Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi

Missä ollaan? 

No nyt! Vaikka missä. Tapahtumat alkavat Ruotsista, mutta ehkä helpompaa olisi mainita sellainen maailmankolkka, jossa kirjan päähenkilö ei pitkän elämänsä aikana käy.

Kenestä kerrotaan, mistä on kyse?

Tarinan päähenkilö on ruotsalainen  Allan Karlsson, joka satavuoispäivänään karkaa vanhainkodista. Hulvattomien sattumusten täyteinen karkumatka on kertomuksen toinen tarinalinja. Matkan aikana Allanin seuraan liittyy joukko erikoisia ja keskenään hyvin erilaisia ihmisiä- ja myös eläimiä.

Toinen tarinalinja on Allanin muistelmat, joissa hän pikkuhiljaa etenee lapsuudestaan kirjan nykyhetkeen. Allanin pitkä elämä on ollut vähintäänkin värikäs. Hän on osittain vapaaehtoisesti, osittain pakotetusti matkustellut eri puolilla maailmaa ja tutustunut siinä samassa esimerkiksi useisiin valtionpäämiehiin.

Kirjan luonne

Kirjaa on kuvailtu veijariromaaniksi, ja suomalaiselle lukijalle tulee tietysti mieleen, että kirjailija  Jonas Jonasson on varmaankin Paasilinnansa lukenut. Kirjassa jopa viitataan Paasilinnaan kohdassa, jossa kirjan tärkeä naissivuhenkilö, Gunilla,  esitellään lukijalle. Kirjailija toteaa suunnilleen niin, että tällaisia henkilöitä voi olla vain Arto Paasilinnan romaaneissa. (!)

Paikoin Allanin tarinan käänteet tuovat  myös mieleen Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis -romaanin.

Kirjassa on myös jotain samaa kuin tässä blogissa aiemmin esitellyssä kirjassa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Molemmissa kirjoissa epäodotuksenmukaiset ihmiset muodostavat lämminhenkisen yhteisön, jolla on yhteinen päämäärä.

Kenen kannattaa lukea?

Kirja on mielikuvituksellinen, hauska ja hyväntahtoinen. Allanin nuoruuden seikkailut käyvät jopa jonkinlaisesta historian oppitunnista. Ystävyyden merkitys korostuu Allanin pakomatkan aikana. Kirjaa voi siis suositella lukijalle, joka pitää vähän hulluista ja epärealistisista tarinankäänteistä. Tämä on ennen kaikkea hyvän mielen kirja.

Huomionarvoista

Kirjasta on tehty samanniminen elokuva.

Teemat

ystävyys
historia

vanheneminen

Kuningasajatus

Kuka, missä, milloin?

Jaan Krossin Kuningasajatus -romaanin tapahtumat sijoittuvat Viroon. Päähenkilö on nuori historiantutkija.  Aikatasoja on oikeastaan kolme: ensiksi ja ehkä tärkeimpänä  kirjan nimettömän minäkertojan elämä 1940 -luvun puolivälissä, toiseksi kertojan tutkimuskohteen Jüri Vilmsin elämänvaiheet ensimmäisen maailmansodan aikaan. Kolmas aikataso kertoo ruotsalaisen tutkimusmatkailijan S.A. Andreen huimapäisestä lentoyrityksestä pohjoisnavalle 1800 -luvun lopussa.

Sekä Jüri Vilms että S.A. Andree ovat todellisia historiallisia henkilöitä. Vilmsin elämän ja erityisesti kuoleman tutkiminen osoittautui 1940 -luvun Viron tilanteessa tulenaraksi aiheeksi. Tarinan nykyhetki kertoo ajasta, jolloin ensimmäinen neuvostomiehitys oli päättynyt Virossa, ja saksalaiset olivat vallassa ennen seuraavaa (ja sittemmin vuosikymmeniä kestänyttä) neuvostomiehitystä. Epäluulon ja terrorin ilmapiiri hallitsi ihmisiä.

Mitä erityistä?

Krossin tapaan tekstissä on paljon historiallisia yksityiskohtia ja eräänlaisia sisäkertomuksia, joten lukeminen on -ainakin minulle- paikoin vähän työlästä. Toisaalta kirjassa keskeistä on rakkauskertomus ja nuorten ihmisten elämän kohtalonhetket, joten jännite kuitenkin säilyy.

Kerrontateknisesti mielenkiintoista on, että päähenkilön kokemukset sekoittuvat välillä Jüri Vilmsin kokemuksiin. Näitä kohtia lukiessaan joutuu miettimään, kenestä kerrotaan ja mikä tarkoitus kokemusten "samaistamisella" on. Onko kirjailija halunnut kuvata kahta elämää, joissa sattumoisin on samanlaisia piirteitä? Vai onko tarkoitus osoittaa, että ihmisinä kokemuksemme harvoin ovat täysin ainutlaatuisia, vaikka ehkä itse haluaisimmekin uskoa niin?  Paras esimerkki tällaisesta "samaistamiskohtauksesta" lienee kirjan surullinen loppukohtaus. (Ei enempää juonipaljastuksia tähän kohtaan!)

Osa kirjan tapahtumista sijoittuu myös Suomeen, kohtalokkaana keväänä 1918.

Teemoja

rakkaus
valta, vallankäyttö
historia
rohkeus

Lukion kurssit

4 vaikuttava teos
(5 klassikko?)

Syvyydestä

Missä ollaan?

1950 -luvun Tallinnassa. Kirjan päähenkilön tekemän arkeologisen löydön myötä päästään vilkaisemaan myös keskiaikaista Tallinnaa.

Kenestä kerrotaan? Mistä on kyse?

Syvyydestä -romaanin päähenkilö ja minäkertoja on noin kolmekymmentävuotias Peeter Mirk. Kertomuksen alussa hän on juuri palannut työleiriltä Siperiasta, johon hänet  oli karkotettu kahdeksan vuotta aiemmin tuhansien maanmiestensä tavoin. Ennen karkotustaan Peeter oli ehtinyt valmistua juristiksi Tarton yliopistosta.

Palattuaan Viroon Peeter pääsee töihin arkeologiselle kaivaukselle. Eräänä päivänä hän löytää keskiajalla eläneen Tallinnan arkkipiispan jälkeensä jättämän kirjoituksen. Peeter salaa löytönsä työtovereiltaan ja päättää selvittää  tekstin sisällön ja arvon ennen kuin luovuttaa sen neuvostoviranomaisille.

Kirja kuvaa hyvin toisen maailmansodan jälkeisen Neuvosto-Viron ilmapiiriä ja ihmisten sopeutumista uuteen tilanteeseen, kun niin monet Viron tasavallan aikaiset asiat - kuten omaisuus ja yhteiskunnallinen asema - olivat saattaneet tyystin "nollautua"sosialistisen järjestelmän myötä. Elämää vaikeutti myös kuoleman, katoamisten ja pakolaisuuden myötä murentuneet ystävyys- ja perhesuhteet.

Jaan Kross valottaa henkilöidensä elämäntarinoita useilla sisäkertomuksilla. Näin henkilökuvat syvenevät, ja yhteiskunnallisen todellisuuden kuva laajenee. Kirja antaa vaikutelman, että sota jälkiselvittelyineen vaikutti lähes kaikkien virolaisten elämään epäoikeudenmukaisella ja mielivaltaisella tavalla. Työleirituomioita ja muita rangaistuksia oli jaettu melko sattumanvaraisin perustein, eivätkä Siperiasta kotiin palaavat ihmiset - lähes kymmenen vuoden jälkeenkään - olleet varmoja, keneen uskaltavat luottaa, kun alkavat rakentaa itselleen uutta elämää.

Kenelle suosittelen?

Viron (lähi)historiasta kiinnostuneille kirja on uskoakseni mieluisaa luettavaa. Krossin polveileva tyyli vaatii hiukan tavallista enemmän keskittymistä, mutta on lopulta palkitsevaa: tunnelmat ja henkilökuvat ovat tarkkoja ja uskottavia.

Teemoja
oikeudenmukaisuus
ystävyys
historia

Lukion kurssit
4 vaikuttava teos
5 kirjallisuuden klassikko

Pohdittavaa
Miten tulkitset kirjan loppuratkaisun? Millä tavoin Andreaksen libelli vertautuu Viron (kirjassa kuvatun ajan) yhteikunnalliseen todellisuuteen?

Kaunis sydän

Missä ollaan?

Tarinan tapahtumat alkavat El Salvadorista, Väli-Amerikasta, jossa käydään veristä ja julmaa sisällissotaa. Enimmän aikaa ollaan kuitenkin Kaliforniassa, jonne päähenkilö pakenee sodan jaloista.

Kenestä kerrotaan?

Kirjan päähenkilö on Ana, joka tarinan alussa on pikkutyttö. Tarina etenee kahdessa aikatasossa. Toinen kerrontalinja  alkaa Anan sotakokemuksista El Salvadorissa ja etenee  katolisen luostarin kautta kotiapulaisaikaan kalifornialaisperheessä. Toinen tarinataso kertoo ajasta, jonka Ana viettää rakastettunsa sairasvuoteen äärellä.

Anan lisäksi keskeisiä henkilöitä ovat Trellisin perheen jäsenet: vanhemmat ja kaksi lasta.

Mistä on kysymys?

Kaunis sydän on ennen kaikkea ihmissuhdetarina, rakkauskertomus. Tapahtumien aikajänne on parikymmentä vuotta, ja siinä ajassa Ana kasvaa lapsesta keski-ikäiseksi naiseksi. El Salvadorista pelastuttuaan hän päättää ryhtyä nunnaksi, ja viettääkin nuoruutensa luostarissa. Luostarin johtajatar kuitenkin lähettää hänet ennen luostarilupauksen antamista  puoleksi vuodeksi lastenhoitajaksi Trellisin perheeseen. Puoli vuotta venyy ensin vuodeksi, sitten toiseksi ja lopulta kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Näkökulma tarinassa on Anan, joka on varsin sympaattinen ja helposti samaistuttava hahmo. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, ja siinä on paljon dialogia.

Huomionarvoista

Kirjailija Cecilia Samartin on psykoterapeutti, joka on työskennellyt latinalaisamerikkaisten siirtolaisten parissa. Kirjan takakannen mukaan monilla hänen asiakkaistaan on ollut traumaattisia kokemuksia, joista he kuitenkin ovat selviytyneet. Samartin on saanut ideoita kirjoihinsa asiakkaidensa tarinoista.

kirjailijan kotisivu

Teemoja

rakkaus
parisuhde
vanhemmuus
siirtolaisuus
sota

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (kulttuuriympäristö tosin antaa tässä ehkä kehyksen tapahtumille eikä ole erityisemmin tarkastelun kohteena)
4 vaikuttava teos (kirja on hiukan viihteellinen vaikuttavaksi romaaniksi, mutta kirjan aiheet, sodan julmuuksista toipuminen ja eettisten asioiden pohtiminen ovat joka tapauksessa vaikuttavia aiheita)

Kafka rannalla

Missä ollaan?
Japanissa; ensin Tokiossa ja sitten Takamatsussa, Shikokun saarella. Kirjan henkistä miljöötä onkin sitten paljon vaikeampaa kuvailla. Ollaan sekä reaalimaailmassa että henkilöiden mielenmaisemissa, nykyhetkessä, menneisyydessä ja tavallaan myös ajasta riippumattomassa tilassa. Tarinassa esiintyy kynnyskivi, jonka sisäänkäynnin auettua päähenkilö voi matkustaa eräänlaiseen ajattomaan tilaan, jossa hän pääsee tapaamaan itselleen tärkeää keski-ikäistä henkilöä nuorena.

Kenestä kerrotaan?

Tarinassa on useita mielenkiintoisia henkilöitä, jotka ovat kaikki merkityksellisiä tarinan kulun kannalta. Päähenkilöitä ovat kuitenkin 15 -vuotias kotoaan karannut Kafka Tamura sekä kuusikymppinen mies nimeltä Nakata. Kafka äiti on lähtenyt matkoihinsa pojan ollessa vielä pieni. Kafkasta on kasvanut yksinäinen ja melko surullinen nuori mies.

"Shikokuun, minä päätän. Lähden sinne. Minulla ei ole mitään erityistä syytä mennä nimenomaan Shikokuun, karttaa katsoessa vain alkoi tuntua siltä."

Kafka ei tee karkumatkaansa hetken mielijohteesta, vaan on suunnitellut sitä pitkään. Hänen tarkoituksenaan lienee - joko tietoisesti tai alitajuisesti - selvittää, kuka hän oikeastaan on ja miksi hänen äitinsä lähti aikanaan pois.

Toinen päähenkilö, Nakata, on yksinkertainen, hiukan hidasälyiseltä vaikuttava luku- ja kirjoitustaidoton mies, joka kuitenkin osaa puhua kissojen kieltä.

Mistä on kyse?

Tarinassa on jonkinlaisen vaellusromaanin ja myös kehitysromaanin piirteitä. Mukana on myös paljon yliluonnollisia tai vähintäänkin epärealistisia, surrealistisia tapahtumia, joita lukija saa tulkita omalla tavallaan. Taivaalta sataa makrilleja ja iilimatoja, kynnyskiveltä mennään ja tullaan ajattomuuden tilaan ja tavataan toisen maailmansodan aikana metsään eksyneitä sotilaita. Apuna toimii materiaton ei-henkilö, joka esiintyy eri hahmossa tarinan eri vaiheissa. Tarinan paha hahmo tappaa kissoja pyydystääksen näiden sielut jättiläismäiseen huiluunsa. (!)

Osa tapahtumista on kuitenkin realistisia ja tarinan kerronta on ilmeikästä ja mukaansatempaavaa. Erikoisten henkilöiden vastapainona esiintyy tavallisista tavallisin nuori mies, rekkakuski Hoshino, joka lupautuu auttamaan luku-ja kirjoitustaidotonta Nakataa kynnyskiven etsinnässä.

Huomionarvoista

Kirjassa on intertekstuaalisia viittauksia muun muassa kreikkalaisen Oidipuksen tarinaan. Osa tapahtumista sijoittuu pieneen takamatsulaiseen kirjastoon, ja ylipäätään kirjallisuutta ja lukemista pidetään tarinassa arvossa.

Kirja on paksu. Lukemassani pokkariversiossa on 639 sivua, mutta tarina on tosiaan mukaansatempaava.

Kirjailija Haruki Murakami on suosittu japanilainen kirjailija, jonka kirjoja on käännetty 34 eri kielelle (todetaan lukemani kirjan takakannessa).

Lukukokemuksesta

Kirjan tunnelma on viehättävä, mystinen ja omaperäinen. En osaa verrata kirjaa mihinkään aiemmin lukemaani teokseen. Kepeä vertauskohta ehkä löytyy Hayao Miyazakin kiehtovista animaatioelokuvista, joissa myös on rinnakkaistodellisuuksia ja puhuvia kissoja. Korostan kuitenkin, että Kafka rannalla -kirjassa uidaan pajon syvemmissä vesissä.

Teemoja

identiteetti
yksinäisyys
perhe
seksuaalisuus
ulkopuolisuus

Lukion kurssit

4 vaikuttava teos (vaatii lukijalta itsenäistä pohdintaa, ei ihan helposti pureskeltava)
8 nykykirjallisuus

Kotina ystävyys

Missä ollaan?

Suurimmaksi osaksi ollaan 1980 -luvun Italiassa, tarkemmin Roomassa ja sen lähistöllä. Eräs romaanin keskeisistä henkilöistä muuttaa jo tarinan alkuvaiheessa Yhdysvaltojen itärannikolle, Princetoniin. Kirjan aikajänne on noin kaksi ja puoli vuotta.

Kenestä kerrotaan?

Kirjan henkilöt ovat aikuisia ystävyksiä, joista osa on keskenään sukulaisiakin. Keskeisimpiä henkilöitä ovat Giuseppe, Yhdysvaltoihin muuttanut italian kielen opettaja ja kirjailija sekä Lucrezia, Giuseppen entinen rakastettu, viiden lapsen äiti. Henkilöiden ikää ja sosiaalista asemaa on hiukan vaikea päätellä, sillä vaikkapa vain joidenkin henkilöiden ammatit mainitaan suoraan. Esimerkiksi Giuseppen poika Alberico on ammatiltaan elokuvaohjaaja ja Egisto -niminen mies on toimittaja.

Mistä on kysymys?

Kotina ystävyys on kirjeromaani, jossa yhdeksän henkilöä kirjoittaa toisilleen kirjeitä. Kirjeissä raportoidaan oman elämän tapahtumia ja kommentoidaan muiden elämää ja ajatuksia. Kirjeissä puhutaan myös sellaisista henkilöistä, jotka eivät itse osallistu ystäväpiirin kirjeenvaihtoon. Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi Giuseppen amerikkalainen vaimo ja Albericon ystävät.


"Anne-Mariella on Philadelphiassa asuva tytär, jonka nimi on Chantal. Kaksi kuukautta sitten Chantal synnytti tytön. Kävimme katsomassa häntä muutama viikko sitten. Chantal ei ole miehensä kanssa onnellinen. Heidän avioliittonsa on luultavasti särkymässä. Lapsi on hyvin kaunis - -."
(Giuseppen kirjeestä pojalleen Albericolle)

Enimmäkseen kirjeissä selostetaan arkisia elämäntapahtumia, mutta välillä kommentoidaan suorasukaisesti ja rohkeasti omia ja ystävien asioita: "Kirjoitin alussa, että olen pahoillani, kun vaimosi on kuollut. Se ei ole totta, sillä minä en ole ollenkaan pahoillani. Ensinnäkään en tuntenut häntä, ja toiseksi tiedän varsin hyvin, ettet ollut hänen kanssaan onnellinen, menit naimisiin vain jostain käsittämättömästä syystä." (Lucrezian kirjeestä Giuseppelle)

Huomionarvoista

Keskustelimme kirjasta lukupiirissämme ja eräs piiriläisistämme arveli kirjan olevan eräänlainen kommentti aikansa saippuasarjoihin, joissa ihmissuhteet olivat sotkuisia. Tähän viittaisi myös Giuseppen kirjoittaman kirjan nimi, Solmu. Mielestäni tämä on kiinnostava huomio, sillä kirjan henkilöillä tosiaan on tai on ollut erilaisia romanttisia, joskin melko lyhytkestoisia suhteita keskenään. On isä- ja äitipuolia, on menty naimisiin veljen vaimon kanssa, on saatu lapsia muille kuin omalle elämänkumppanille...

Kirjan teemoja

ystävyys
parisuhde
vanhemmuus

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (Kirja kuvaa jossain määrin italialaista elämäntapaa, mutta kulttuuriin liittyviä asioita ei ole kovin helppo poimia tekstistä. Kirjeet ovat henkilökohtaisia tekstejä, ja jotenkin tuntuu, että esimerkiksi yhteiskunnallinen todellisuus jää aika lailla taustalle.)

Irakin Purkkajeesus

Missä ollaan?
Kaikkien novellien tapahtumapaikkoja ei nimetä, mutta oletettavasti enimmäkseen ollaan Irakissa, enemmän maaseudulla kuin kaupungissa. Parissa novellissa ollaan Suomessa: ensin Helsingissä ja sitten metsässä, jonkinlaisessa mökkimaisemassa. Novellit kuvaavat yleensä nykyaikaa.

Kenestä kerrotaan?

Kaikki 13 novellia kertovat eri henkilöistä. Useimmat päähenkilöt ovat nuoria irakilaismiehiä. Kokoelman viimeisen novellin Parahin Beto päähenkilö ja kertoja tosin on koira. Sodan vaikutus näkyy jollain tavalla lähes kaikissa henkilöissä. Joko he kärsivät jonkinlaisista sotatraumoista, kuten novellin Ole kiltti äläkä tapa minua päähenkilö Tiikeri, tai heidän elämänsä on sodan vuoksi joutunut oudoille urille.  Helsingissä asuva Tiikeri on ammatiltaan linja-auton kuljettaja. Kerran toisensa jälkeen hän alkaa nähdä, että hänen kuljettamaansa bussiin nousee mies, jonka hän surmasi sodassa viisitoista vuotta sitten. Joidenkin henkilöiden elämässä sota näkyy niin, että elämä on köyhää ja virikkeetöntä. Sota näyttää myös muuttaneen henkilöiden käsitystä oikeasta ja väärästä.

Mistä on kysymys?

Novellit ovat erillisiä tarinoita, eivätkä liity toisiinsa. Osa tarinoista on lähes realistisia, mutta osan tyyliä voisi kai kuvailla maagiseksi realismiksi tai ainakin surrealistiseksi. Esimerkiksi novellissa Onkalo mies putoaa kadulla onkaloon. Onkalossa on vanha mies ja talvisodassa kaatunut venäläinen sotilas. Vanha mies kertoo olevansa ”abbasidiajalta” (750-1258 jKr) ja eräänlainen henkiolento eli dzinni. Käy ilmi, että onkalossa ollaan jonkinlaisessa aikasiirtymäpelissä. Novellin lopussa vanhus kuolee, venäläinen sotilas muuttuu hologrammiksi ja onkaloon pudonnut mies huomaa olevansa dzinni. Sitten aukosta tupsahtaa pieni tyttö, joka kertoo, että häntä jahtaa verikoerobotti...

Novellit antavat myös epätavanomaisen näkökulman sotaan. Kaikki väkivaltaisuuksissa olevat henkilöt eivät ole mukana velvollisuuden, aatteen tai ideologian vuoksi. Mukana on myös vastenmielisiä ihmisiä, jotka pitävät väkivallasta ja toisten alistamisesta. Näin on esimerkiksi novellissa Kompassi ja murhamiehet. Novellissa kuvatusta väkivallan ihannoinnista tulee mieleen jonkinlainen jalkapallohuliganismi -ilmiö, jossa itse asia ei välttämättä edes kiinnosta, mutta se antaa oikeuden riehumiseen ja väkivaltaan.

Teemoja
sota
väkivalta
yhteisöllisyys
uskonto ja ideologia


Huomionarvoista

Kokoelman kirjoittaja Hassan Blasim (s. 1973) on irakilaissyntyinen, mutta asuu nykyisin Suomessa. Novellikokoelma voitti brittiläisen The Independent -lehden arvostetun kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Blasim kirjoittaa arabiaksi.

Lukukokemuksena

Irakin Purkkajeesus on omalaatuinen, osin jopa hiukan vastenmielinen, mutta joka tapauksessa mielenkiintoinen. Se sopisi mielestäni hyvin lukupiirikirjaksi, sillä kirjan luettua tulee  olo, että haluaisi keskustella kirjasta jonkun kanssa.

Lukion kurssit

1 vieras kulttuuri (Jos yleensä luet kirjoja, tämä on hyvä valinta, mutta jos edellinen lukemasi kirja on ollut Harry Potter, niin älä valitse tätä)
3 novelli kirjallisuuden lajina
4 vaikuttava teos