Kuka ja missä?
Tsukuru Tazaki on 36-vuotias japanilaisinsinööri, joka suunnittelee
työkseen rautatieasemia. Hän harrastaa uimista ja rentoutuu katselemalla
rautatieasemien väenpaljoutta ja lähteviä junia. Tsukurun elämä on lukijan
silmin rauhallista ja no, ehkä jotenkin tapahtumaköyhääkin.
Lukioikäisenä Tsukurulla oli ollut tiivis viiden hengen ystäväjoukko.
Jotain kuitenkin tapahtui, sillä Tsukuru suljettiin varoittamatta ja
selityksittä ystäväryhmän ulkopuolelle. Tarinan nykyhetkessä Tsukuru elää
Tokiossa, mutta on alun perin toisesta kaupungista, Nagoyasta, kotoisin.
Mitä tapahtuu?
Tsukuru alkaa tyttöystävänsä Saran aloitteesta selvittää, miksi ystävät
aikanaan hylkäsivät hänet. Kuten arvata saattaa, menneisyydestä löytyy
melkoinen likaämpäri, jonka sisällöstä Tsukurulla ei ole ollut
aavistustakaan. Vyyhtiä selvitellessään Tsukuru matkustaa Suomeen, jossa
menneisyyden möröistä eniten tietävä Eri nykyisin asuu.
Miksi kirja kannatti lukea?
Murakamin teoksia tunteville se lienee itsestään selvää: Kirjan tunnelma on
murakamimaiseen tapaan haikea, viipyilevä ja paikoin mystinenkin. Tosin tässä
teoksessa ei ollut rinnakkaistodellisuuksia eikä yliluonnollisia elementtejä,
kuten esimerkiksi teoksissa Kafka rannalla ja 1Q84. Japanilaisen elämäntavan
lisäksi teoksessa viehättää myös mielenmaisemien kuvaaminen. Tsukurun
tapauksessa menneisyys vaikutti nykyisyyteen eikä hän ollut oikein koskaan
päässyt jaloilleen tultuaan nuorena torjutuksi. Lopulta näkyy valoa, vaikka
tarinan lopetus jääkin avoimeksi.
Suomalaista lukijaa tietysti myös kiinnostaa japanilainen kuvaus
suomalaisesta kesämökkielämästä ja kesäisestä Helsingistä. Tunnistettavia,
täytyy myöntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti