Kuka, missä ja milloin?
Korkea aika on perhetarina, jonka aikajänne ylettyy vuodesta 1948 nykypäivään. Keskeinen henkilö on nuorena evakkona Hämeeseen muuttanut Anna. Tarina kuvaa Annan perheen elämää neljässä polvessa.
Kaiken alku on Annan ja Olavin liitto ja perhe-elämä, jota he alkavat niukoista lähtökohdistaan rakentaa sodanjälkeiseen Hämeeseen. Tarina päättyy Annan ja hänen lapsenlapsenlapsensa yhteiseen hetkeen, jossa keskeisenä puheenaiheena on vuosikymmeniä sitten Suomesta lähtenyt isoisoisä, Olavi. Onko hän vielä elossa? Mihin ja miksi hän oikeastaan lähti?
Kirja on moninäkökulmainen. Kirjassa on ulkopuolinen kertoja, mutta aina luvun vaihtuessa näkökulmakin vaihtuu. Luvut on otsikoitu esimerkiksi "Anna, 1948" tai "Olavi, 1970".
Mitä kirja kertoo maailmasta ja ihmisistä?
Tämä on kysymys, jota pyydän oppilaita pohtimaan minkä tahansa romaanin tai novellin luettuaan. Korkea aika on tarina, jonka yksityiskohtien kuvaileminen tuntuu turhalta, kun kysymys on elämän suurista asioista ja niiden kokemisesta. Kirjan kannen kuvituksena on musteläiskämäinen profiilikuva. Ehkä sen on tarkoitus viestiä, että todellisuuden ja sen vaikutukset voi nähdä ja kokea monella eri tavalla. Elämässä ei ole olemassa yhtä todellisuutta tai kokemusta, jonka voisi jakaa toisen ihmisen kanssa, vaan jokaisella on omansa. Esimerkiksi perheenjäsenen kuolema merkitsee jokaiselle eri asioita. Yksi menettää kasvinkumppaninsa, toinen tulevat lapsenlapsensa ja kolmas kadottaa elämänilonsa yleisesti.
Korkea aika kuvaa mielestäni myös sitä, kuinka yksilön teoilla on seurauksensa ja vaikutuksensa myös läheisten ihmisten elämään. Jos asioista ei puhuta, vaikutukset ovat usein aika ikäviäkin. Puhumatta jääneet asiat jokainen taas tulkitsee omalla tavallaan. Surkuhupaisin esimerkki tarinassa liittyy perheen isän päätökseen jättää perheensä ja siihenastinen elämänsä. Hän jättää talon vaimolleen ja ostaa tälle lähtiäislahjaksi väritelevision. Näin hän uskoo hyvittäneensä pieleen menneen yhteiselämän. Vaimo mykistyy ja suree koko loppuelämänsä selvittämättä jääneitä asioita.
Kirjan keskeinen pohdiskelun kohde on hyvin kiteytetty kansiliepeen sitaatissa. "Kai tyttö oli selittänyt itselleen äsken puhutut, ei niin mukavat perhesuhteet monin tavoin, ja he tuijottivat toisiaan kuin arvioiden, kuinka paljon toinen kesti suoraa puhetta ja missä kohtaa asiat oli syytä sanoa hellemmin."
Kirjasta toisaalla:
Kirjakaapin kummitus
Ullan luetut kirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti