvamainen. Miinusta sen sijaan ohuesta ja
epäuskottavasta henkilökuvauksesta. Esimerkiksi Sarahin ammattia ei hyödynnetty
tarinassa mitenkään, vaikka se aluksi tuotiinkin esiin. Yhtä hyvin hän olisi
voinut olla kaupan myyjä tai astronautti. Tarinassa hyvät ovat hyviä ja pahat
pahoja. Henkilöt eivät juuri kehity tarinan aikana vaan pikemminkin ovat
jonkinlaisessa roolissa; pelastettava prinsessa ja harmaahiirestä sankariksi muuntuva
mies, eräänlainen Superhessu siis. On myös hyvä tietää, mitä ovat FBI, CIA sekä
Mossad, jotta tarinan punaista lankaa pystyy seuraamaan.
B Erikoisyksikön poliisit ovat sympaattisia ja lukijalle
samaistuttavia heikkouksineen. Suomalaista lukijaa ilahduttavat suomalaiset tai
suomalaissyntyiset hahmot. Paul Hjelm on tarinan päähenkilö, mutta välillä
näkökulma vaihtuu, ja tilannetta tarkastellaan toisten poliisien tai murhaajan
näkökulmasta. Heikkouksia ei tähän hätään tule mieleen. Tarina on suurelta osin
uskottava. Erityistä on myös Thelonious Monkin jazzkappaleen Misterioson yksityiskohtainen
kirjallinen kuvaus. Kappale on jopa eräänlainen motiivi tarinassa, sillä se soi
moneen kertaan. (Kirjan luettuani kuuntelin Misterioson Youtubesta. Se onkin
yllättävän hilpeä biisi!)
Joten - tulikin varmaan aika selväksi, kummasta kirjasta pidän enemmän.
Muuta
A Kirjailija Tess Gerritsen on amerikankiinalainen
kirjailija ja sisätautilääkäri. Suurin osa hänen muusta tuotannostana sijoittuu
sairaalamaailmaan.
B Kirjailija Arne Dahl on oikealta nimeltään Jan Arnald.
Pudotuspeli on osa hänen kirjoittamaansa dekkarisarjaa, josta on myös tehty
tv-elokuvia. Näitä kaksiosaisia tv-elokuvia esitetään kevättalvella 2015 Yle
Fem –kanavalla.
Lukion kurssit
2 dekkarikirjallisuus